Saturday, 14 March 2015

Put a ring on it

Afgaanit usein ihmettelevät, miksi en ole naimisissa. Täällä olisi hyvin harvinaista että kolmeakymppiä lähestyvä nainen eläisi yksin. Poikaystävän tai avopuolison konseptia ei täällä tunneta.

Jotkut myös paheksuvat sitä, jos nuoret naiset eivät ole naimisissa. Se on vähän epäilyttävää ja monet varmasti miettivät, mitä vikaa naisessa on. Kulttuurissa avioliitto on normi ja siihen pyritään.

Jotkut ulkomaalaisista kavereistani ovat alkaneet käyttää sormusta nimettömässä ja ovat keksineet itselleen aviomiehen. Se kuulemma auttaa - heitä kunnioitetaan enemmän, heidän ei tarvitse kuunnella kyselyjä avioliitosta ja he kokevat joissain paikoissa olevansa enemmän turvassa. Olen harkinnut samaa - pitäisikö kehittää itselle joku oma Jared, keksiä siitä tarinoita, tulostaa kuva lompakkoon ja rengastaa nimetön? No ei.



Ymmärrän, että se tekisi joskus elämästä vähän helpompaa (monet yksin esim. Intiassa matkustavat kaverini ovat myös kokeilleet tätä aviopuolison keksimistä matkan helpottamiseksi), mutta ajatus tämän rakennelman takana ärsyttää: että jonkun pitäisi jo tavallaan omistaa minut, jotta joku toinen ei ahdistelisi minua tai että hän kunnioittaisi minua enemmän. En myöskään haluaisi valehdella ihmisille ja joutua sepittelemään satuja.

Mitäs mieltä olette, esittäisittekö naimisissaolevaa jos se ehkä lisäisi turvallisuutta ja elämän helppoutta esimerkiksi matkusteltaessa? Olen huomenna matkustamassa Mazari-i-Sharifin kaupunkiin Pohjois-Afganistaniin, ilman aviomiestä, ilman sormusta. Raportoin myöhemmin.

37 comments:

  1. Arsyttaa tai ei, kylla mina esittaisin naimisissa olevaa (no olenkin) jos se jossain mielenkiintoisissa paikoissa ja maissa auttaisi liikkumaan ilman hairioita. Eli kuten taalla Israelissa sanotaan, joskus on parempi olla viisas kuin oikeassa. Eli menna paikallisen virran ja ajatustavan mukaan eika taistella mitaan tuulimyllyja vastaan, vaikka tietaisitkin faktat. Paasee helpommalla. Eika se "vale" ketaan vahingoita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. ehkä tämä toimisi helpommin matkusteltaessa, mutta jos alkaa työpaikalla sepittää tarinoita aviomiehestä, voi ehkä harmittaa kun ei kuitenkaan viitsi valehdella kollegoille ja keksiä vastauksia kysymyksiin.. Mitä se tekee työkseen, miksei se asu täällä, miltä se näyttää, koska te saatte lapsia.. :D

      Delete
  2. Turvallisuuden vuoksi matkustaessa sepittaisin mutta työkavereiden ja tuttavien kesken en, se menisi tosiaan jo aikamoiseksi vyyhdiksi ja sepittelyksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ymmärrän että varmaan kannattaisi joskus, mutta ärsyttää se ajatus!

      Delete
  3. Matkustaessa ilman muuta turvallisuus ykkonen. Systeemia voi yrittaa haastaa muullakim tavalla.
    Terkuin lintukoto-Sveitsista
    Yks Aino Eikaitaas.wordpress.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Aino! Juu, tietty turvallisuus on tärkeää, mutta ärsyttää se ajatus, että vasta sitten jätetään rauhaan jos on jo jonkun "oma". Kuulin juuri tänään yhdestä afgaaninaiskollegastani, jota mieskollega oli ahdistellut työreissulla, kysellyt miksei se ole naimisissa, ja ilmoittanut että kukaan ei sitten varmaan enää mene sen kanssa naimisiin koska se on niin vanha (mua pari vuotta nuorempi).

      Delete
  4. Jared! :-D Kyllä mie menisin turvallisuus edellä, ainakin matkustaessa. Sormus on tavallaan vain naamioitumista, ei se ole kauhean iso asia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jee Jared! :D en ole vielä ikinä kokeillut tätä naamioitumista.. mutta kyllä matkoillakin sitten tulisi kyselyjä: mikä on aviomiehen nimi, mitä se tekee työkseen, miksi se päästää sut matkustelemaan yksin...

      Delete
  5. kannatan myös sormukseen naamioitumista. tein sitä ennen avioitumistani; ainakin maissa, joissa sinkkuelämää ei ymmärretä ja jos halusin olla rauhassa. pieni hinta, jos sillä pystyy lisäämään omaa turvallisuuttaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Leena kommentista! Lukijoiden mielipide näyttää kallistuvan tämän rengastamisen suuntaan.. :)

      Delete
  6. Saattaisin itsekin laittaa sormuksen reissulla sormeen mutta jättäisin vastaamatta tunkeileviin kysymyksiin miehestä ja siitä, miten se sallii minun matkustaa yksin. Kai sellainenkin vaihtoehto on, ettei tuntemattomille ja puolitutuille tarvitse tehdä sukuselvitystä vaan voi kohteliaasti ilmoittaa, missä raja avautumiselle menee. Ymmärrän ja jaan täysin ajatuksen siitä, että miehiltä PITÄÄ saada olla halutessaan rauhassa, oli sinkku tai parisuhteessa, ja sormuskikkailu tuntuu ikävältä. Kuitenkin turvallisuus painaa itselläni eniten vaakakupissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi, kiitti kommentista! Tietty voi yrittää ilmoittaa utelijoille, että ei tarvitsisi kysellä henkilökohtaisia, mutta jotkut vaan jatkaa kyselyjä. Taas sai tänään yksi kollega selitellä miespuoliselle kollegalle, miksei ole naimisissa, mikä meininki, vaikka ilmoitti ettei halua OLLENKAAN puhua henk. koht asioista. Jotkut ei vain tajua, valitettavasti.

      Delete
    2. Asun itse lattarimaassa ja täällä on ilmeiseesti ihan sosiaalisesti hyväksyttyä alkaa ensitöikseen udella, mahtaako puhekumppani olla raskaana yms. mikä ei itselleni tulisi ikimaailmassa mieleen. Eiväthän ne tunkeilijat tietenkään pikkuvihjeitä ymmärrä eivätkä lopeta sillä, että heille sanoo kohteliaasti. Tylysti sanomisesta voi tulla itselle ikävä olo. Entä jos vain teeskentelisi ettei kuullut ja vaihtaisi nopeasti aihetta? Olisi kyllä mukavaa tietää, mikä uteliaat ihmiset saisi talttumaan. Tietysti se mikä tepsii yhden kanssa ei välttämättä vie pitkälle toisen kanssa.

      PS. Itse vastasin kaupanmyyjän kysymykseen raskaudesta toteamalla, että ei, olen vain lihava. Valitettavasti kommentti ei saanut häntä vähimmässäkään määrin hämmentymään.

      Delete
    3. No huh, juu en itsekään kyselisi tuntemattomilta noin henkilökohtaisia. Toi on niin totta, tylysti sanomisesta tulee usein kurja olo, mutta joskus tuntuu ettei voi oikein muutakaan sanoa tai tehdä siinä tilanteessa.

      Delete
    4. Mitä jos vastaa, että mies on kieltänyt kertomasta itsestään. Eikös miehen sana ole laki? ;)

      Delete
    5. Haha, hyvä pointti, voisi toimia!

      Delete
  7. Minkälainen olisi lesken status ja ulkoinen tunnusmerkistö ? Lapsikyselyihin nimittäin joskus puree se että katsoo silmiin ja sitten alas, huokaisee ja sanoo surullisella äänellä että minä en haluaisi puhua näistä asioista. Aika raakaa peliä, enkä suosittele muuten kuin ehkä just matkustaessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, se olisi aika brutaalia!

      Leskillä on täällä todella vaikeaa, siksi usein esim. kuolleen miehen veli ottaa veljensä vaimon toiseksi vaimokseen.

      Delete
  8. Musta tuntuu, että mä en laittaisi sormusta. Asiat muuttuvat siellä varmasti hitaasti, mutta jos muutokseen ei pyri, silloin ne eivät ainakaan muutu. Tämä on tietysti helppo sanoa täältä turvallisesta Suomesta ja voi olla että paikan päällä itsekin tulisin toisiin aatoksiin. Mutta voisin kuvitella, että mitä enemmän sikäläiset nakevät naisia, jotka pärjäävät yksinkin, he ymmärtäisivät, että sekin on mahdollista.
    Kanerva

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta, samaa mietin minäkin.

      Delete
  9. Hmm vaikeaa. Mulla (nuorella blondinaisella) on oikean käden nimettömässä sormus joka toimi Afrikassa (Ghanassa, Tansaniassa) aika hyvin. Miehet jää arvailemaan.. Mutta olisi kyllä tosi ikävää valehdella työkavereille. Ehkä laittaisin feikkisormuksen matkoilla ja kävisin tiukkoja keskusteluita työkavereiden kanssa. Koska eihän mikään muutu jos kukaan ei kyseenalaista. Olisit matkalla sitten "turvassa". Ottaa kyllä aivoon ja kovasti että naisena pitää miettiä tälläisiäkin asioita. Ghanassa otinkin tavaksi mennä kadulla miesjoukon läpi väkisin kun tietä ei annettu. Ja kun ne otti kädestä väkisin kiinni, revin sen vapaaksi ja läimäsin naamariin. Ihan keskellä kirkasta päivää... Aika vuodatus, mutta pysy turvassa! Se on aina kuitenkin ykkösasia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti kommentista! Tää on kyllä aika vaikea asia. Jos rengastaisin joskus itseni, unohtaisin kuitenkin ottaa sormuksen pois joissain tilanteissa. Sit voisi käydäkin niin että tapaan jonkun elämäni Jaredin ja se luulee että olen naimisissa! :D

      Delete
  10. Mä olen joskus maininnut "aviomiehen", jos olen aidosti kokenut tilanteen vaarallisesti. Muuten en. Olen ihan samaa mieltä sun kanssa tästä aiheesta.

    Toisaalta englanniksi käytän usein avomiehestäni termiä "husband", koska "boyfriend" kuulostaa joltain "ai ootte seurustelleet 2 kuukautta, kiva"-jutulta. Olen todennut, että mieheni on mun "common-law husband", joten termiä sopinee käyttää myös ilman ns. papin aamenta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Jenni kommentista! Kinkkinen juttu tosiaan jos vastakkain ovat turvallisuusjutut ja yleiset periaatteet. Mutta mitä jos sormuksen pitämisellä saisi lisää yleistä kunnioitusta, ei niinkään turvallisuutta? Kannattaisiko sitä silloin pitää, vai olisiko tämä vain muiden mielistelyä ja taipumista enemmistön ajatukseen "kunnollisesta naisesta"?

      Delete
    2. En oikein voi kuvitella tilannetta, jossa päätyisin pitämään sormusta kunnioituksen takia, mutta mä toisaalta olenkin tällainen feminismin esitaistelija, joka mielellään näyttää, että "näinkin voi naiset elää". :) En tiedä, olisinko eri mieltä, jos päätyisin asumaan vuosikausia jollain erittäin konservatiivisella alueella ilman miestä. Matkoilla en koe tärkeäksi, että minua jotenkin erityisesti kunnioitettaisiin, ja asumiskokemukset on "pahimmillaankin" vain USA:n Bible Beltiltä, jossa susipareja ei välttämättä katsottu hyvällä, mutta ympäröivän yhteiskunnan ansiosta ei nyt avoimesti voitu halveksuakaan, ja paljon sai anteeksi olemalla "se omituinen eurooppalainen".

      Delete
    3. Vähän OT, mutta tuli tuosta boyfriend vs. husband -jutusta mieleen, että ainakin Englannissa monet viittasivat kumppaniinsa sanalla partner. Musta se on näppärä termi, kun se ei kuulosta yhtä teiniltä kuin boyfriend, mutta ei viittaa avioliittoonkaan. :) Näin ikisinkkuna itselläni ei tosin ole ollut ongelmia tämän terminologian kanssa. :D

      Palatakseni postauksen aiheeseen olen joskus Nepalissa harkinnut sanovani olevani naimisissa, mutta en sitten jaksanut. En kylläkään jostain syystä tullut miettineeksi asiaa tuolta Sinin mainitsemalta kannalta, vaikka feministi olenkin. Mutta kun Sini nyt sen mainitsi, niin taidan olla samaa mieltä: jos kyseessä ei olisi välitön ja konkreettinen turvallisuusuhka, niin varmaan myöntäisin olevani sinkku vain näyttääkseni, että niinkin voi elää.

