Tuesday, 13 September 2016

Korruptio siellä, korruptio täällä

Yksi asia, joka saa vereni kiehumaan tässä maassa melko usein, on korruptio. Se on yleistä, se on joka puolella ja se vieläkin raivostuttaa ihan säännöllisin väliajoin.

Tänään paikallinen kollegani ilmoitti aamulla lähtevänsä Pakistanin suurlähetystöön. Kun hän tuli takaisin noin tunnin päästä, hän selitti kuinka lähetystön ulkona oli yli kilometrin mittainen jono. No, päästäkseen jonon ohi hän meni vartioivan poliisimiehen luokse, ja kysyi miten tämä voisi auttaa häntä tässä jonoasiassa. Kollegani tarjosi hänelle rahaa, jotta hänen ei tarvisi jonottaa. Poliisi pyysi 1500 afgaania (22 dollaria), mutta lopulta 500 afgaania kelpasi. Kollegani pääsi kilometrin mittaisen jonon ohi, sai passiasiansa hoidettua ja tuli takaisin toimistoon ennätysajassa.

Kollega kertoi tätä juttua minulle ihan innoissaan - onneksi ei tarvinnut  jonottaa!


En ollut kovin innoissaan kuulemastani. Sanoin kollegalleni, että se on väärin ja virkamiehille ei saa tarjota rahaa palveluksia vastaan. Laki on sama kaikille. Jos saavuit niin myöhään, sinun pitää jonottaa kuten muutkin. VARSINKIN koska olet YK:n työntekijä. YK:n työntekijät ovat kansainvälisiä virkamiehiä ja heitä sitoo tietyt normit ja säännöt ihan siviilielämässäkin. Puhumattakaan siitä, että tyyppi meni hoitamaan tätä passi- ja lahjomisasiaa työajallaan.

Kollegani kyllä tietää, ettei se ihan reilua ole, mutta ei myöskään olisi halunnut jonottaa jonossa tunteja muiden tavoin. Hän sanoi, että jonottavat ihmiset huutelivat hänelle, kun hän etuili poliisin saattelemana, mutta hän yritti vain painaa katseensa maahan ja jatkaa matkaa. Aika todellakin on rahaa.


Pari kuukautta sitten menin lentokentälle yhden ulkomaalaisen kollegani kanssa. Hän oli jo valmiiksi ihan hermona siitä, että on myöhässä, koska muka viivyttelin. Vakuuttelin hänelle, että tässä on ihan tarpeeksi aikaa, ei tarvetta paniikkiin. Kun saavuimme lentokentällä olevaan jonoon, hän ojensi rahannipun jollekin lentokenttävirkailijalle, jotta saisi ohitella. Jäin kiltisti jonoon ja näin miehen myöhemmin odotusaulassa, kone ei ollut vielä edes lähdössä. Tämä on tuplasti ärsyttävää, koska kyseessä on YK:n työntekijä ja ulkomaalainen, jonka luulisi ymmärtävän, että vaikka korruptio ja lahjonta on mahdollista ja yleistä tässä maassa, ei sitä silti tarvitse harjoittaa.



Näen korruptiota töissä paljon. Usein ministeriöiden työntekijät yrittävät nyhtää ylimääräistä rahaa ulkomaalaisilta tahoilta. Esimerkiksi kun järjestämme tapahtumia tai koulutuksia, budjetit, joita he pyytävät, ovat täysin kohotettuja. 2000 dollaria päiväkotilasten lauluun, 10,000 dollaria muutaman lappusen printtaamiseen, 5000 dollaria kekseihin. Mutta ärsyttävin asia on, että monet rahottajat rahoittavat tällaista "budjettia" ilman että oikeasti tarkastavat sen ja miettivät paljon asiat oikeasti maksavat. Suuri osa rahoista menee aina jonkun taskuun.

Ongelmia tuottaa myös se, jos ei suostu ministeriöiden vaatimuksiin muutaman tonnin ulkomaan shoppailukoulutusmatkasta - olet hankala tapaus, joka ei halua tukea heidän tärkeää työtä tai vahvistaa heidän kapasiteettiaan. Ihan sama jos saman kurssin voisi käydä Afganistanissa. Olet myös tosi hankala jos et kustanna virkamiehen lisäksi hänen muutamaa kaveriaan Dubaihin. Eräs ministeri kutsui kaverini viime viikolla tärkeään tapaamiseen ihan vain kysyäkseen kuinka paljon tulevalta ulkomaan visiitiltä maksetaan päivärahaa ja josko hän saisi tuoda aviomiehensä ja yhden "avustajan" kantamaan laukkujaan Bangkokiin.


