Saturday, 29 November 2014

Teidän ylhäisyytenne

Kun muutin Afganistaniin, yksi juttu oli minulle vähän vaikeaa. (Tai no aika monikin juttu, mutta tässä yksi.): Äärimmäinen muodollisuus puhuteltaessa tiettyjä henkilöitä. Olen ollut onnekas, että olen kahdessa eri työpaikassani täällä päässyt monesti tapaamaan ja työskentelemään eri ministerien ja varaministerien kanssa.

Ensimmäisessä tapaamisessa ministerin kanssa pomoni ohjeisti minua, että pitää puhutella miestä "Your Excellency/His Excellency". Olin hyvin hämmentynyt. "Your Excellency, very nice to meet you... How are you doing today Your Excellency? ... Have you shared this document with His Excellency?" "Is Her Excellency Minister going to be able to make it?"

YOUR EXCELLENCY. Sanoin pomolleni, että tämä kuulostaa minusta ihan naurettavalta. Haluaako joku oikeasti, että häntä puhutellaan "your excellency"? Kuinka teennäistä! Väkinäistä! Sanoin, etten ehkä pysty siihen koska se kuulostaa liian typerältä ja alan vain nauramaan itselleni. Ennen tärkeää tapaamista, harjoittelin itsekseni... your excellency. Your excellency. Tapaamisessa pakotin itseni käyttämään tätä muodollisuutta.

Erään ministerin kanssa viime vuonna. Tykkään erityisesti taustalla olevasta ylämoro-karzaista.
Nyt puolitoista vuotta tämän jälkeen, tämä excellointi tulee aivan luonnostaan. Se kuulostaa vielä vähän höhlältä korviini, mutta se on helppo sanoa luonnollisesti ja se istuu lauseisiin ilman väkinäistä pakottamista. Suomalaisille tällaiset muodollisuudet ovat usein aika vieraita, ja tykkäänkin Suomessa siitä, että hierarkiat ovat matalampia ja suhteet esimerkiksi työpaikoilla välittömämpiä. Kun A Stubb vieraili yliopistossani, kaikki sinuttelivat häntä. Ihmettelin tätä aika paljon, mutta jotenkin siistiä että suomalaiset osaavat ottaa asiat niin rennosti, ja kukaan ei suutu.

Tapasin tänään aamulla Her Excellencyn Afganistanin terveysministerin ja ei tarvinnut ollenkaan tsempata kulttuurin muodollisuuksia. Opin tavoille.

15 comments:

  1. Juuri tuo on yksi lemppariasioistani matkustamisessa, tai pikemminkin vieraassa kulttuurissa asumisessa. Ei siis muodollinen puhuttelu, vaan näkemyksen laajentaminen. Jos aina vain on suomessa, ei tuollaista asiaa tule ajatelleeksikaan: ehkä tiedostaa sen, että meillä on aika rentoa, kun ei teititellä yleensä, mutta tuollainen överikohteliaisuus ei käy mielessäkään.. Ja se kun kuitenkin on rikkaus, että kokee vieraita kulttuureja ja näkee maailmaa laajemmin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta! Matkailu avartaa, niinhän se menee :)

      Delete
  2. Replies
    1. Eikö! Pitäis ehkä kehystää se seinälle :D

      Delete
  3. Tunnistan tuon puhuttelun. Opettelen vieläkin sähköpostien kirjoittamista aasialaisille työtovereille… Toisaalta törmäsin juuri ongelmaan, kun piti kirjoittaa sähköposti Suomeen henkilölle, jota en ole koskaan tavannut ja mietin, että mikä tapa olisi oikealla tavalla tahdikas, muttei kuitenkaan liian jäykkä. Lopulta viestittelyä käytiin Hei-alkuisesti. Mutta oudolta se kyllä aluksi tuntui, että lienee Aasia tehnyt tehtävänsä. :D
    -t

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mulla on ollut ihan sama juttu - olen asunut niin kauan ulkomailla, että joskus on vaikeaa kirjoittaa oikealla tavalla kohteliaita sähköposteja suomeksi. Joku "Hei Pekka" kuulostaa vain niin tylyltä kun on tottunut että aina Dear Dr/Eng./Mr/Ms sukunimi.

      Delete
  4. Do in Rome as the romans do... :) Se on kunnioitusta, että osaa sopeutua höhliltäkin tuntuviin asioihin, kuten kuvaat tekstissä.

    Mervi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, niinhän se on. :) Aluksi vähän vaikeaa jos ei ole yhtään tottunut.

      Delete
  5. Haha, tuntuis niin tyhmältä puhutella jotakuta noin muodollisesti. Suomessa olen joskus kutsunut ministereitäkin etunimellä, jos olen huomannut muidenkin tekevän niin. Hongkongissa olen ollut vähän muodollisempi hallinnon edustajien kanssa, mutta aika rentoja täälläkin kokemukseni mukaan ollaan vaikkapa Japaniin, ja ilmeisesti myös Afganistaniin, verrattuna.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehe, niin tuntuikin tyhmältä aluksi! kaikkeen tottuu :D Mä en voisi ehkä puhutella suomalaista ministeriä "sä" tai etunimellä, tuntuisi liian oudolta, ellei me oltais jotain semi-tuttuja. Paitsi riippuu ehkä millaiselta henkilö vaikuttaa, esim. Stubb vaikutti just siltä ettei se oletakaan että sitä teititellään. Olis kyllä mielenkiintoista olla joskus Suomessa töissä ja kokea siellä työskentelykulttuuria ja miten nämä muodollisuudet hoidetaan missäkin.

      Delete
    2. Varsinaisista muodollisuuksista ei ole kokemusta Suomessakaan, mutta sairaalamaailmassa särähtää pahasti korvaan kun nuori hoitaja sinuttelee vanhuksia. Itse olen niin tottunut teitittelemään potilaita, että kun joku sanookin että saa sinutella, niin se vasta vaikeaa onkin!

      Delete
  6. Kyllä se täällä niin vaikealta tuntuisi tuollainen muodollinen puhuttelu. Nykyisin kun jo teitittelykin alkaa olla vanhanaikaista. Vaikka kyllä minä vielä teitittelen vanhempia vieraita ihmisiä. Ja pidän älyttömästi saksalaisesta kulttuurista, jossa teittely on luontevaa ja kaunista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. se on vaikeaa aluksi ja tuntuu niin teennäiseltä, mutta kaikkeen tottuu kun harjoittelee! :)

      Delete
  7. Muodollisuudet ovat kyllä kaukana nykypäivän työelämässä. En tiedä onko se välttämättä niin hyvä asia. Suomen kielestä puuttuvat myös englannin kielessä olevat kohteliaisuusfraasit. Kun kirjoitan englanninkieliselle ystävälleni, en voi hypätä suoraan asiaan, vaan ensin pitää muistaa aina kohteluaisuudet :) Tuo ministerikuva on huippu ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. ihan totta, olen myös tottunut englantilaisiin kohteliaisuusfraaseihin, tuntuu oudolta taas Suomessa vain mennä suoraan asiaan. Ja kiitos, tuo moikkaava taulu on mielestäni ainakin ihana :)

      Delete