      Delete
  11. Hmm. Ymmärrän hyvin pointin. Itse Keski-Aasiassa asuneena jossain vaiheessa en vain jaksanut vastata ihan joka päivä, vähintään kolme kertaa naimisissa-lapsia-no onko edes poikaystävää-mikäs sussa on vikana-uteluihin. Käytin sormuksia molemmissa nimettömissä varmuuden vuoksi mutta ei kukaan koskaan niitä katsonut. En edes tiedä auttavatko sormukset siellä yhtään, itse en kokenut siitä yhtään mitään apua. Tuo naimisissa olemisen ja siitä utelun koin samaan aikaan keskustelun avaukseksi uusissa tilanteissa, usein taksilla ajaessa. Ensin kysyttiin mistäs olet ja sitten vähän kuin säästä puhuttaisiin puhuttiinkin avioliitosta. Samaan aikaan naiset ovat hyvinki itsenäisiä, joten avioliittoon omistusta korostavana instituutiona en samalla lailla törmännyt. Näitä tuli mieleen vain tässä juttua lukiessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, tänne onkin tullut paljon kommentteja, loistavaa! Kiitos kommentista! Se on kyllä vähän rasittavaa jos monta kertaa päivässä joutuu vastailemaan tai väistelemään. Mutta - olisivatkohan taksikuskit kyselleet niin paljon avioliitosta, jos kyseessä olisi mies?

      Delete
  12. Aloin ihan vain sattumalta käyttämään sormusta oikeassa nimettömässäni ja huomasin sen tosi tehokkaaksi asuessani katolilaisessa maassa. Tosin ei toiminut talvella, kun oli hanskat kädessä. Nyt asun Keski-Euroopassa ja silloin tällöin käy niin, että latino-taustaiset (näin siis oletan) miehet tulevat juttelemaan, mutta huomattuaan sormukseni he osoittavat sitä ja silloin minä vain nyökkään ja he toivottavat hyvää päivänjatkoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehe, no hyvä että se toimii helppona karkotuskeinona! :)

      Delete
  13. Pidin ekalla maailmanymparimatkalla kaverin armeijakuvaa lompakossa, jota sit esittelin aviomiehena tiukan paikan tullen. Toimi hyvin ja mul on sellanen fiilis et armeijakuva vahensi jatkokysymyksia. Tyopaikalla tuskin lahtisin valehtelemaan, mut ei sita tartte totta puhua kaikille tuntemattomille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä että se toimi! Ehkä mullakin pitäisi olla Jared Leto -aviomieheni kuva lompsassa valmiina tiukkoihin tilanteisiin! :D

      Delete
  14. Moi, ootko ajatellut vetää ihan överiksi? Ymmärrän sun pointin olla pitämättä sormusta jne, mutta jos vedät täysin kieli poskessa naimisissa olon; hankit mahdollisimman järkyttävän sormuksen, kerrot kyselijälle, että mies on, secret service/ undercover hommissa you know... Itse "karkasin" naimisiin 15 vuotta sitten, enkä vaihtanut sukunimeä, joten edelleen osa sukulaisista luulevat mun elävän avosuhteessa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, mahtavaa! Tässä olisi se ongelma, että sitten se karkottaisi myös ne potentiaaliset elämäni prinssit, eikö? ;)

      Delete
  15. Oon kylla samaa mielta siina, etta vaikka asiat muuttuukin tosi hitaasti (etenkin naistenoikeuksia koskevat asiat) niin ne eivat kylla muutu koskaan yhtaan elleivat ihmiset yrita edes niita tietoisesti muuttaa. Ymmarran myos monen pointit turvallisuudesta koska se on erittain tarkea asia, etenkin jos matkustaa yksin naisena. Mutta olen silti sita mielta etta jos pystyy pitamaan paan kylmana niin ilman sormusta hengailu on parempi ratkaisu. Maailma muuttuu vain kyseenalaistamalla totutut normit ja jokapaivaiset kaytannot.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi, kiitti kommentista! Ihan totta puhut, mikään ei muutu ellei perinteitä törkitä.. Toisaalta, ymmärrän myös kommentoijien turvallisuus-pointin. Pitää löytää joku hyvä keskitie, ehkä jos matkustan todella vaarallisille alueille, niin voin keksiä aviomiehen.

      Delete
    2. Niimpa! Annat sille nimeksi jonkun kivan, vaikka Pentin. :)

      Delete