Monday, 17 April 2017

Särö supermarkettirakkaudessani

Aikaisemmassa postauksessa lukija kysyi ihan validin kysymyksen - miksi en voi vaan mennä kauppaan ostamaan uutta veistä sen jälkeen kun veitsikeiju varasti Ikean luottoleikkurini?

Kabulin supermarketeista saa kaikkea: myös hopeamorsiansaippuaa, joka samalla poistaa aknen ja oman ihonvärin.
Elämäni ja liikumiseni täällä on tällä hetkellä aika rajoitettua, koska Kabulin turvallisuustilanne on mennyt huonommaksi viimeisen parin vuoden aikana. Kukaan kollegoistani ja kavereistani täällä ei käy ikinä kaupungin ruokakaupoissa, vaan shoppailevat YK-alueen pienissä kioskeissa ja kaupoissa, ja täyttävät matkalaukut joka loman jälkeen Kabuliin suunnistaessaan 30 kilolla juustoa, pekonia, salamia, leipää, savulohta ja avokadoja.

Rakkautta hyllystä toiseen.
Rakastan supermarketteja. Kun matkustelen, tykkään vaellella ympäri paikallisia supermarketteja ja fiilistellä leipomo-osastolla ja juustotiskeillä, katsella erilaisia pakkauksia ja hipelöidä keksipurkkeja. Englannissa asuessani vietin jokaisella Sainsbury's/Tesco-visiitillä helposti tunnin, ja kavereilla meni hermot.

Rakastan supermarketteja niin paljon, että kirjoitin lämpimästä rakkaussuhteestani Kabulin kauppoihin jo huhtikuussa kolme vuotta sitten.

Musiikkiosasto.
Paljon on kuitenkin muuttunut kolmessa vuodessa, vaikka markettirakkauteni ei olekaan kadonnut. Kävin viimeksi keskustan supermarketissa lokakuussa, ja vasta eilen uudestaan, ostamassa vihdoin sen veitsen ja muuta kivaa. Kuuden kuukauden tauko.

Ainakin paljon halvempaa kuin YK-alueen pikkukaupoissa. Paitsi maksoin juuri 15 euroa kissanruokapussista ja 5 euroa salaattikastikkeesta.
Kauppareissut eivät enää ole kovin rentouttavia ja hauskoja. Pelkään, että siellä ollessani joku a) kidnappaa minut ja raahaa kaupasta autoonsa b) soittaa jollekin kaverille, joka kidnappaa minut ulkona kun olen menemässä takaisin autoon c) räjäyttää siellä pommin d) tappaa minut sinne makaroni- ja mehuhyllyn väliin.



Shoppailu ei siis enää ole kovin mielekästä puuhaa täälläpäin, koska koko ajan on pieni pelko puserossa, ja pälyilen kanssashoppailijoita paranoiden katsein. Vuosi 2013 oli yhtä supermarkettiromanssia. Vuodesta 2014 lähtien olen ollut vähän huolissani supermarketissa, nyt olen vähän enemmän.

Rakastan vielä, mutta nykyään todella paljon harvemmin, ja vähän kauempaa.


17 comments:

  1. Ei sitä täällä marketissa liikkuessa tajua, että kauppaan mennessä jossakin toisaalla voi tapahtua niin paljon:/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kauppavisiitit Suomessa on ihan luksusta! Olen ihan fiiliksissä aina vaikka Prismassa käydessä.

      Delete
  2. Huh! Sun blogilla on kyllä ihmeellinen voima saada tuntemaan sekä hirvitystä että ihailua samaan aikaan.

    Siis vaikka tuntuu pahalta lukea, miten turvatonta arki siellä on, niin samalla on vain niin hyvä, että ravistelet meitä ikämme turvallisessa Euroopassa asuneita ajattelemaan vähän sitä, mikä tilanne on jossain muualla. Ennen sun blogia Khaled Hosseinin kirjat taisivat olla ainoa kosketukseni afganistanilaiseen arkeen. Kiitos siis sinulle hienosta blogista!

