Thursday, 25 May 2017

Toukokuussa

Viikonloppuna tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun melkein kuolin ampumishyökkäyksessä Kabulissa. Vietin tätä vuosipäivää perheen kanssa mökillä Turun saaristossa. 20.5 on  minulle ja kavereilleni, jotka selvisivät hyökkäyksestä, eräänlainen "uusi syntymäpäivä". WhatsApp viestiryhmä täyttyi "hyvää syntymäpäivää" -toivotuksista. Selviytyminen oli eräänlainen ihme, sillä jokaista paikallaolijaa kohti ammuttiin useita luotia.

Mietin sitä päivää vieläkin usein ja muistan jokaisen hetken selvästi, kuin kaikki olisi tapahtunut viime viikolla. Mietin myös, olisinko voinut tai olisiko pitänyt tehdä jotain toisin tuona päivänä, mutta tiedän, että ei. En enää tunne vihaa, tai pelkoa. Päällimmäisenä tunteena nousee pintaan kiitollisuus, ihan kaikesta.


Sunnuntaina heräsin surullisiin uutisiin Kabulin kidnappauksesta. Monet mediat kyselivät kommenttiani asiaan, mutta en halua käsitellä tai kommentoida asiaa julkisesti, edes täällä. Tällaisissa tilanteissa on yleensä parempi uhrin kannalta, että media ei kirjoittele tai spekuloi aiheella.

Toivon vain parasta, niin kuin kaikki.

3 comments:

  1. Mikä onkaan parempi paikka juhlia uutta tilaisuutta elämässä kuin Turun saaristo? Siellä on kaunista ja rauhallista.
    Minusta on hienoa, ettet pui tuo toista tapausta täällä. Hänen omaisilleen ja hänelle pitää antaa rauha tilanteessa. Toivotaan hänen pikaista vapautumistaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin upea paikka tuo saaristo, en ole ikinä ennen käynyt mutta varmasti menen uudestaan! Haaveilen jo uudesta lomasta siellä.

      Delete
  2. Hei! Olen alusta saakka seurannut blogiasi täältä Kirkkonummelta käsin. Hauska yhteensattuma, että olimme samassa paikassa, samaan aikaan. Meillä on mökki Nauvossa. Olen kierrellyt maailmaa ristiin rastiin, mutta ei mikään paikka Turun ulkosaaristoa voita.Levollisia ja seesteisiä hetkiä sinne, todella ikävistä tapahtumista huolimatta!

    ReplyDelete