SOCIAL MEDIA

Saturday 30 January 2016

Omaloma

Terve Nairobista! Olen täällä koulutuksessa ja osittain omalomalla.



Viimeisen vuoden aikana olen saanut matkustaa monien mahtavien tyyppien kanssa mitä ihanimmissa paikoissa: Reykjavikissa, Tokiossa, Delhissä, Omanissa, Hangossa, Marokossa, New Yorkissa ja Lapissa. Vuoden sisällä olen tehnyt myös kolme mainiota soolomatkaa Vilnaan, Balille ja nyt Nairobiin, Keniaan.



Tykkään matkustaa muiden kanssa, mutta rakastan myös omalomiani. Viihdyn muutenkin hyvin yksikseni ihan normielämässäkin. Joskus on ihanaa juoda viiniä, jutella, seurustella ja bilettää muiden kanssa, mutta rakastan hiljaisuutta, omaa aikaa, omaa kahvikuppia ja sohvaa. Olen introvertti, ja ylpeä siitä (suosittelen kaikille lukemiseksi Susan Cainin kirjaa Quiet: the Power of Introverts in a World that Can't Stop Talking).

Vietin juuri Nairobissa mahtavat kaksi viikkoa. Loma alkoi visiitillä kansallismuseoon, jossa oli kivoja näyttelyjä kenialaisesta identiteetistä, nisäkkäistä ja linnuista. Museon pihalla oleva käärmekokoelma oli kyllä melko masentava - eläviä käärmeitä ja krokotiilejä pienissä, surullisissa häkeissään.

Tässä kudu, joka tappelee muiden kudujen kanssa laittamalla sarvet ristiin mutta ei aina pääse irti toisen sarvista, jolloin molemmat kuolevat yhdessä. Aika huono taktiikka.
Pikkukroko vankilassaan.
Ehdin kokeilla paikallista intialaista ruokaa, jota oli minulle paljon hehkutettu etukäteen. Se oli kyllä aikamoinen pettymys - siis ruoka ihan OK, mutta ei vedä mitään vertoja intialaiselle ruualle, jota söin joka päivä Delhissä asuessani. Minulla on melko pakkomielteinen suhde muutamaan juttuun, yksi niistä on HYVÄ intialainen ruoka (muita: ruokaa on aina oltava riittävästi tai mielellään liikaa, aamiaista ei saa jättää väliin, dippi ei saa loppua kesken ja illallisella tulee palaa kynttilä). Intialaisen ruuan on oltava hyvää, laadukasta ja maukasta, kuten se melkein aina on Delhissä. Voin syödä sitä joka päivä, iankaikkisesti, amen.



Koin myös mahtavan elämyksen Giraffe Centterissä, jossa sain ruokkia kirahvia kädestä pitäen. Tuli oikein tippa linssiin. Kirahvit ovat niin mielettömän kauniita eläimiä, ja tämä Kirahvikeskus tekee hyvää työtä kirahvien puolesta.

Mahtava ilme.


Luontopolkukävelyn jälkeen menin Karen Blixen -museoon, joka on Minun Afrikkani (Out of Africa) kirjailijan kämppä. En ole lukenut kyseistä kirjaa tai katsonut elokuvaa, mutta nyt juoni avautuisi varmasti ihan eri lailla. Museon lähellä on todella mainio ravintola Tamambo, jossa söin lounasbuffetin. Ai elämä.

Karenin talo.


Jälkiruokabuffetti - paras buffetti.
Päivät kuluu koulutuksessa, mikä on nörttiminälle ihan mahtavaa ajanvietettä. Jotta ei näyttäisi siltä, että elämä on Keniassa vähän liian ihanaa, pitää sanoa että koulutus on jonkinasteinen pettymys. Olen ainut osallistuja, mikä on sinänsä OK, että saa kysellä tyhmiä kysymyksiä niin paljon kuin haluaa, mutta toisaalta ei ole mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja kokemusten jakamiseen muiden kanssa. Ruoka koulutuspaikassa on aivan surkeaa, lounas oli tämä:

Nälkä jäi.

Sanon, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoisiin lounaisiin. Niinpä ilmoitin koulutusfirmalle, että tilaan toisen viikon ruuat netin takeaway-palvelusta. Koulutus maksaa yli 250 dollaria päivä, joten mielestäni kunnon lounas kuuluu asiaan.

Iltaisin olen täysin fiiliksissä hotellistani. Buukkasin päivää ennhen lähtöäni huoneen, enkä ihan tajunnut mitä tuli klikattua. Hotellini on aika iso: käytössäni on asunto, jossa on kaksi makuuhuonetta, jättiläsmäinen olohuone, keittiö ja kylppäri, joka on Kabulin makkarini kokoinen.

Sehän olikin kämppä eikä hotellihuone!
Kuka tarvitsee näin paljon tilaa kylppärissä?

Nairobissa on satanut paljon, mutta se ei haittaa: rakastan sateen ääntä ja kirjan lukeminen margaritojen kera on myös mitä parhainta ajanvietettä.

