Friday, 4 May 2018

Röyhkeät naiset, pyytäkää lisää palkkaa!

En ole itse aina tajunnut neuvotella palkkaani, varsinkaan urani alkuajoilla, jolloin olin kiitollinen siitä että ylipäätään sain jotain töitä. Nykyään neuvottelen aina kun siihen on mahdollisuus, ja se tekee minusta monien silmissä hankalan ihmisen.

Tyhjensin lompakkoni sisällön lattialle, ja kannan näköjään jostain syystä mukanani kuutta eri valuuttaa.

Yksi syy, miksi naiset tienaavat vähemmän kuin miehet, on se, että naiset eivät pyydä yhtä paljon palkankorotuksia ja eivät aina neuvottele palkkaansa yhtä hyvin kuin miehet. Ymmärrän, että monissa paikoissa Suomessa palkkoja säätelee työehtosopimukset, ja niissä ei ole paljon neuvoteltavaa yksilötasolla. Mutta aina kun se on mahdollista, se kannattaa.

Olen tavannut monia nuoria ihmisiä (kaikki naisia!), jotka eivät ole uskaltaneet tai kehdanneet pyytää lisää palkkaa tai neuvotella palkkaansa alunperin. Tähän on yleensä muutama syy, jotka menevät jotenkin näin:

En viitsi pyytää heiltä lisää palkkaa, olen ihan tyytyväinen jo tähänkin palkkaan ja niin kiitollinen että sain tämän työn.

Mitä jos pyydän lisää palkkaa ja he hermostuvat minuun eivätkä haluakaan minua enää tänne töihin?

En viitsi pyytää lisää palkkaa tai neuvotella palkkaa, jotta työnantajani ei ajattele, että olen hankala, ahne tai röyhkeä ihminen.

Ymmärrän hyvin kaikkia, koska olen itse ajatellut kaikkia yllä olevia ajatuksia.


Kun minulle muutama vuosi sitten tarjottiin yhtä työpaikkaa, mietin, pitäisikö palkasta neuvotella. Lopulta rohkaistuin ja kysyin sähköpostilla, kävisikö 10% enemmän. Kymmenen minuutin päästä tuli vastaus - hyvin kävi. Vasta työpaikassa aloitettuani tajusin, että minun olisi pitänyt ymmärtää pyytää ainakin 50% korkeampaa summaa, kuin mitä aluksi tarjottiin. Mieskollegani tienasi tuplasti enemmän kuin minä, melko samanlaisissa tehtävissä. Kun sain selville, mitä muut tienaavat, oli helpompi neuvotella pomon kanssa. Alle vuodessa sain nostettua palkkaani yli 50%, kahdella eri neuvottelukerralla, ja lisäksi sain yhden kokonaista kuukausipalkkaa vastaavan bonuksen.

Tiedostan kuitenkin, että pomo ei ollut kovin mielissään siitä, että pyysin lisää rahaa. Sain käsityksen, että hän ajattelee, että olen jotenkin hankala ihminen. Mutta - jos kyseessä olisi mies kysymässä palkankorotusta, tuskin tulisi kelleen yhtä helposti sama fiilis. Miesten palkankorotuspyyntöihin suhtaudutaan yleisesti myönteisemmin ja heitä pidetään vähemmän röyhkeinä tai ärsyttävinä. Erään tutkimuksen mukaan ihmiset eivät yhtä mielellään työskentele naisten kanssa, jotka neuvottelevat palkastaan, kuin miesten. Mutta se on ihan OK, kaikkia ei voi elämässä miellyttää.



Naiskollegani kertoi, että hänellä on usein aivan sama fiilis - häntä on pidetty hankalana, koska hän neuvottelee palkasta eikä ikinä hyväksy ensimmäistä tarjousta. Koen, että palkankorotuksen pyytäminen voi itse asiassa lisätä työnantajan arvostusta työntekijää kohtaan. Kun et itse vähättele itseäsi ja tiedät arvosi, työnantajakin arvostus osaamistasi kohtaan kasvaa.

