Wednesday, 21 December 2016

Kandahar, Afganistanin Beverly Hills

Kävin vähän aikaa sitten Kandaharin maakunnassa. Työni parhaat ja inspiroivimmat asiat ovat ehdottomasti Afganistanin sisällä matkustelu ja maakuntavisiitit. Kabulin toimistossa tietokoneen näppäily on aika usein samanlaista kuin toimistotyöskentely monissa muissakin paikoissa. "Kentällä" (monet avustustyöntekijät vihaavat tätä ilmaisua) omakin maailma aina vähän avartuu.

Täällähän palmujen katveessa voisi kuvata oman Kandahar 90210 -ohjelman.

Yllätyin siitä, miten siisti ja kaunis Kandahar on. Siellä kadun reunoilla kasvaa palmuja! Kandahar on hyvin perinteinen paikka ja siellä on usein turvallisuustilanne aika huono. Talebanit hallitsevat monia maakunnan alueita. En siis odottanut näkeväni kaikkea tätä kauneutta muutaman päivän visiitilläni.

En tule ikinä kyllästymään tähän näkymään. Tämä on myös ensimmäinen muistoni Afganistanista: vuoret lentokoneen ikkunasta.
Kandahar City.
Kandahar on Afganistanin toiseksi suurin kaupunki Kabulin jälkeen. Vuodesta 1994 vuoteen 2001 kaupunki oli Talebanien hallinnon pääkaupunki. Kulttuurillisesti ja poliittisesti paikka on ollut pataaneille (yksi maan isoimmista etnisistä ryhmistä) tärkeä jo pari vuosisataa.

Lounas toimistossa. Paljon Kandaharin herkullista aarretta, granaattiomenaa!
Granaattiomenaa joka puolella.
Kandahar on kaunis. Maakunta on tunnettu erinomaisista viinirypäleistä ja granaattiomenista. Ja kuulemma kannabiksesta myös. Ostin ison laatikon Kandaharin parhaimpia ja laadukkaimpia granaattiomenia mukaan Kabuliin, kannabikset jätin kasvamaan muiden iloksi.

Paikallista seinätaidetta muistuttamassa kandaharilaisia poliorokotteen tärkeydestä.

Kandahar jää ikuisesti mieleeni, sillä täällä ensi kertaa näin, kun nainen synnytti lapsen. Tilanne oli täysin absurdi - olin haastattelemassa kätilöitä synnytysosastolla heidän työstään ja kun kirjoittelin muistiinpanojani vihkoon, vilkaisin vasemmalle, ja siellä nainen juuri pusersi vauvan ulos itsestään, ilman minkäänlaista huutoa tai ääntä. Tämä on kuulemma varsin normaalia - "kyllä naiset saavat huutaa, jos haluavat", minulle vakuutettiin. Se ei vaan ole kovin soveliasta. Synnytysosastollakin naisen osa on olla mahdollisimman huomaamaton, näkymätön.

En edes tiennyt että siellä oli joku juuri samaan aikaan synnyttämässä. Varmaan heillekin todella mukava tilanne, kun vieressä on joku ulkomaalainen kameran ja vihkon kanssa. Lapsi ja vauva voivat hyvin.

Kandaharissa minua viehättää upeat värit. Monilla miehillä on päällä violettia ja vaaleanpunaista. Pinkkejä talojakin löytyy.
Lisää Kandaharin värimaailmaa - violetti on monen suosikki.
Kandaharissa tapaamani lääkäri kertoi, että hoitaa usein lapsia, joita "lääkitään" oopiumilla. Oopiumia annetaan sairaille lapsille lääkkeenä, mutta myös jotta lapset rauhottuisivat ja nukkuisivat paremmin. Olen kuullut tästä tavasta ennenkin Afganistanissa. Oopiumia on helposti saatavilla, mutta monet eivät ymmärrä, että se on vaarallista ja addiktoivaa.

