Monday, 3 November 2014

Haloo miehet, kuunnelkaa!

Työelämään mentyäni olen huomannut yhden jutun: samalla tavalla kuin naisen euro on 80 senttiä, on usein naisen ääni vain murto-osa miesten äänestä. Tämä asia on ärsyttänyt minua Afganistanissa, vaikka sama asia tuli jo hieman tutuksi länsimaissa työskennellessäni ja opintojeni aikana.

Usein (ei tietenkään aina ja joka puolella), kun miehet sanovat jotain, se otetaan paljon vakavammin ja isommalla uskottavuudella, kuin jos nainen sanoo jotakin. Muistan yhden työtapaamisen, jossa piti keskustella ryhmissä tietysta aiheesta. Kun kerroin mielipiteeni/ideani ryhmälle, ryhmä ei oikein lämmennyt ajatukselle. Myöhemmin kuitenkin isolla foorumilla joku mies sanoi aivan saman asian ja kaikki myötäilivät ja olivat samaa mieltä - miten timanttinen idea. Raivostuttavaa!


Ehkä kyse on esittämistavasta - ehkä monet miehet osaavat sanoa asioita painokkaammin ja vahvemmin kuin naiset. Tuskin kuitenkaan - olen sitä mieltä että naisia kuunnellaan vähemmän, koska he ovat naisia. Monissa ympyröissä naisten mielipiteitä ja sanottavaa ei pidetä yhtä validina kuin miesten. Sellaista patriarkaalinen yhteiskunta teettää.

Viimeaikoina olen kokenut tätä paljon Afganistanissa. Yksi asia, joka raivostuttaa minua enemmän kuin moni muu asia, on se kun ihmiset puhuvat päälleni, keskeyttävät, eivätkä anna lopettaa lausetta. Näissä tilanteissa aina kuvitteellinen nyrkki lyö miehiltä mikrofonin lattialle. Noin kuukausi sitten osallistuin työryhmään, jossa suunnitellaan Afganistaniin uutta strategiaa nuorten terveyden edistämiseksi - oma ryhmäni keskittyi naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan. Aina, kun minulla oli mikrofoni ja esitin jotain ideaa laajemmalle yleisölle, joku mies nousi jostain ja alkoi selittää jotain muuta asiaa päälle. Raivostuttavaa. Näissä tilanteissa olen onneksi oppinut ns. taistelemaan vastaan, ja vain korotan ääntäni ja katson päällemölisevää miestä tiukasti silmiin ja sanon joskus "excuse me". Saan varmasti "hankalan" ja epämiellyttävän ihmisen maineen, mutta ihan sama.

Työryhmä viime viikolta.

Viime viikolla oli toinen työryhmätapaaminen liittyen marraskuussa juhlittavaan International Day for the Elimination of Violence against Women -päivään. Taas sama juttu - oli ihan OK miehille puhua kaikkien naisten päälle ja keskeyttää muita. Kukaan naisista ei kuitenkaan tehnyt samaa miehille. Se ärsyttää myös paljon, että usein nämä itseään korostavat miehet eivät edes tiedä asioista paljoakaan. Kyseinen päällepuhuva mies kysyi kesken kokouksen, mitä gender-based violence tarkoittaa. "?". Mitä ihmettä - koko tapaaminenhan liittyi juuri tähän asiaan. Huomasin tämän jo opiskeluaikoinani - usein miehet ns. bullshittailivat kaikenlaista "tietoa" seminaareissa ja luennoilla. Kunhan vain sanoo jotain, vakavalla ja määrätietoisella äänellä, niin se usein otetaan vakavasti.

Työpaikalla tämä on tullut myös tutuksi jutuksi. Joudun usein antamaan palautetta miespuolisille kollegoilleni heidän työstään ja työn laadusta ja antamaan heille työtehtäviä. Nämä miespuoliset kollegat ovat myös paljon vanhempia, keski-iästä ylöspäin. Pomoni on sanonut minulle, että se voi olla joskus vähän vaikeaa, sillä heidän on vaikea kuunnella mitään neuvoja ja parantamisehdotuksia 28-vuotiaalta naiselta. Olen huomannut tämän, sekin on raivostuttavaa.


Tapasin vähän aikaa sitten aivan ihanan ja mielenkiintoisen naisen, Pattyn. Hän on noin 60-vuotias ja oli Afganistanissa töissä Talebanien hallinnon aikaan (1996-2001). Kyselin innokkaana, millaista elämä täällä silloin oli. Hän kertoili kaikesta, miten kaduilla oli aika hiljaista, ei ollut paljon rikollisuutta, mihin Kabulin ulkomaalaiset kerääntyivät kuuntelemaan musiikkia ja juomaan kymmeniä vuosia vanhaa venäläistä vodkaa, koska muuta ei ollut saatavilla.