Kun minulle tarjottiin erästä toista työpaikkaa, pyysin taas lisää palkkaa. Nykyään se on ihan perusperiaatteeni ja toimintatapani, sillä tiedän, että miehet usein kuitenkin kysyvät hanakammin, ja mikään ei muutu ellei jostain aloiteta. Tiedostan myös, ettei siinä ole mitään menetettävää - jos palkkaa ei ole mahdollista neuvotella, ei työnantaja peru työtarjoustaan.

Yhteen työhön palkkaa ei ollut mahdollista neuvotella, mutta pystyin neuvottelemaan esimerkiksi ylimääräisistä lomapäivistä.

Yhdessä työpaikassa kävi ilmi, että itseäni 10 vuotta nuorempi (nais)kollega ei saa päivärahaa, joka oli noin 3000 dollaria kuussa, eli melko merkittävä summa. Hän ei ollut tajunnut pyytää sitä, eikä sitä hänelle automaattisesti tarjottu. Kun kerroin hänelle tästä päiväraha-asiasta, hän jutteli pomonsa kanssa ja sai lisättyä tämän itselleen. Eli hyvin tärkeää on myös jutella kavereiden ja kollegoiden kanssa samassa paikassa palkoista ja eduista. Jos ei kysele, ei voi tietää. Neuvottelu on myös paljon hankalampaa kun ei tiedä mistä edes neuvotella.

Lomistakin kannattaa neuvotella, niin voi vaikka käydä täällä Iranin Yazdissa!

Ja lopuksi

Top 3-vinkkini palkankorotuksen pyytämiseen:

1) Tiedä arvosi. Koska sinulle on jo tarjottu työtä tai olet jo paikassa töissä, on melko todennäköistä, että työnantaja pitää sinusta ja haluaa sinut heille töihin. Tee tutkimusta etukäteen, juttele kollegoille ja selvitä, kuinka paljon muut saavat palkkaa ja vertaile, miten työtehtäväsi eroaa muista. Mieti, mikä on sinun erityisosaamista, ja mitä konkreettista tulosta olet saavuttanut töissä.

2) Älä nöyristele. Voi tuntua ahdistavalta ja kiusalliselta kysellä lisää palkkaa, mutta esitä asia vahvasti pomollesi. Älä ole vaatimaton mutta älä myöskään ole röyhkeä. Keskity osaamiseesi ja tuloksiin. Tiedä, että olet arvokas työntekijä. Kannattaa kysyä aluksi vähän enemmän palkkaa kuin mihin oikeasti tyytyisit, jotta pomo voi tehdä vastatarjouksen, ja lopuksi voitte päätyä näiden tarjousten keskivaiheille.

3) Harjoittele esittämistapaa. Liittyen kahteen ensimmäiseen kohtaan - harjoittele tilannetta etukäteen, niin osaat esittää asiasi vahvemmin ilman turhia täytesanoja ja epäröintiä. "Kun Pekkakin saa X palkkaa ja hän ei edes tee yhtä paljon töitä kuin minä" ei ole koskaan hyvä syy pyytää palkankorotusta. Kannattaa korostaa omaa osaamistaan ja mitä on tuonut/tulee tuomaan organisaatioon panoksellaan. Toisin esiin toisten palkan vasta, jos pomolta tulee vastauksia kuten "nykyinen palkkasi on ihan organisaation maksimi, meillä ei ole mahdollista maksaa kenellekään enempää". Esitä asiasi rauhallisesti, hyvä ryhti, katsekontakti, syvä hengitys. Ääneen harjoittelu kotona etukäteen auttaa, tai vaikka harjoittelu kaverin kanssa.

Onko teillä hyviä (tai huonoja) kokemuksia? Vinkit jakoon!

