SOCIAL MEDIA

Friday 29 May 2015

Katastrofaaliset treffit

Menin eilen treffeille, noin ekaa kertaa sitten yhdeksään kuukauteen. Ei mennyt ihan putkeen tämä juttu.

Uskaltauduin viimein pyytämään ulos erästä norjalaista, joka on paitsi mukava ja fiksu myös nuori ja ei-naimisissa (harvinainen yhdistelmä täälläpäin). Kaikki alkoi ihan OK, istuimme ravintolan pöytään ja juttelimme niitä ja näitä, töistä, matkoista, Kabulin elämästä ja mahdollisista bunkkeribileistä. Tarjoilija toi juomat pöytään, hyvä keskustelu jatkui.

Yksi Kabulin lempiravintoloistani, jolla ei valitettavasti ollut mitään tekemistä tämän katastrofin kanssa.

Teimme tilaukset: tilasin parsakeittoa ja juustolautasen. Norjalainen yritti selittää tarjoilijalle, että haluaa artisokkapitsan ja salamipitsan yhdistelmän, eli artisokkaa ja salamia samassa pitsassa. Tarjoilija tuo kuitenkin kaksi pitsaa, yhden artisokkapitsan ja yhden salamin. Ilmeisesti tarjoilija käsitti että tyyppi aikoo syödä pitsoja päällekkäin.

Noin puolen tunnin päästä eräs yhteinen tuttava tulee moikkaamaan ja päättää liittyä seuraan. Seuraa selostusta Euroviisuista, Euroviisujen juomapeleistä ja kaverin tulevasta työpaikasta Somaliassa. YK:n päämaja Mogadishussa on rannalla, jossa ei saa uida, koska siellä on liikaa haita. Mutta lomaa saa joka neljäs viikko.

Iltaa edelsi hullu hiekkamyrsky joka sumeutti koko Kabulin ja täytti suuni ja silmäni hiekalla. Enne?

Kohta pöydän ääreen kävelee norjalaisen kollega, joka myös päättää liittyä seuraan. Tilaa viskin jäillä ja alkaa selostus tyypin töistä yhdessä Afganistanin vaarallisimmista maakunnista. Kuulemme tarinoita tyypin kohtaamisista terroristien kanssa, videokuvaa siitä, kuinka poliisisaattue hinasi heidän autoa mäkeä ylös, ja siitä, kuinka amerikkalaisten täysin hiljaiset helikopterit lentelivät heidän yllään viikko sitten salaisella missiollaan.

Samaan aikaan yllämme lentelee useita sotilashelikoptereita, jotka metelillään vaikeuttavat tämän superintiimin ja mielenkiintoisen keskustelun kuuntelemista.

Norjalainen saa illallisen aikana muutaman puhelun, joihin hän ei vastaa. Pomo kuulemma soittelee, ei tarvitse vastata. Kohta sama pomo kävelee kyseiseen ravintolaan ja -tietenkin- hänkin liittyy seuraamme. Tässä vaiheessa pöydässä on norjalainen ja minä, plus kolme kollegaa.

Seuraa juttuja Syyriassa työskentelemisestä ja analysointia siitä, miten eri aseiden käyttö on muuttunut sodan edetessä. Kuulemma pomon edessä räjähteli yksi jos toinenkin rakennus.

Olemme syöneet ja tässä vaiheessa iltaa pöytään liittyy vielä yksi norjalaisen kollega. Siinä olemme, me kaikki kuusi, pöydän ääressä, hyvässä sovussa, ryhmätreffeillä.



Kabulin kuplassa asumisessa on se ongelma, että kaikki tuntee kaikki - illallisen syöminen kaksin on mahdottomuus.

Kiitän, kumarran ja luovutan - treffailu ei ole minua varten. Ainakaan Kabulissa. Yritys hyvä, lopputulos 5-. Parsakeitto oli ihan OK.