Patty kertoi tapauksesta, jossa hän oli mennyt työtapaamiseen ministeriössä Talebanien kanssa, ja häntä oli pyydetty menemään istumaan kokouksen ajaksi huoneessa olevan sermin taakse, koska hänen (naisen) läsnäolo koettiin häiritseväksi. Hän kieltäytyi, ja sanoi että ei varmasti mene istumaan mihinkään sermin taakse, joten joko hän istuu pöydässä miesten kanssa tai sitten kokousta ei pidetä. Kuulemma joka kerta kokous pidettiin. Hän kuitenkin kertoi yhdestä amerikkalaisesta naisesta, joka suostui istumaan sermin takana erään toisen kokouksen ajan ja päivitteli, miten nainen oli ikinä suostunut tähän.

En tiedä, miten olisin itse toiminut samassa tilanteessa. Voi olla, että olisin mennyt asiasta niin hämilleni, että olisin vain kadonnut sermin taakse ja miettinyt, mitä tässä oikein juuri tapahtui. Patty ei tehnyt niin, siksi hän on esikuvani. Liian moni nainen menee vieläkin sermin taakse, vaikkei sermejä enää kokoustiloissa olekaan.

Kuten Helen Reddy lauloi 70-luvulla, I am woman, hear me roar. Tai ihan vaan, olen nainen, kuunnelkaa. 


23 comments:

  1. Naisena aanen kuuluville saaminen on taatusti Afganistanissa aikamoista taistelua. Työmaailmassa ( seka suomal. etta monikulttuurisissa yhteisöissä) minua on arsyttanyt se, etta miehet osaavat klikkiytya hyvin hyva veli-tiimeiksi, jotka pönkaavat vuorotellen toisiaan eteenpain mutta naisporukoista löytyy usein kateellisia yksilöita, jotka juuri silloin kun tarvittaisiin yhteishenkea, liittoutuvatkin toisiaan vastaan ja alkavat mielistella miehia. Nainen on herkasti hyökkaava tai arsyttava työmaailmassa kommenteillaan mutta samoilla sanoilla mies taas hauska ja vekkuli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todella ärsyttävää kyllä tuo klikkiytyminen - se on jotenkin helppo ymmärtää, miksi jotkut naiset alkavat mielistellä miehiä, koska heillä on yleensä kaikenlaista valtaa. Surullista kyllä. Juuri se on ärsyttävää, että naisia ja miehiä arvioidaan eri kriteerein - jos en anna jonkun pölöttää päälle, olen helposti hankala ja töykeä, mutta miehistä ei ajateltaisi näin, koska se on "normaalia".

      Delete
  2. On valitettavan tavallista "tasa-arvoisessa" Suomessakin, että miehet ensin torjuvat naisen esittämän ajatuksen ja sitten esittävät saman omana ideanaan.
    Muistelen lukeneeni sukupuolensa korjanneiden kokemuksia, että ent. naisesta on upeaa kun yhtäkkiä saa ihan eri lailla tilaa ja tulee kuunnelluksi, ja taas ent. miehestä on hämmentävää kun enää ei kuunnellakaan.

    Tuosta sermijutusta: Oikea ratkaisu olisi, että sermin taakse menevät ne miehet, joita naisen läsnäolo häiritsee! Tai että heidän silmänsä vain sidottaisiin.

    Mirja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti kommentista Mirja! Olisi mielenkiintoista lukea sukupuolen vaihtaneiden kokemuksia, siitä juuri näkisi tämän kohtelueron selkeästi. Ihan totta tuosta sermijutusta ;)

      Delete
  3. Täyttä asiaa! Ei varmasti ole tilanteesi siellä ihan verrattavissa tilanteeseen Suomessa, mutta miesvaltaisella alalla työskennellessäni, olen kanssa oppinut sen että se oma tila pitää ottaa väkisin, jos haluaa asiansa kuuluville. Kun taas jollekin miehelle sitä tilaa suorastaan tarjotaan, vaikkei tällä olisi mitään oikeaa asiaa... Se on raivostuttavaa...