9 comments:

  1. Enpä osaa kommentoida tähän muuta kuin sen, että syksyllä kun aloitin korkeakouluopiskelut, meille pidettiin tutor-henkinen tilaisuus jossa usemapikin nainen kävi kertomassa, miten kannattaa valmistumisen jälkeen suostua täysin palkattomaan harjoitteluun. Se on kuulema paras keino päästä työmarkkinoille...

    ReplyDelete
    Replies
    1. :( :( Täysin palkaton harjoittelu ei vaan ole mahdollista aika monelle, eikä pitäisi olla edes systeemiä, jossa harjottelijoille ei makseta. YK ei myöskään maksa harjoittelijoille, mikä on väärin. Suomessa käsittääkseni siihen on mahdollista saada jotain tukia, tosin en tiedä, kuinka paljon ja mihin ne riittää.

      Delete
  2. Tämä on tärkeä postaus! Nykyisessä työssäni minulle tarjottiin palkkaa, joka oli sama kuin aikaisemmassani, jossa olin ollut ennen viimeisintä tutkintoani. Tuntui väärältä, ettei neljä vuotta opiskeluja olisi lisännyt palkkaani ollenkaan. Harmitti, mutta tuntui vaikealta pyytää, kun en halunnut olla hankala, tai että palkka muka olisi minulle tärkeintä. Sitten ajattelin, että juuri tästä syystä miehen euro on naiselle vajaa ja rohkeasti laitoin kysymyksen palkastani viitaten aikaisempaan palkkaani ja saavutuksiini. Palkka kohosi 10%, joka näkyi vuositasolla selvästi, sillä saan lisäksi joulubonuksen ja kesärahan, jotka ovat molemmat 8% vuosipalkastani. Olin tyytyväinen ja onnellinen, kunnes kuulin, että miespuoleinen kolleega oli neuvotellut samasta työstä 100 euroa enemmän kuussa. Niin vaan se miehen euro on edelleen enemmän ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vau, hienoa että rohkaistuit ja kysyit palkastasi! Jos nyt tiedät, että kollegasi saa enemmän palkkaa, voisitko ehkä pyytää uudelleen palkankorotusta? Ei tietenkään vedoten siihen että kollegasi saa 100e enemmän, vaan korostaen osaamistasi ja mitä kaikkea hienoa olet lähiaikoina saanut aikaan.

      Delete
  3. Tähän sellainen lisätieto, että Suomessa työehtosopimuksen mukainen palkka on minimi eikä ainoa tasapalkka, joka on pakko maksaa. Tämä siis tarkoittaa, että neuvotteluvaraa voi olla yllättävän monessa paikassa. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, luinkin tuosta että se on minimi, josta voi sitten neuvotella tietenkin. Silti mielestäni harvemmin kuulen että suomalaiset tuttavani tai kaverini neuvottelevat palkoista kuin ulkomaalaiset.

      Delete
  4. Olin töissä Uudessa-Seelannissa ja minulle ensin tarjottiin markkinointiassarin töistä lain mukaista minimipalkkaa! Tuli todella aliarvostettu olo mutta ajattelin sitten kysyä vähän parempaa palkkaa koska olin kuitenkin korkeakoulutettu, kielitaitoinen ja kokenut. Nousihan se palkka sitten melkoisesti parissa minuutissa :D eli aina kannattaa kysyä, mutta myös tehdä tutkimusta kokemuksen ja työtehtävän perusteella. Oman kokemukseni perusteella työnantajat arvostavat sitä että palkkatoiveesi on realistinen. Mutta niin, kyllä meillä naisilla on vähättely-kulttuuria, mikä pitäisi lopettaa! Eli aina kannattaa yrittää :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Elisa, todellakin, juuri näin! Hienoa että sait neuvoteltua. Kysymyinen ja neuvottelu kannattaa aina, harvemmin siinä mitään häviää. :)

      Delete
  5. Luin juuri blogisi läpi <3 Ihana olet ja blogisi avaa todella paljon silmiä!

    ReplyDelete