Saturday, 23 July 2016

Synkkä päivä

Tämä lauantai oli synkkä päivä Kabulissa: ainakin 80 ihmistä kuoli ja yli 200 loukkaantui kun itsemurhapommittajat räjäyttivät itsensä ison mielenosoituksen keskellä. ISIS on kertonut olevansa iskun takana.

Hazara-vähemmistöön kuuluneet protestoivat Kabulissa energialinjan kulkureitistä, josta kirjoitin aiemmin toukokuussa. Hazarat, jotka ovat shiiamuslimeja, ovat usein joutuneet vainon, rikoksien ja terroritekojen kohteeksi.

Sosiaalisessa mediassa postailtiin monia kuvia, joissa näkyi maassa makaavia ruumiita ja ruumiinosia pommien jäljiltä. (Kuva: EPA)
Tämä on tuhoisin isku Kabulissa vuosiin. Isku kohdistui pelkästään siviileihin ja Talebanitkin sanoituivat irti hyökkäyksestä ja tuomitsivat sen. Talebaneillakin on siis jonkinlainen vinoutunut moraalinen kompassi, joka ohjaa heidän hyökkäyksiä ja toimintaa. ISIS haluaa vain tappaa tappamisen ja tuhoamisen ilosta - tai siltä heidän sekoilu vaikuttaa.

ISIS on ennen ollut aktiivinen lähinnä itäisessä Afganistanissa Nangarharin maakunnassa, ei Kabulissa. Valehtelisin jos väittäisin, ettei heidän levittäytyminen tähän naapurustoon pelota.


Sain kämppääni television vasta pari viikkoa sitten. Useimmiten päällä on uutiskanava, ja viimeisten viikkojen aikana jokainen päivä tuo mukanaan pahempia uutisia. Brexit, Istanbulin lentokenttä, Syyria, Irak, Nizza, Turkki, Munchen. Tekisi mieli kääntää kanava aina vain Comedy Centralille, mutta ei kai maailman kauheuksille voi sulkea silmiä ja kohauttaa olkapäitä. Paitsi tapasin viime vuonna joogaopettajan, joka ei ole lukenut tai katsonut uutisia vuosiin. On kuulemma niin masentavaa.

Koko kaupunki on järkyttynyt tästä terroriteosta. Sairaalat ovat täynnä, verenluovuttajista on pulaa. Tällaisina hetkinä on myös mielenkiintoista huomata, ketkä kaikki kysyvät ja tsekkaaavat, onko kaikki OK. Äitini ja belgialainen tyttö, jonka tapasin kerran kaksi vuotta sitten hongkongilaisessa lentokenttäbussissa. En oikein tiedä, mitä tästä kaikesta, siis ihan kaikesta, pitäisi päätellä.

Olin tällä viikolla Bamyanin maakunnassa ja näin kauneimpia näkyjä, mitä olen ikinä nähnyt tässä maassa. Koen täällä niin paljon kauneutta ja ihania hetkiä, mutta niin usein heti perään mitä kamalimpia asioita - vihaa, luoteja, kuolemaa, pommeja. Afganistan on ristiriitainen paikka. Juuri nyt koko maa suree.

Bamyanin maakunnassa tällä viikolla - Bamyan on hazarojen asuinaluetta ja hazarat osoittivat tänään mieltään jotta tuleva TUTAP-sähkölinja kulkisi myös köyhän Bamyanin läpi.

19 comments:

  1. Minä tulin katsomaan, oletko kunnossa :)

    ReplyDelete
  2. Kuin myös, luin uutisia ja ekana kävi mielessä että saakohan sun blogista tietoa, että kaikki on hyvin.:) tai hyvin ja hyvin, lienee aika monimutkainen asia siellä.. Olen aikani lueskellut sun blogia hiljaa täällä taustalla, nostan kyllä sun rohkeudelle hattua isosti. Itsekin olen ulkosuomalainen, mutta asun huomattavasti 'helpommin' sopeuduttuvassa maassa. Kuitenkin maahan kuin maahan muuttaminen on aina oma steppinsä elämässä eikä ollenkaan helppo maasta riippuen sopeutuminen käy nopeammin tai hitaammin. Minusts ei olisi Kabuliin, olet hurjan rohkea itsenäinen nainen! :) Ja oli hyvä kuulla, ettet ollut nyt osana pommituksia. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Raija, kiitos kivasta kommentista! Paljon terkkuja sinne!

