Wednesday, 20 December 2017

Hyvän elämän 7 perusasiaa

Olen elämäni aikana muuttanut aika moneen uuteen paikkaan, pakannut tavarani, purkanut ne, aloittanut alusta. Muutin 17-vuotiaana yksin vaihto-oppilaana Minnesotaan ja 19-vuotiaana Isoon-Britanniaan. 21-vuotiaana ja taas 23-vuotiaana Prahaan. 24-vuotiaana Lontooseen. 26-vuotiaana New Delhiin. 27-vuotiaana Kabuliin. Nyt 31-vuotiaana vähäksi aikaa Teheraniin.



Olen oppinut, mikä on itselleni oikeasti tärkeää ja minkälaiset asiat luovat kodin, miten tilapäinen se onkaan. Tietenkin ihmiset ovat tärkeimpiä kaikissa paikoissa, mutta listaan tässä materiaalisia asioita.

Top-7 listani hyvään elämään:


1) Kynttilät





En matkusta mihinkään ilman kynttilöitä ja tulitikkurasiaa. Afganistanin "pakolaukussani" oli mukana tuikkukynttilä ja tulitikut - en tiedä ajattelinko sen tunnelmanluomisen kautta jossain vakavassa evakuointitilanteessa vai jonkinlaisena "kun helikopteri hajoaa erämaahan, voin tehdä tulen" -ajatteluna. Molemmat vaihtoehdot kumpuaa kuitenkin samasta logiikasta.

Teheraaniin muuttaessani yksi ensimmäisistä asioista (kohdan nro 3 kanssa) oli tuikkukynttilöiden ostaminen. Mikään ei luo lohduttavaa ja rauhoittavaa tunnelmaa samalla tavalla kuin kynttilänvalo. Vaikka uusi kotini olisi minkälainen mörskä tahansa, kynttilänvalossa kaikki näyttää aina paljon paremmalta. Tulitikun raapaisun tuoksu on myös lempituoksuni.

2) Omat puhtaat lakanat




Nämä eivät myöskään koskaan jää kotiin, ellei ole ihan pakko. Tuon omat lakanani, vaikka tilapäiskämpässä olisikin valmiiksi lakanat. Olen rakastunut näihin nykyisiin pellavalakanoihini (tietenkin jos kirjoittaa blogia, pitää omistaa pellavalakanat), ja en jätä niitä mihinkään.

3) Vihannekset ja hedelmät




Missä tahansa asunkin, sieltä pitää saada tuoreita vihanneksia. Tämä on oikeasti huipputärkeää. Iranissa ja Afganistanissa ei kovin paljon syödä kasvisruokaa, joten teen itse usein ruokani. Syön mielelläni salaattia joka ilta, enkä kyllästy siihen koskaan. Maakuntamatkoilla Afganistanissa pakkasin laukkuuni aina muutaman kurkun, paprikan ja omenan, ihan varmuuden vuoksi. Jos elämässä ei olisi kurkkua, se olisi paljon synkempää.

4) Joogamatto




Keho ja mieli oireilee ilman joogaa kun se on kerran koukussa. Joogata voi ilman mattoakin, mutta se on vähän vaikeampaa kun kädet liukuu ja naamaa vastassa on likainen kokolattiamatto.

5) Musiikki 


Teheranin väliaikaiskämppäni opiskelija-asuntolassa.

Musiikkia pitää kuunnella joka ilta tai muuten tuntuu, että jotain puuttuu. Iraniin muuttaessa en tajunnut, että Spotify on monien muiden internetpalvelujen tavoin blokattu. Olin ladannut offline-tilaan vain yhden musiikkilistan, joten kuuntelin samaa listaa kaksi kuukautta putkeen. Silti parempaa kuin hiljaiset illat.

6) Omat saippuat




Mihin tahansa matkustankin tai miten täynnä laukku jo on, pakkaan mukaan omat pesuaineeni. Lushin pikkusaippua mukana huonoimmastakin läävästä tulee vähän luksuksempi.

7) Kahvi (ja tee)




Aamu Elämä ei lähde käyntiin ilman kunnon kahvia, joten etsin useimmiten ensimmäiseksi uudesta kotikaupungista kunnon kahvintekovälineet ja kahvikupin. Afganistanissa ja Iranissa ei hirveästi juoda kahvia vaan teetä tarjoillaan joka puolella. Afganistanissa vihreää teetä ja Iranissa aina mustaa. Olen tottunut pakkaamaan mukaani pienen purkin Nescafe Gold -pikakahvia maakunta- ja syrjäseutumatkoille. Nescafe Gold on aika pahaa, mutta kahvi on huonoimmillaankin joskus parasta, mitä voi olla.

Mitä teidän elämän selviytymissettiin kuuluu?

Sunday, 10 December 2017

Uusi Iranin yllättäjä: suola-aavikko

Iran on maa, joka on yllättänyt minut enemmän kuin mikään muu maa ennen. Täällä on paikkoja, joista en ennen tiennyt mitään. Kuten tämä Varzanehin kaupungin lähellä oleva autiomaa, jossa pääsin ihailemaan auringonlaskua ja auringonnousua hiekkadyynillä istuen.

Autiomaan tähtitaivas oli ehkä yksi upeimmista asioista, joita olen nähnyt. Kuitenkin aika perusjuttu - taivas. Mutta se näytti silti niin erilaiselta kuin aina ennen. Miten taivaalla voi olla niin paljon enemmän tavaraa riippuen siitä, missä sitä katsoo?



Varzanehissa, tällä Isolla Suola-aavikolla, Dasht-e-Kavirilla, on upeita suolajärviä, joiden olemassaolosta en myöskään ennen tiennyt mitään.






Valkoinen höttö ei ole lunta vaan suolaa. Oli kuitenkin ihan pakko laittaa tätäkin suuhun, ja se ei maistunut hyvältä.



Kävely hiekkadyynien huipulle kävi hyvästä iltatreenistä. 

Vinkki aavikolle matkustaville: kannattaa tehdä tämä kävely ilman lenkkareita, ellei halua sirotella kiloa hienoa hiekkaa pois kenkien kankaisten miniosien sisältä tunnin ajan.







Istuin siis 9 tuntia bussissa Teheranista etelään, jotta pääsin näkemään näin paljon hiekkaa.
Ja kyllä kannatti.