Nepotismi rekrytoinnissa on usein enemmän sääntö kuin poikkeus. Useissa toimistoissa yllättävän monet ovat jotain sukua toisilleen. Työpaikkoja jaellaan suhteiden avulla, ei usein meriitin. Kohtaan ministeriöissä niin monia työntekijöitä, joilla ei ole mitään koulutusta, kokemusta tai tietoa aiheista, joihin heidän osasto keskittyy. He hädintuskin osaavat kirjoittaa sähköpostia.

Sain juuri tietää, että siivoojani putsaa vessani käsisaippualla, lattiani pyykinpesuaineella ja pöytäni tiskiaineella, koska hän ei ole ikinä ennen siivonnut työkseen eikä tiennyt, mitä tekee. Hän oli jonkun toisen siivoojan poika, joten sai työn - työn josta saa nelinkertaisen palkan verrattuna siivojan normaaliin palkkaan Kabulissa. Monet muutkin olisivat varmaan halunneet hakea.



Kun toimistoon ostetaan esimerkiksi televisioita tai sohvia, hinta näyttäisi olevan "markkinoilla" vaikka 5000 dollaria, vaikka kun menee itse tarkistamaan sen, hinta on 2000. Myyjät kirjoittavat vääriä kuitteja, ihan mitä pyydetään, ja loput pidetään itse. Eräs ministeriö sai briteiltä kymmeniä tietokoneita ja tulostimia - mitään näistä ei näkynyt ministeriössä muutaman vuoden jälkeen. Monia sairaaloita ja kouluja on rakennettu, joita sitten ei ollutkaan kun joku oikeasti vaivautui menemään paikalle katsomaan niitä. Monet hakevat hyötyä itselleen ja se on yllättävän helppoa.

Erään ministeriön vessa, johon joku donori on varmaan kustantanut juoksevan veden, saippuaa, siivoojan, ilmanraikastimen, käsipaperia, vessapaperia ja vessanpytyn kannen, vaikkei niitä näy.

Afghanistan on maailman kolmanneksi korruptoitunein maa. En väitä, että afgaanit ovat jotenkin luonnostaan korruptoituneita. Länsimaat loivat tämän ongelman - 2001 vuoden jälkeen tähän maahan on satanut niin paljon dollareita, eikä suurimman osan käyttöä valvota mitenkään. Yli sata biljoonaa dollaria on käytetty kehitysprojekteihin, mutta silti mikään ei ole ihan hirveästi kehittynyt. Oopiumikauppa kukoistaa enemmän kuin ikinä, tiet ovat huonossa kunnossa, monilla ei ole puhdasta vettä, poliisi ja armeija ovat heikkoja, monet joutuvat kävelemään tunteja lähimpään terveyskeskukseen, koulutus on ala-arvoista, naisilla ei ole oikeuksia.


Mutta rahaa silti sataa sisään, ei enää niin paljon kuin ennen, mutta silti. Jotkut rikastuvat, suurin osa ei. Länsimaat ovat luoneet ongelman, jota nyt yrittävät korjata erilaisin työryhmin ja kapasiteetinvahvistamisohjelmin. Jotkut rikastuvat tosi paljon, mutta suurin osa köyhtyy.

Miten käy maalle, jonka ministeriöillä ei ole omaa budjettia ostaa edes vessapaperia?