      Delete
  3. Tulit mieleeni myös, mietin että laitanko viestiä vai ajattelisitko sitä tungettelevana. Hyvä että sinulla on asiat kaupungin olosuhteisiis nähden hyvin. Tsemppiä ja vedä voimaa niistä jotka kysyvät. Ulkomaanvuosien varrella on suurinosa ihmisistä väistämättä pudonneet kelkasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ja tosiaan kuten mä päämajatasolta sulle kirjoitin people like you keep the ball rolling, meillä on vaan kokoushuoneen seinilläki kuvia mine rollersseista ja muista mitä mun järjestö hankkii ja tekee kenttäkohteista, ei suurinosa meidän strategisista ihmisistä tiedä mistään kenttätyöstä mitään joten ole ylpeä itsestäsi 😊

      Delete
  4. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  5. Mä just kommentoin Suomessa olevan hazarakaverin päivitykseen, et hyvä kun noin iso mielenosoitus on sujunut rauhallisesti, ja sit melkeen heti sen jälkeen tulikin ihan toisenlaisia kuvia. :(((

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, kaikki alkoi tosi hyvin ja sitten lopussa nämä pommit :(

      Delete
  6. Jokainen kerta kun luen uutisia väkivaltaisuuksista, pommituksista, terrori-iskuista käyn mielessäni läpi listan niistä ihmisistä joita tiedän sen koskettavan... oli se sitten entinen koulutoveri, perheenjäsen, ystävä, tuttava tai blogisti. Ihanaa että olet kunnossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos <3 Niin minäkin käyn, usein en onneksi tunne ihmisiä paikoissa, joissa on ollut terrori-iskuja.

      Delete
  7. Mulle tuli heti ensimmäisenä mieleen, oletkohan sinä kunnossa, kun Hesarin verkkosivuilta tuon uutisen luin. Mietin jo hetken, kysynkö siskoltasi facebookissa, mutten sitten kuitenkaan viitsinyt, kun en ole häntä(kään) koskaan edes tavannut. Hyvä lukea, että olet kunnossa, mutta entistä hurjemmalta tuntuu, että olet siellä. Saati sitten ne kaikki muut, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, ne, joiden koti on siellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, kiva! :) Joo, menee meininki huonommaksi täällä vuosi vuodelta.

      Delete
  8. Vasta luin uutisia. Kiitos, kun meille blogisi seuraajille kerroit olevasi kunnossa. Ihana, että olet

    ReplyDelete
  9. Mulla menny tämäkin uutinen ohi... Ja aika moni muu inhottava uutinen. Tsemppiä sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli pahin isku vuosiin ja suoraan siviileihin.

      Delete
  10. Kieltämättä tulit heti ajatuksiin, kun tuosta iskusta kuulin. Silloin tekee mieli lähes heti kiiruhtaa tänne blogiin katsomaan, että kaikki on hyvin. Tuntuu itsestäkin oudolta, että asioihin reagoi näin. Mutta ehkä se johtuu osittain myös siitä, että siskosi blogista olen huomannut, että olemme kotoisin viereisiltä paikkakunnilta ja ehkä siksi molemmat tunnutte jotenkin tutuilta, vaikka tiedänkin ettei näin ole. Hassua!
    Minä en ole vuosiin tarkoituksella katsonut uutisia. Kun lapset olivat pieniä oli vaikea selittää, että kaikki se raakuus on totta, kun elokuvista oli selitetty, ettei se tapahdu oikeasti ja kaikki on kunnossa, kun kuva päättyy. Päädyin silloin lukemaan uutiset lehdestä ja se tapa on jatkunut. Lisäksi mun mielestä Suomen uutisointi on nykyisin hyvin yksipuolista ja sensaatiohakuista, jollaisesta en pidä.
    Tuo viimeinen kuva on todella kaunis! Mukavaa jatkoa ja pysyhän kunnossa!

    ReplyDelete