Iltaisin joogaan, uin ja saunon. En osannut ajatella, että tulen Keniaan saunomaan, mutta löylyt ovat mahtavat.

Sielu lepää, joka ilta.

Safari Nairobin kansallispuistossa oli aivan mahtava. Menin sinne porttien auetessa kello 6 ja näin kauniin auringonnousun. Harvemmin haluan herätä lomalla puoli viisi, mutta tämän takia kannatti.





Lempparini.
Söpö.




Yksin matkustamisessa on puolensa. Tässä soolomatkailun plussat:

+ Voi tehdä ihan mitä haluaa ja milloin haluaa
+ Ei tarvitse lopettaa omia ärsyttäviä tapoja, kuten vaatteiden säilyttämistä lattialla tai valot päällä nukkumista
+ Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa jos viettää koko illan syöden takeawayta ja katsellen Greyn anatomiaa läppäriltä.

Miinukset:

- Usein on kivaa jakaa kokemuksia muiden kanssa: ravintoloissa on kivempaa kun ei ole yksin, baariin ei tule mentyä (voi myös olla ihan positiivinen asia)
- Muiden kanssa matkustaminen on halvempaa, kun voi jakaa hotelli & muut turismikustannukset
- Ei ole ketään levittämässä aurinkorasvaa selkään
- Pelottaa kävellä ja liikkua iltaisin enemmän

Onko teillä hyviä kokemuksia soolomatkailusta? Vai onko seurassa yleensä hauskempaa?

19 comments :

  1. OMG näit kissaeläimiä safarilla!! Ja noi kaikki muutkin <3 Oon niin kade just nyt :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, siellä oli niin paljon kauniita eläimiä!

      Delete
  2. Oi ihana Nairobi, ehdottomasti kohde joka on ''paikat, jossa on pakko käydä'' listallani :) Afrikka kiehtoo muutenkin, olen käynyt vain Egyptissä, joka onkin aivan erilainen kuitenkin esim. Kenia.
    Tuo sinun kämppäsi näyttää kyllä ihanalta, kelpaisi itsellekin tuollaisessa aikaa viettää ;)

    En ole koskaan (vielä) yksin matkustanut, mutta olen harkinnut sitä monet kerrat. Syy olisi lähinnä, että minulla on kova himo reissailla aina kun mahdollista, joka loman voisin viettää jossain, mutta aina ei muita kiinnosta. Jotkut tykkäävät säästellä sitä rahaa aina johonkin mitä en tiedä :D en ole muutenkaan kyllä kovinkaan iso porukka ihminen, lähinnä olen pikkusiskoni kanssa reissanut ja parit kerrat poikaystäväni kanssa, mutta pitää kyllä ehdottomasti uskaltautua joskus yksin lomalle. On niin paljon paikkoja, joita haluaa nähdä, en halua jarrutella muiden takia, eletään kuitenkin täällä vain se kerran.

    Nuo kirahvit ovat muuten upeita eläimiä, olisi niin mahtava päästä katsomaan niitä safarille eikä vain kaltereiden läpi eläintarhassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti kommentista EverMonster! Yksin matkailussa on kyllä se hyvä puoli, että voi suunnitella aikataulut itse ja lähteä silloin kun itselle sopii, paljon helpompaa ja vähemmän säätöä. Ei todellakaan kannata jarrutella muiden takia ja vaikka koska pelottaisi lähteä yksin - kannattaa aloittaa vaikka jostain kivasta Euroopan kohteesta vaikka vaan viikonlopuksi. Sitten pikkuhiljaa yksin lähteminen vaan helpottuu.

      Kirahvit ovat juu ihan mahtavia! Niin isoja ja siroja. Safari on upea kokemus - Keniassa olisi monia upeampia safareita, tämä oli vain pääkaupungin kansallispuisto. On aivan mieletöntä nähdä näitä kauniita eläimiä omassa ympäristössään!

      Delete
  3. Onpas siellä luksuksennäköiset oltavat. Kivoja eläinkuvia, pääsispä joskus afrikan safareille :)

    Lounas näytti superpelottavalta, yök.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todellakin kannattaa mennä safarille, aivan upeeta. Haluaisin joskus tehdä sellaisen monen päivän safarimatkan.

      Hehe, lounas tosiaan oli aika masentava!

      Delete
  4. Ihania kuvia ja tunnelmapaloja, Nairobi on hieno paikka! Mäkin pääsin siellä saunomaan, ja vielä suomalaisessa saunassa.

    Mä tykkään myös matkustaa yksin, se vapaus on mielettömän hieno juttu! Toisaalta sitten majoitus on kalliimpaa yksin ja usein ravintoloissa kaipaan ruokailuseuraa, vaikka yksin syömiseen on kyllä tottunut. Yksin matkustaessa olen myös sosiaalisempi, hienoja tuttavuuksia on syntynyt yksin reissatessa, verrattuna siihen jos seura olisi ollut omasta takaa. Joskus haluaisi tosin jakaa jonkun kanssa ne hienot hetket, vaikka sen upean auringonlaskun ja kiraffin vilkutuksen, joten kyllä seurassakin on tosi kiva reissata (mutta mieluummin yksin, kuin huonossa seurassa).