Tämä vauva syntyi juuri Kandaharissa. Afganistanissa on tapana sitoa vauvat tiukkaan pakettiin.
Maakuntamatkoissa mielenkiintoisinta on tällaisten tarinoiden kuuleminen, joita en kuulisi missään muualla, ja sellaisten ihmisten tapaaminen, joita en muualla tapaisi. Kuulen surullisia tarinoita (kuten näistä oopiumivauvoista) mutta usein myös iloisempia juttuja, joista saan lisää uskoa tämän maan tulevaisuudelle. Kuten kaikki mahtavat kätilönaiset, jotka pelastavat lapsien ja äitien henkiä vaikeissa olosuhteissa, ilman kunnon välineitä ja tiloja.

Matkailu avartaa ja rikastuttaa noin yleensä joka puolella, mutta matkailu Afganistanissa avartaa aina ihan eri tavalla.




13 comments:

  1. Näitä on kyllä niin mielenkiintoista lukeakin! Niin kaukana omasta maailmasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Katarooma, kiva kuulla! :)

      Delete
  2. Kiitos Sini Kandaharin upeasta ja ajatuksia herättävästä matkasta. Hyvää Joulua ja mielenkiintoista, hyvää tulevaa vuotta! Ali

    ReplyDelete
  3. Kiitos Sini Kandaharin upeasta ja ajatuksia herättävästä matkasta. Hyvää Joulua ja mielenkiintoista, hyvää tulevaa vuotta! Ali

    ReplyDelete
  4. Voi ei, kyllä tuo vauva säälittää - vaikka ei kai siitä kovin kauan ole kun Suomessakin vauvoja kapaloitiin. Miksi se "kentällä"-ilmaisu ärsyttää monia?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, mua ahdistaa ajatus kapaloinnista! Mutta sillä ajatellaan olevan jotain rauhoittavia vaikutuksia. En tiedä miksi "kentällä"/ "in the field" ärsyttää, kai se kuulostaa jotenkin teennäiseltä usein?

      Delete
  5. Upeita kuvia paikasta, jossa varmasti tosi harva meistä lukijoista tulee käymään.
    Kaunis kapalo tuolla pienellä vauvalla. Kyllähän täälläkin vielä 40 vuotta sitten vauvat kapaloitiin ja vieläkin vanhemmat kätilöt suosittelevat kapaloa, jos vauva on kovin rauhaton. Se tuo pienelle turvaa isossa maailmassa, kun on tottunut olemaan hyvin ahtaassa tilassa.
    Ja kyllä mä uskon, että Suomessakin useimmat synnyttävät huutamatta. Itse en ainakaan kokenut huudolle olevan mitään tarvetta.
    Oikein hyvää joulun aikaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti kommentista, Sari!

      Ajattelin, että todellakin suurin osa naisista huutaa kun synnyttää, se vaikuttaa todella kivuliaalta, varsinkin jollei ole mitään kivunlievitystä! Mutta tosiaan, ensimmäinen kerta kun olen mukana kun joku synnyttää.

      Delete
  6. Hei! Kiitos mielenkiintoisesta blogista.
    Kapalointi todellakin voi rauhoittaa vauvaa, mutta se ei ole kovin suositeltavaa, sillä paljon käytettynä tiukka kapalo vaikuttaa vauvan motoriikkaan ja huonolla tavalla lonkkien asentoon. Lisäksi (ainakin työssäni kätilönä lapsivuodeosastolla näkemäni) afganistanilaiset kapaloivat vauvan kädet vartalonmyötäisesti. Me opetamme Suomessa asettamaan vauvan kädet rinnalle. Ja vaikka naiset siellä synnyttäisivätkin äänettä, heille on ehkä sallitumpaa olettaa suvun naisten huolehtivan hänestä ja vauvasta tai kodinhoidosta ensi päivinä ja viikkoina? Suomessa on kova pärjäämisen kulttuuri ja läheisten tilalla on perhetyötä, kotiapua ja lastensuojelua...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista! Totta, Afganistanissa perheet asuvat yleensä yhdessä ja on monia naisia huolehtimassa lapsista. Miehet kyllä todella harvoin osallistuvat lastenhoitoon. Kukaan mieskollegoistani ei ole ikinä esim vaihtanut vaippaa tai tehnyt ruokaa.

      Delete
  7. Yes are you right sine...... i am also from Afghanistan

    ReplyDelete
  8. Yes are you right sine...... i am also from Afghanistan

    ReplyDelete