Sunday, 26 November 2017

Joskus on hyvä vaan lähteä yksin

Päätin viime viikolla ottaa bussin Kashanin kaupunkiin Iranissa kun tiedossa oli pitkä viikonloppu ilman muita suunnitelmia. Käsitykseni Iranista on muuttunut paljon sitä myötä, kun olen tavannut kivoja iranilaisia tyyppejä ulkomailla ja tutustunut maahan lisää. Jos olisin vaikka viisi vuotta sitten ajatellut, että matkustaisin joku päivä yksin Iranissa, en olisi varmasti uskonut. Mutta nyt otin illalla yksin bussin kohti eteläistä Kashanin kaupunkia, ilman sen kummempia valmisteluja tai suunnitelmia.



Yksin matkustaminen on joskus ihanaa. Voi itse päättää, mihin menee ja mihin aikaan. Ei tarvitse keskustella yöpymispaikoista tai tehdä kompromisseja, vaan voi yöpyä ihan missä haluaa. Voi syödä mitä ja milloin haluaa.Voi kokea isompia jes-hetkiä kun osaa itse, omalla kielitaidolla pärjätä ja neuvotella asioita. Voi olla usein vaan ihan hyväksytysti hiljaa, mistä myös pidän.

Yövyin tässä söpössä ja vanhassa majatalossa Kashanin keskustassa.
Kashan sijaitsee 2.5 tuntia Teheranista etelään, paitsi minun bussimatka kesti 5 tuntia kovan liikenneruuhkan takia. Lähdin Teheranista klo 7 illalla ja lippuluukun setä ei ensin halunnut myydä lippua, koska bus stop problem is. Bussi ei mennyt Kashanin kaupunkiin vaan pysähtyisi valtatiellä muutaman kilometrin päähän puoleltaöin. Mies väitteli hetken kollegoidensa kanssa ja tunnistin sanat khariji (ulkomaalainen), zan (nainen) ja tanha (yksin). Kun vakuuttelin, että otan sitten taksin ja se on ihan OK, mies myi minulle viimein lipun.

Paikallinen ABC.
Kashan oli ihana ja rentouttava tauko Teheranin kiireiseen elämään. Kashanissa ehtii nähdä paljon päivässä sillä paikka on melko pieni. Kaupunki on tunnettu kauniista Agha Bozorg-moskeijastaan, isosta vanhasta bazaaristaan ja monista upeista vanhoista kartanoista ja hulppeista huviloista sekä vehreistä puistoista.

Kolme kuppia tietenkin - kahvia, teetä ja vettä. Hunaja + tuorejuusto + iranilainen tuore leipä = taivaallista.
Majatalon aamiainen oli aika perus, mutta maistui juuri sillä hetkellä maailman parhaimmalta asialta ikinä. Olin matkustanut edellisenä iltana ja yönä 7 tuntia, joista 3 kesti vain päästä Teheranista ulos.

Nescafe maistui luksukselta.

Kissallakin oli näköjään kova yö.
Iranissa on moskeijoita joka puolella, mutta en ole ainakaan vielä saavuttanut Euroopan kirkkoväsymysefektiä (kirkkoja joka tuutissa, lopulta kaikki näyttää samoilta eikä enää vaikuta).

Tässä Agha Bozorg:











Kashanissa voi kuluttaa koko päivän kierrellen vanhoja kartanoita:

Ameri ha, Amerian house Kashanin keskustassa, rakennettu 1800-luvun puolivälissä





Boroujerdi's House, myös yli sata vuotta vanha. Ja nätti.



Näin yhden päivän aikana satoja vuosia vanhoja, tärkeitä monumentteja ja arkkitehtuurisia ihmeitä. Kuitenkin mieleenpainuvin hetki oli se, kun löysin kadun varrelta söpön pakettiautokahvikojun ja istuin aurinkoon juomaan täydellisesti tehtyä cappuccinoa ja kotitekoista kakkua. Usein juuri näissä sivuseikoissa tuntuukin olevan koko homman pointti.



Kahvin jälkeen oli silti vielä pakko piipahtaa Fin Gardensiin, koska internet kehui sitä yhdeksi maailman kauneimmista puutarhoista.





Fin Gardenin hammam.
Kashanin bazaari oli kiinni mutta silti pikavisiitin arvoinen.
Kashanissa oli kiva hiljentyä yksin, mutta oli myös kivaa kun kaveri laittoi viestiä kysyen mitä teet, ja päättikin tulla illaksi tapaamaan minua toiseen kaupunkiin, Isfahaniin (tästä Persian helmestä myöhemmin lisää), ja ajaa sinne autolla 7 tunnin matkan Teheranista. Aika hullu likka, mutta onneksi tuli. Myöhemmin myös toinen kaveri liittyi matkaan. Tästä eeppisestä jatko-osasta myöhemmin lisää.

Soolomatkabreikkini oli lyhyt mutta tehokas.

Voit seurata juttujani ja matkojani myös Instagramissa nimellä sini_ra. Siellä on aika paljon kuvia kahviloista ja muista elämän oleellisista asioista.

No comments:

Post a Comment