Wednesday, 19 August 2015

Häkissä

Viimeiseen kahteen viikkoon emme ole saaneet poistua alueeltamme mihinkään. Ei tapaamisia ministeriössä, muita palavereja ulkopuolella, ei juhlia tai muita kokoontumisia. Yksi tiimini iso tapahtuma ja koulutus on peruttu. Alkaa tulla jo aika turhautunut olo. Mitä järkeä on olla täällä töissä, jos ei voi edes mennä mihinkään? Voin näppäillä läppäriäni ja tehdä PowerPointteja myös Helsingin kahviloissa samalla lailla kuin Kabulin toimistossani.


Kabulissa kireä tunnelma jatkuu. Tällä viikolla on ollut suhteellisen hiljaista, vaikka monia hyökkäyksiä pelättiin. Varsinkin ulkomaalaisten suosima Taimanin alue on ollut uhkien alla koko viikon - Talebanit kuulemma suunnittelevat hyökkäystä johonkin alueella sijaitsevaan ulkomaalaisten organisaatioon tai taloon. Joitain tyyppejä on evakuoitu alueelta uhan vuoksi.

Maanantaina saksalainen avustustyöntekijä kidnapattiin Taimanin alueella. Hän oli ollut matkalla töihin aamulla kun asemiehet pysäyttivät auton, rikkoivat lasin ja veivät naisen. Ei tiedetä, kuka hänet vei, mitä he haluavat ja mikä hänen vointinsa on. Hyvin surullista ja vieläkin melko harvinaista. Toivon että kidnappaajat haluavat vain rahaa ja hänet saadaan pian vapaaksi.

Huomisesta lähtien saamme taas liikkua vähän vapaammin. Kuitenkin, kun kaupungilla tapahtuu näin kreisejä asioita, en ole varma, haluanko edes.


8 comments:

  1. Nyt on pakko kommentoida, mitä en ole ennen tehnyt. Olen lukenut blogiasi ihan alusta asti kun lähdit sinne töihin, taisin löytää paikalle siskosi mainion blogin kautta. Tulisit pois sieltä, ei mulla muuta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehe, varmaan ihan viisas neuvo!

      Delete
  2. Näin olen ennenkin kommentoinut: "Onneksi et ole tyttäreni". Lukisin hiukset pystyssä ja sydän syrjällään tarinoitasi. Stabiilimpaa asuinympäristöä toivon aikanaan lapsilleni. Ei mulla muuta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eiköhän se niin ole että melkein kaikki äidit haluaa parasta lapsilleen, mutta myös pitää antaa lasten tehdä sitä, mikä tekee heistä onnellisia, vaikka se olisikin itselle vaikeaa. Itse ainakin toivon pystyväni olemaan sellainen äiti, kuin minulla on nyt - hän ei painosta, että tule nyt pois sieltä, vaan ymmärtää että juuri nyt minun pitää olla täällä. Silti hän varmasti miettii, että tulisi jo pois sieltä ja muuttaisi Geneveen.

      Delete
  3. Olet rohkea nainen. Olisinpa minäkin, ikuinen jänishousu.
    Niin moni paikka on vaarallinen, joku toinen vieläkin vaarallisempi.
    Turvallinen paikka? Niinpä, missä olisi 100% turva?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Hanne! Niinhän se on, ei missään ole 100% turvallista. Ja kyllä muakin täällä välillä pelottaa, viimeksi tänään kun ajoin rakennusten ohi, joiden ikkunat olivat täysin tuhoutuneet viikonlopun isossa pommi-iskussa.

      Delete
  4. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete