Monday, 19 October 2015

Hyökkääkö ne jo?

Kirjoitin tämän alla olevan tekstin viikko sitten, mutta en sitten viitsinyt julkaista sitä. Otin itsekin uhan melko tosissani ja ajattelin etten viitsi sanoa asiasta julkisesti mitään. Nyt on kulunut viikko ja kaikki on OK, mikä ei kuitenkaan tarkoita että kaikki olisi OK.

Tänään selailin Twitteriä aamukahvia juodessani ja huomasin seuraavan ilmoituksen USA:n lähetystön nettisivuilla:


Uskottavien tietojen mukaan Talebanit suunnittelevat paraikaa iskua YK:n Kabulin päämajaa kohti. Olen töissä ja asun YK:n päämajassa.

Uhka otetaan hyvin vakavasti. Se on kuitenkin myös poikkeuksellinen, sillä YK ei ole yleensä aiemmin ollut Talebanien suorana kohteena. Iskut ovat kohdistuneet enemmän kansainvälisiin sotilasjoukkoihin (kuten tänään aamulla autopommi NATO:n saattueeseen Kabulissa) ja hallituksen ja turvajoukkojen työntekijöihin.

Voihan olla, että Talebanit muuttavat taktiikkaa. Kun pohjoiseen Kunduzin maakuntaan hyökättiin pari viikkoa sitten, Talebanit ja muut terrorisoivat joukot menivät YK:n tiloihin, varastivat kaikenlaista (mm. autojamme) ja aiheuttivat paljon tuhoja. Kuulemma ensin Talebanit olivat tulleet paikalle ja vartioineet YK:n rakennuksien porttia. Kohta paikalle tuli kuitenkin toisia Talebaneja, joita kiinnosti enemmän varastelu ja mesoaminen. Talebanejakin on monenlaisia ja rivit rakoilevat.

--

Tämä uhka voi hyvinkin vielä olla todellinen ja uskottava, mutta elämä on kuitenkin palannut normaaliksi tällä viikolla. Paikalliset saavat taas tulla töihin, voimme mennä tapaamisiin ja jatkaa elämää business as usual.

Tämä on ensimmäisiä kertoja kun olin melko huolissani tästä hyvin tarkasti määrritellystä hyökkäyksenkohteesta. Viimeksi yli vuosi sitten olin aika huolissani ennen vaaleja. Kävin viikko sitten taas tsekkaamassa bunkkerin, ihan vaan tietääkseni että ovi on auki ja kaikki on OK. Pälyilin vastaantulevia ihmisiä ja katselin kellä voisi olla itsemurhapommiliivi. Nukuin radiopuhelin sänkyni vieressä. Ensimmäistä kertaa pakolaukun pakkaamisen jälkeen tarkistin mitä siellä oikeastaan on.

Laskostin farkut aivan sängyn eteen jotta jos jotain tapahtuisi, voisin ainakin laittaa housut jalkaan kolmessa sekunnissa. 29.3.2014 kirjoitin: Kabulissa on hyvä aina nukkua housut jalassa.

Jostain syystä se, että on housut jalassa tai ainakin jossain lähellä, tuo jonkinlaista turvaa. Sekin tuo turvaa, että voin juoda joka-aamuisen kahvin Arabian muumimukista, voin kuunnella Waltteri Torikan uusinta albumia Spotifysta, että voin mennä lenkille syyssateeseen, voin laittaa hapankorpun päälle sulatejuustoa, voin leipoa juustokakun, katsoa Frendejä.

Hulluja asioita tapahtuu koko ajan ja mitään ei voi kontrolloida, mutta minulla on täällä kuitenkin ihan tavallinen elämä, ja se on usein tosi kivaa.

Lähin bunkkerini näyttää tältä. Tietenkin siellä pitää olla pöytäfutispeli.

7 comments:

  1. Täytyy kyllä myöntää, että kun sinulta ei tule postauksia, niin ajatuksissa pyörähtää pahat ajatukset: "Onko siellä tapahtunut jotain pahaa, miten voit?" Meillä vieraillakin on siis huoli sinusta siellä. Siksi olikin hyvä kuulla, että kaikki on hyvin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sama täällä! About kerran viikossa käyn tsekkaa, mikä tilanne ja aina uuden postauksen nähdessä huokaan "ihanaa, se on ainaki vielä hengissä!".

      Delete
    2. Ihan samat ajatukset täälläkin!

      Delete
    3. Moi kaikki, voi kun olette ihania, kiitos kommenteista ja että olette täällä lukemassa! <3

      Voin ihan hyvin, mutta töitä on ollut ihan liikaa viime aikoina, välillä tuntuu että pää räjähtää.

      Delete
  2. Huh, olet rohkea nainen! Ei itselläni kestäisi pää tuolla, mutta varmasti elämään erilaisissa olosuhteissa ainakin jossain määrin tottuu. Tsemppiä!!:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti kommentista, se on kyllä kummallista että kaikenlaiseen tottuu - tämäkin tuntui itselleni aluksi todella hurjalta ja mietin, miten selviän, mutta nyt elämä on suurimmaksi osaksi melko "normaalia" arkea.

      Delete
  3. Miten voit juosta "lenkillä syyssateessa"? En usko, että voit vapaasti juosta kaupungilla, vaan ilmeisesti juokset jossain aitojen sisällä? Ihailen asennettasi ja näkemystäsi tavallisesta elämästä, joka ei kuitenkaan ole ihan tavallista elämää näissä Kabulin oloissa.

    ReplyDelete