    P.S. Vähän pienemmässä mittakaavassa aika karseita ne ovat nuo ihoa vaalentavat saippuatkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi kiitos Anu niin kivasta kommentista! :) Kiva että jaksat vielä lueskella näitä juttuja.

      Nuo vaalennussaippuat ja voiteet järkyttivät ekan kerran kun asuin Intiassa, niitä oli joka puolella. Jotenkin todella käsittämätöntä, ja surullista.

      Delete
  3. Kiitos Sini superhyvän blogin kirjoittamisesta. Olen seuraillut kirjoituksiasi jo kolmen vuoden ajan, ja halusin antaa positiivista palautetta :)

    Itse työskentelen ex-pattina eri kv-järjestöjen ja milloin missäkin hurjassa paikassa, joten erityisesti siitä syystä osaan arvostaa suuresti rohkeuttasi! Keep up the good work!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana, kiitti paljon kommentista, kiva että olet täällä mukana! <3
      Jos sulla on blogi, laita ihmeessä linkkiä, kuulostaa mielenkiintoiselta! Ja jos ei vielä ole, ehkä voit aloittaa? :D

      Delete
  4. Minä en välttämättä ymmärrä tuota supermarket-rakkautta missään enkä koskaan. En vain ole kaupassakävijä tyyppiä ja varmasti minulta menee paljon kaupassa ohi, kun kuljen laput silmillä listattujen ostosteni perässä. Mutta tuolla en varmasti uskaltaisi mennä kauppaan lainkaan. Sinussa on rohkeutta, jota arvostan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Entä ruokakaupat ulkomailla, sytyttävätkö ne eri tavalla? :) Musta ruoka on niin ihanaa joten ruokakaupat on megaihania!

      Delete
  5. Oi, supermarkettirakkautta on muissakin sylikaupalla! Ruokakauppa kertoo jotenkin niin paljon toisesta maasta ja sen ihmisistä (taidan olla jotenkin ruokaorientoitunut). Toinen, mitä rakastan, ovat paikalliset mainokset. Huikeita eroja maiden välillä siinä, mikä myy!

    Yhdyn kyllä Anun kommenttiin siitä, miten tässä blogissa herää samaan aikaan sekä ihailu että hirvitys - ihailen paitsi rohkeuttasi, niin myös taitoa kirjoittaa kauniisti. Afganistanista piirtyy surullinen ja pelottava kuva, mutta myös kaunis ja jotenkin joskus jopa herkkä. Kiitos tästä blogista ja mukavaa kevättä - vai onko se jo kesän puolella siellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On kyllä niin paljon <3 <3 <3 ruokakauppoja kohtaan. Aina Suomenlomalla olen ihan fiiliksissä kun pääsen äitin lähi-Siwaan hipelöimään tuotteita.

      Kiitos tosi kivasta kommentista Ayla! Kiva että olet täällä mukana lukemassa näitä juttuja <3

      Delete
  6. Mä jaan ihan täysin ton sun supermarketti-rakkauden! Jo pelkkä ihan suomessa kaupassa käyminen on mun mielestä huippua edelleen ja haikeudella muistelen vieläkin Britanniassa syntynyttä ihastusta Tescoon ja Waitroseen..:D

    En oo hetkeen kommentoinut, mutta täytyy sanoa että tämä sun blogisi on ihan paras niin monella tapaa! Todella mielenkiintoinen, saa aina ajattelemaan ja kirjoitat tosi hyvin. Paljon tsemppiä taas sinne :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, briteissä on niiiiiin ihania ruokakauppoja, Marks & Spencer, Waitrose... Apuaaa. Opiskeluaikoina kävin niissä vähän harvemmin kun ne oli vähän kalliimpia, mutta niin luksusta aina joskus!