11 comments:

  1. Tosi hyvä ja kiinnostava teksti! Ja inhottava ilmiö :(

    Terkkuja Berliinistä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti! On kyllä todella ärsyttävää. Paljon terkkuja sinne! <3

      Delete
  2. Todella hyva teksti! Ilmiön kitkeminen on varmasti vaikeaa kun ajattelee Afganistanin tilannetta. Monissa maissa korruptiosta ei edes ajatella samalla tavalla kuin itse ajattelen, korruptio on korruptiota ja silla selva mutta toisille silla voi olla mita erilaisempia nimityksia, jotka tekevat siita jotenkin mukavamman kuuloista. Ja ikavaa on etta myös monet kv. jarjestöt katsovat asiaa lapi sormien ja antavat sen tapahtua. Nepotismi on syvalta ja sen kanssa joutuu tekemisiin myös Turkissa, ei ole siis ihme etta joissakin työpaikoissa joutuu tekemisiin taysin ammattitaidottomien ja vaarin perustein työpaikan saaneiden kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Petra! Todellakin, on vaikeaa kuvitella, miten ilmiöstä pääsisi eroon, se on jo niin "normaalia" ja läsnä ihan jokapäiväisessä elämässä. Nepotismi on myös niin raivostuttavaa - kun rekrytoin esim tiimiini ihmisiä, olen tosi tarkka prosessin suhteen, en anna kenellekään koekysymyksiä tai haastattelukysymyksiä etukäteen. Surullista, mutta jotenkin pakollista.

      Delete
  3. Näin valtion virkamiehenä koen järkyttävänä tuon korruption määrän ja toivon, ettei Suomessa edelleenkään ole korruptiota kovin paljon. Kaikkea ei varmasti täälläkään ole kitketty pois.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onhan Suomessakin korruptiota, mutta se ilmenee vaan vähän eri tavoin eikä ole niin vakavaa ja ihan joka puolella naaman edessä.

      Delete
  4. Hauska sattuma, meillä koulussa juuri eilen käsiteltiin korruptiota - ylipäätään ihan huippua, että kirjoitat aiheesta!

    Mutta juuri tuo nepotismihan on ihan tavallista Suomessakin: itsekin olin kesätöissä eräässä kansainvälisessä yrityksessä, jossa isäni oli töissä, ja jokaisen kesätyökaverin kanssa jutellessa kävi ilmi että joku sukulainen oli kaikilla siellä yrityksessä töissä. Samoin esim. kunnallispolitiikan/-päätännän tasolla vaikkapa rakennussäännöksiä valvovat tahot voivat kieltää joiltain rakennusluvan vähän keksitynkin oloisesta syystä, mutta itse rakentaa juuri ja juuri säännösten mukaan.

    Korruption ero länsimaissa verrattuna kolmanteen maailmaan vaan usein on se, että täällä jonkun harjoittama korruptio ei yleensä aiheuta kovin suuria ongelmia kenellekään, ärsyttää vain. Kun taas juuri kehitysmaissa korruptiolla voi olla tappavatkin seuraukset.

    Meidän opettaja myös totesi, että yleistäen jokainen ihminen on luonnostaan korruptoitunut. Toisissa maissa se korruption harrastaminen vain on helpompaa ja hyväksytympää kuin toisissa - vaikka tietysti toki raha-avustukset voivat pahentaa tilannetta, varsinkin kun välikäsiä löytyy.

    Varsinkin yksityisten raha-avustuksistahan voisi keskustella vaikka miten pitkään: rahaa lahjoittamalla tukee korruptiota (siis ainakin jos lahjoittaa juuri johonkin kehitysmaaprojektiin), mutta vaikka rahasta suurin osa meneekin korruptioon niin edes se pieni osa yltää sinne apua tarvitseville ihmisillekin (ainakin toivottavasti...) ja jo siitä pienestäkin summasta voi olla suuri apu. Ei siis ole mikään helppo valinta että auttaako rahallisesti vai ei...

    Miten YK muuten organisaationa suhtautuu korruptioon, onko sillä jotain maille asetettuja "säännöksiä" sen suhteen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Maija, kiitti kommentista ja hyvistä pointeista! No joo, nepotismi on niin yleistä joka puolella, se on tietty aina yhtä raivostuttavaa ja tuntuu tosi epäreilulta. Siinä ei mielestäni ole mitään vikaa jos suhteiden kautta etenee ja pääsee hyviin töihin (varsinkin jos on itse hyvällä työllään ja käytöksellään rakentanut suhteet ja silti pitäisi olla normaalit hakuprosessit), mutta pitää silti osata ja tietää jotain niistä asioista, joiden parissa työskentelee, tai ainakin olla motivoitunut oppimaan uutta. YK:ssa on kyllä myös tosi yleistä että monia paikkoja (varsinkin HQ:ssa) jaetaan niille, joilla on suhteita ja kytköksiä tyyppeihin. Tästäkin voisi tehdä oman postauksensa.. "Naiivi suomalainen tutustuu YK:n rekrytointiviidakkoon" :D

      YK organisaationa on tietty aika tiukkana korruptiota vastaan, sitä ei virallisesti siedetä yhtään, nollatoleranssi, pakollisia koulutuksia aiheesta jne.