    Musta on hienoa, että olet introverttoudestasi ylpeä! Mä luin tuon saman Quiet-kirjan, koska halusin ymmärtää irtoverttien maailmaa paremmin. Yllättäen löysin sivuilta itseäni, ekstroverttiä, todella paljon. Taidamme kaikki liikkua jonkinlaisella asteikolla ja vähän tilanteidenkin mukaan käyttäytyä eri tavoin. Tuohon intro-ekstro-asteikkoon on tosin tullut tosi paljon viime aikoina tarkennusta ja oikeastaan laajennustakin Elaine Aaronin et al. tutkimuksen myötä erityisherkkyydestä (Highly sensitive person) http://hsperson.com/. Suosittelen siis E. Aaronin kirjaa Highly sensitive person
    http://www.amazon.co.uk/Highly-Sensitive-Person-Thrive-Overwhelms/dp/0722538960/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1454299822&sr=1-1&keywords=the+highly+sensitive+person

    Blogiasi on kiva lukea!

    Ilona

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Ilona, kiitti kommentista! Ihan totta tuo ravintolassa syöminen, se vaan useimmin on kivempaa muiden kanssa!

      Kiitti kirjasuosituksesta, laitetaan listalle! Ja tosiaan, kaikkihan me ollaan tolla intro-ektroskaalalla varmasti eri kohdissa erilaisissa paikoissa ja elämäntilanteissa, se ei ole mikään ehdoton kategorisointi.

      Delete
  5. Sulla on ollut ihana loma! Mä olen matkaillut niin vähän, etten voi ottaa kantaa kysymykseesi. Ihan yksin en haluaisi reissuun lähteä, mutta isoakaan porukkaa en tarvitsisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti kommentista Sari! Tosiaan, joskus on tosi hauskaa pienellä porukalla, isolla porukalla matkustaminen voisi olla jo aika kaaosta! :D

      Delete
  6. Kiva lukea Nairobista kun melkein juuri sieltä itsekin palasimme.
    Jos sallit, niin tässä linkki toiseen juttuun Karen Blixen -museosta, jos vaikka jota kuta kiinnostaisi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nairobi oli niin kiva! Ja huikeeta miten paljon kauniita eläimiä voi nähdä ilman että poistuu kaupungista!

      Kiitti linkistä, ihania kuvia nyt tutuista maisemista! :)

      Delete
  7. Minä tykkään yksin matkustelusta. Tykkään kun saa tehdä mitä huvittaa ja syödä silloin kun siltä tuntuu. Joskus parin hengen porukka on ok, mutta yksin matkustelu on mulle oikea tapa nykyään.

    Afrikan safari on haaveissa, joten tämä juttu ei ainakaan hillinnyt haavetta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti kommentista! Yksin matkustelu on kyllä tosi antoisaa, se vapaus siinä on just tosi kivaa. Safaria todellakin suosittelen! Mutta olin kyllä vielä upeemmalla safarilla Zimbabwessa Hwangen puistossa pari vuotta sitten, sitä todellakin suosittelen!

      Delete
  8. Mun piti tulla nyt kommentoimaan kun kahlasin tän sun blogin alusta loppuun asti läpi parissa päivässä. Ei voi muuta sanoa kuin että ihan äärettömän mielenkiintonen blogi! Sulle pitää nostaa vaan hattua, että ylipäätään viihdyt tuolaisella alueella yksin! Ite oon haaveillut asumisesta esim. Saudeissa jonain kauniina päivänä, mutta jo sekin tuntuu kaukaiselta ajatukselta ja se maa nyt ei sentään ole sotatilassa!

    Mutta ihana, että pidät blogia suhteellisen aktiivisesti ja tarjoat meille ihastelun ja vihastelun kohteita! Jatka samaa rataa! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi tttintti, kiitti niin kivasta kommentista! Mahtavaa että olet löytänyt tänne! :) Saudi-Arabiassa olisi kyllä tosi mielenkiintoista käydä joskus.

      Delete
  9. yksin matkustaminen on parasta!
    testasin sitä ekan kerran viime elokuussa 20-vuotiaana: bookkasin perus tjäreborin pakettimatkan lentokenttäkuljetuksineen. viikko Kreikan auringon alla, hyviä rafloja, 12 tuntisia hyvin nukuttuja öitä, seittemän luettua kirjaa ja oleminen ihan hiljaa teki ihmeitä.

    tammikuussa lähin australiaan, missä reissasin kuukauden yksin ennen vaihdon alkua ja tota aikaa en vaihtais pois!
    toki matkustaminen perheen tai ystävien kanssa on erilaista, mut silti parasta mitä oon elämäni aikana oppinu on yksin matkustaminen. naisena yksin matkustaminen ei oo ikinä pelottanu, mut toki valitsen pikkasen rauhallisemmat hostellit ja hotellit ja en bailaa aamuun asti pimeillä kujilla. toki näin matkustaisin myös muidenki kanssa.

    ReplyDelete