      Kiitti niin ihanasta kommentista! :) Seuraan myös sun tosi hyvää blogia, kiva että olet taas postaillut viime aikoina!

      Delete
  7. Supermarkettien ja ihan vaan ruokakauppaostostentekemisen rakastaja täälläkin! Ulkomailla reissaamisen yksi parhaista jutuista on päästä ihan uudenlaisiin kauppoihin. Mutta ei sitä kyllä tällaisissa länsimaissa, joissa minäkin lähinnä reissaan ja asun tule ajatelleeksi mitä luksusta se on, ettei tarvitse pelätä! Sun blogia on kyllä joka kerta yhtä mielenkiintoista lukea, kun saa ihan uutta näkökulmaa omaankin elämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jes, meitähän on täällä monta supermarkettirakastajaa!

      Kiitti kivasta kommentista, Fiiia! Kiva kuulla että tykkäät lukea juttujani <3

      Delete
  8. Musta olisi kiinnostavaa lukea täältä (tai vaikka nyt sitten täällä kommenttiosiossakin) sun kokemuksista Afganistanin turvallisuustilanteesta suhteessa turvapaikanhakijoihin. Suomessa kohutut (ja ainakin omaan moraalikäsitykseeni mahtumattomat) palautuslennot tuntuvat absurdeilta, julmilta ja täysin ihmisarvoa polkevilta.

    Olen silti lukenut kokemuksista, jotka minulle näyttäytyvät varsin ristiriitaisina. Afganistanilainen nainen, joka on itse tullut Suomeen turvapaikanhakijana 20 vuotta sitten (ja myöhemmin saanut perheen tänne perheenyhdistämisen kautta) kertoi, kuinka hänen perheensä nykyisin lomailee Afganistanissa. Se tuntui jotenkin tässä kontekstissa oudolta. Minun käsitykseni on, että turvallisuustilanne on vakava ja vaarallinen, niin länkkäreille kuin sieltä pois paenneille. Jos tulkitsen sinun blogiasi oikein, sinäkään et voi liikkua vapaasti, vaan kuljet aika tavalla suljettujen porttien sisällä? Olen tosi hämmentynyt tästä kokemuksesta, jonka luin... Onko siellä turvallista? Kenelle? Voiko siellä liikkua vapaasti? Kuka?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi, tosiaankin, hyvä juttuidea ja niin monimutkainen, kuten itsekin mainitsit.. Turvallisuustilanne on huono suuressa osassa Afganistania ja se on mennyt huonompaan suuntaan jo muutaman viimeisen vuoden aikana. Kabulissa ei ole turvallista, sillä terrorihyökkäyksiä on usein, samoin kidnappauksia, joista ei yleensä tietenkään tiedoteta missään avoimesti. Kyllä täällä käy silti monet vierailemassa, tapaamassa perhettään, jopa jotain turisteja on joskus. Todennäköisyys sille, että jotain pahaa tapahtuu, on tietenkin korkeampi kuin monessa muussa paikassa maailmassa, mutta kyse on usein huonosta tuurista, väärässä paikassa väärään aikaan jne. Afgaanit viettävät täällä välillä myös ihan normaalia elämää, käyvät vaikka viikonloppuisin puistoissa ja piknikillä perheidensä kanssa. Mutta monissa maakunnissa ja kaupungeissa on vieläkin vaarallisempaa - Taleban tai ISIS hallitsevat alueita, naiset eivät saa mennä ulos yksin, tytöt eivät saa mennä kouluun jne. Tämä maa on valtava ja täällä on niin paljon erilaisia kokemuksia ja kohtaloita. Mutta turvallista täällä ei ole.

      Delete
  9. Mulle tulee kanssa aina tätä lukiessa pelko ja ihailu. Yhtä aikaa toivon, että voi, kun tulisit sieltä pois. Ja samaan aikaan taas ihailen, että teet siellä tärkeää työtä. Olet kyllä rohkea nainen!

    ReplyDelete