      Delete
    2. mun on pakko sanoa tahan että mielenkiintoinen keskustelu. Tohon rekrykommenttiin ma en ota kantaa ( :-D ) mutta Guardian on viimeaikoina kirjoitellut paljon esim YK:n hankintatoimen puolen "paljastuksista" jne os keta kiinnostaa esim. suhteessa Syyriaan aj sen humanitaariseen operaatiokehykseen. Ma myos haluaisin sanoa etta tosiaan oikeudelliselta nakokulmalta on vaarin kasitella YK:ta yhtena "entityna" - loppujenlopuksi me ollaan kaikki eri jarjestojen tai toimielinten (jotka matti meikalaiselle operoi yllattavan "yritysmaisesti") palveluksessa usein yhden umbrella organisaation alla (huomasin etten oikeestaan ottanut mihkaan kantaa, haha HQ:n perus kyynikkojuristi taalla moi!)

      Delete
  5. Venäjällä asioidessa on tullut tuo virkamiesten lahjominen tutuksi (no, olin skidinä vanhempien matkassa, mutta kuitenkin), kun ei siellä paperihommat liikkuneet ilman pientä lisäliukastusta. Ero Suomeen on VALTAVA, mutta niin ovat erot myös ihmisten tulotasoissa ja elämänlaadussa. :(

    ReplyDelete
  6. Olipa tosi kiinnostava kirjoitus, tuollaisesta voisi kuulla lisääkin. Korruptio taitaa tosiaan olla monessa paikassa niin syvään juurtunutta että siihen osallistuvat tahtomattaankin juuri monet rahoittajat, enkä oikein tiedä, mikä siihen auttaisi. Rahoituksen ja hankkeiden lopettaminen ehkä ainakin, mutta sitten tulee uusia innokkaita - en tiedä. Joskus kyynikot ärsyttävät, joskus taas kyllä ymmärrän heitä hyvin, sillä kun tarpeeksi todistaa tuota josta sinäkin kerrot, olisi ihme, jos kyynisyys ja ärtymys eivät nostaisi päätään. Mosambik on myös hyvin korruptoitunut maa, ja monesti saa pyöritellä silmiään. Raha ratkaisee kaikessa, mutta sitä ei tietenkään aina sanota. Aivan yleistä on että kuitteihin kirjoitellaan mitä sattuu eli kuittikaan ei tosiaan kerro välttämättä mitään siitä mtä tapahtui. Pahennusta herättävät monet asiat, nyt esim. liikemies joka pahoinpiteli Mosambikin entisen ensimmäisen naisen Graca Machelin (joka oli myös Nelson Mandelan vaimo!) tyttären niin, että tämän toisesta silmästä meni näkö. Pahoinpitelystä on nyt melkein vuosi, ja syylliselle, joka tiedetään, ei ole koitunut mitään seurauksia. Päinvastoin Machelille ja hänen tyttärelleen kerrottiin, etteivät "todisteet riitä". On ilmeistä, että liikemies on maksanut oikeuslaitokselle todella hyvin. Ihmetystä herättää myös se, ettei edes Machelin nimi (Samora Machel oli pidetty presidentti, ja Graca M. maan kuuluisin nainen) tässä tapauksessa anna suojaa, mutta toki suomalaisena sekin ajatus herättää kaksijakoisia tunteita, sillä meidän oikeuskäsityksemme mukaan "sukunimen" ei pitäisi toisaalta taata kenellekään erityisasemaa. Joka tapauksessa tässäkin tapauksessa päätellään, ettei syyllistä saada vastuuseen, koska hän on kyennyt maksamaan erittäin hyvät rahat. Ja tämä on vain yksi monista tapauksista.... Mitä kehitysyhteistyöhön tulee... en uskalla tai osaa edes ajatella, mitä kaikkea on korruption nimissä tapahtunut vuosien aikana. Täällähän on korruption vastainen toimielinkin! Haluaisin todella tietää, mitä siellä tapahtuu!

    ReplyDelete