22 comments :

  1. Ihana kuvaus - vaikka treffit eivät niin ihania sitten olisi olleetkaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No olihan se aika koomista kun näin jälkikäteen ajattelee :D

      Delete
  2. Sori, en voinut kuin nauraa : D

    ReplyDelete
  3. kiitän sukupuolineutraalia kerrontaa. (tahallista tai ei)

    ReplyDelete
  4. Hahaa! Ainakin ne pitsat tuli syötyä tuolla kokoonpanolla.... No kumpi maksoi :D (joke joke)
    Kai meette uudestaan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, tuli kyllä kaikki syötyä! Ja ei olla menossa uudestaan! Riitti ihan hyvin tämä yksi kerta :)

      Delete
  5. Voi ei.. :D aika hauska kertomus, voisin kuvitella et jos oisin sinkku, mun harvat treffit ois just tällasia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta tästä on pakko olla vain yksi suunta ja se on ylöspäin, eikö niin? :)

      Delete
  6. Blogisi on hauska, viisas, ironinen, mielenkiintoinen... voisin jatkaa listaa vielä monella muulla sanalla. Ihan suosikkini, sillä täällä on elämää. Asuin aikoinaan työni vuoksi Intiassa ja jotkut kertomasi asiat tuovat mieleeni sen hetkisen elämäni, tosin ihan toinen turvallisuus aspekti. Kiitos tosi kivoista postauksista ja tsemppiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Tiina, kiitti kivasta kommentista, tosi mukava kuulla että tykkäät! Olen myös asunut Intiassa ja itsellenikin monet asiat täällä tuovat sen kokemuksen mieleen! Intia on vieläkin yksi lempipaikoistani.

      Hauskaa kesää sinulle!

      Delete
  7. Miksi suljet pois toiset treffit? Vaikuttiko Norjalainen toiminnallaan siihen, että nämä muut änkesivät pöytään? Hänhän ei vastannut puhelimeen, jne.

    Ehkä hänkin olisi mielummin ollut kahdestaan, mutta ehkä hän yritti minimoida kiusallisuutta, kun ei ensimmäiselle sanonut suoraan kuinka asia on. Ja, kun toinen ja kolmaskin liittyi pöytään, niin oli jo liian myöhäistä...

    Ja tilausten kanssa on usein ongelmia. Ne ei liity treffeihin...

    Ehkä annat hänen pyytää niille toisille?

    - Sanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Sanna, en tietenkään sulje pois toisia treffejä sen takia, että koko organisaatio liittyi pöytäämme. Tyyppi on aivan ihana ja kaikinpuolin mukava, mutta ei vain sytyttänyt niin paljon, että toisille kahdenkeskisille treffeille olisi tarvetta - tunne on varmaan molemminpuolinen ja ollaan hyviä kavereita. Tämä postaus oli lähinnä kuvaus tilanteen koomisuudesta ja treffailun ongelmista täällä päin, ei mitenkään kommentointia kyseistä henkilöä kohtaan, hän on tosi kiva.

      Delete
  8. Siis voi ei! Odotin kertomuksen alussa, että treffiseura osoittautuu idiootiksi tms mutta tällaista loppua tarinalle en osannut odottaa. Kieltämättä nauratti hieman :) Onko suurin osa siellä olijoista naimisissa tai parisuhteessa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. :D

      Suuri osa on naimisissa, parisuhteessa, ja muutenkin noin pari-kolmekymmentä vuotta minua vanhempia :)

      Delete
    2. Ehkä ongelma onkin siinä, että jos kaikki ovat naimisissa, kenellekään ei tule mieleen, että joku voisi olla treffeillä eikä kaipaisi lisäseuraa. ;)

      Delete
  9. Treffit voi epäonnistua niin monilla tavoin :D

    ReplyDelete
  10. Hei Sini,

    Lähes täysin postauksen aiheen vierestä, mutta kun unohdin kysyä jo aikaisemmin.

    Oletko kuullut / kirjoittanut projektista, Marzia, ystäväni, Kirsi Mattilan ohjaamasta dokumenttielokuvasta Kabulissa asuvan parikymppisen afgaaninaisen elämästä ja unelmista?

    http://www.kultarannikonkulkija.blogspot.fi/2015/04/marzia-ystavani-dokumenttielokuva.html

    Onko tämä ollut siellä esillä? Olisi kiva kuulla kommentti, jos olet elokuvan sattumalta nähnyt.

    Kaikkea hyvää.
    Lotta

    ReplyDelete
  11. Ei välttämättä ihan treffeiltä kuulosta! Toivottavasti parempaa onnea seuraavalle yritykselle.

    ReplyDelete