Monday, 27 June 2016

Ja kesä jatkuu

En saanut viettää juhannusta maagisissa Suomen maisemissa, vaan olen takaisin Kabulin kuumassa kesässä. Viime kuun traagiset tapahtumat eivät varmasti unohdu koskaan, mutta ei niiden kai kuulukaan. Ne kulkevat mukana siinä missä muutkin jutut, iloiset ja vähemmän iloiset.

Afganistanin ruusupuskat - en pääse näiden kauneudesta yli ikinä.
Minä melkein kuolin, mutta selvisin. Viha säilyy ampujaa kohtaan - en todellakaan aio antaa anteeksi. Viha säilyy sitä ajatusta kohtaan, että jonkun piti kuolla tässä hyökkäyksessä - miehen, joka teki hyvää työtä muiden turvallisuuden takaamiseksi, miehen, joka riskeerasi elämänsä jotta voisi lähettää pientä kuukausipalkkaa perheelleen Nepaliin. Viha säilyy sitä ajatusta kohtaan, että joku voi ampua sinut koska ajattelee että sinä et ole elämän arvoinen, lähinnä koska olet erilainen kuin minä.

Kaikkihan me tiedämme että elämä on rajallista ja mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Silti, kaikki tämä muistuttaa minua taas uudestaan siitä, miten mikään, varsinkaan elämä, ei ole pysyvää. Tiedän monia asioita, mutta on eria asia tuntea ne läheltä. Elämän kivoista jutuista pitää osata nauttia kunnolla, ja jos ei osaa, niin pitää yrittää opetella paremmin.

Jotkut kysyivät, miten haluan vielä olla täällä töissä ja asua täällä. Haluan kyllä. Vaikka joku päättää tyhjentää AK-47-kiväärinsä minun perjantai-iltapäivääni, en aio luovuttaa hänelle sitä mielihyvää, että lähtisin pois. Jatkan puutarhoissa ja ruohikoilla istumista viikonloppuisin. Jatkan kavereideni tapaamista, kakun syömistä, juoksemista, espanjan opiskelua, joogaa, tietokoneen näpyttelyä, nauramista, kaikkea.

Ampuja ei osunut minuun, mutta parin metrin päässä ollut kukkaruukku otti osuman. Siitäkin olen kiitollinen.

Kaiken tapahtuneen jälkeen oli rauhoittavaa viettää ihanat pari viikkoa Suomessa. Kaverini mökillä sielu lepäsi - järvi, puusauna, joka ritisee ja rätisee kun kaarna palaa, soutuvene, laituri, joutsen. Aika peruskauraa monelle suomalaiselle, mutta en ole ikinä ennen päässyt kokemaan tällaista - se oli aivan mahtavaa.












Kävin Prahassakin, joka on myös entinen kotikaupunkini. Halusin haahuilla pitkin katuja, jotka tunsin. Elää uudelleen vuotta 2008, syödä tsekkiläistä öljyssä marinoitua juustoa, juoda punaviiniä, katsella linnaa joen yli, syödä kahvila-aamiaisia, käydä elokuvissa.

Lempisiltani Prahassa, tätä olen kävellyt satoja kertoja.






Vanhoilla kulmillani, vauvatorni on vielä pystyssä.
Proseccoa pitäisi saada mukaan ihan kaikkialla, mikä mahtava idea.
Kissakin otti rennosti laukussani kahvilassa.
Ja kesä jatkuu Kabulissa.