    ReplyDelete
  4. Kesällä Annamaria kirjoitti meidän blogissa siitä, miten länsimaissakin me naiset helposti asetutaan takapenkkiin, seinänvierille, pyydellään anteeksi olemassaoloa... ja haastaa kaikki harjoitteleman tilan ottamista http://naisentyo.blogspot.fi/2014/06/ota-tilaa.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Enna, kiitti linkistä, hyvä kirjoitus! "Jokaisen hiljaisen hiirulaisen sisällä on äänekäs ämmä!" jes!

      Delete
  5. Mielenkiintoinen postaus, Jotenkin odottaisin tuonkaltaista kohtelua tuonkaltaisessa maassa, eiväthän naiset edes näy siellä missään. Myös länsimaitten uutiskuvissa ja dokkareissa muslimimaissa usein kommentoidaan "ihmisjoukkoja", "nuoria" tai "lapsia", vaikka kamerassa ei näy yhtä ainoaa tyttöä tai naista, koska heitä ei julkisilla paikoilla näy kuin ohi kiiruhtavina haamuina. Takuuvarmaa olisi, jos kyseessä olisi joukko naisia tai pelkästään tyttöjä, että heidät kuvailtaisiin "kylän naisiksi" tai "tyttöluokaksi". Mies näköjään on synonyymi ihmiselle, niin kielellisesti kuin kuvaannollisestikin. Myös kysymyksenasettelussa tämä näkyy: "mikä vaivaa musliminuoria?" vaikka kyseessä on nuori kundilauma ilman ainuttakaan naispuolista jäsentä. Oikeammin olisi kysyä mikä muslimimiehiä vaivaa.

    Minusta naisen pitää aina saada puheenvuoro kokonaisuudessaan ilman päällepuhumista kuten miehenkin, eikä bitch-kommenteista kannata välittää. Naisvaltaisissa yhteisöissä ja työpaikoilla minusta huomaa, että naiset kuuntelevat paremmin. Ei myöskään aleta heti ampua toisen ehdotusta alas vaan tuetaan ja laajennetaan ideaa. No, en tietty ole ollut bisnesmaailmassa, vaan hoito- ja koulualalla.

    Kun sinunlaisesi naiset näyttävät, mihin älykäs ja tarmokas nainen pystyy, ehkä miehet sielläkin oppivat arvostamaan naista eri tavalla. Edistystä se on vähäkin edistys!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti hyvästä kommentista! Mies on synonyymi ihmiselle, niinhän se on... history = his story. Täällä ärsyttää myös se, että jos naisia olisikin jossain kokouksissa ja työryhmissä, he ovat usein juuri niitä kaikkein hiljaisempia tyyppejä, jotka vain istuvat siellä sanomatta mitään, tai myötäilevät muita.

      Delete
  6. Kyllähän tuota samaa tapahtuu myös täällä Suomessa työpaikoilla. Ei tietysti tuossa määrin, mutta kuitenkin. Ja sitä on myös miesten kesken. Oma mieheni aina valittaa, että kun hän esittää jotain se ei saa kannatusta, mutta sitten hänen pomonsa esittää sen myöhemmin omana hienona ideanaan. Tasan ei käy onnenlahjat tässäkään maassa!
    Mutta, että sermin taakse, ei sentään täällä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu todellakin, tällaista se on kaikissa maissa, ilmenee vaan vähän eri lailla. Tosi raivostuttavaa tuo ideoiden varastaminen, grrr!

      Delete
  7. Moi! Ja kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta blogista, ihailen rohkeuttasi ja tärkeää työtä mitä teet. Olisin halunnut kuulla lisää YK-lla työskentelystä. Haluaisitko kertoa miten normaali työpäiväsi kuluu? Olisin myös kiinnostunut siitä kuinka näet oman jäljen työssäsi ja onko työsi palkitsevaa. Itseäni kiinnostaa YK ja mahdollisesti siellä työskentely jonain päivänä, mutta olen myös kuullut sen olevan hyvin byrokraattista ja hidasta toimintaa. Haluaisin myös kuulla minkä parissa työskentelet ja kuinka paljon teette töitä ns kentällä ja ruohonjuuritasolla ja kuinka paljon toimistosta käsin? Kiitokset sulle ja keep safe!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi, ja kiitos sinulle! Pitäisikin joskus kirjoittaa oma postaus normityöpäivästä.. On tosi vaikeaa sanoa mitään yleistä YK:sta joka pätisi kaikkiin asemamaihin ja toimistoihin. Työskentely on varmasti hyvin erilaista päämajassa kuin esim maatasolla, jossa itse työskentelen ja eri YK:n organisaatiot ovat erilaisia.. Maatoimistoissa on varmasti vähemmän sitä byrokratiaa ja hierarkioita, vaikka ovathan ne YK:lla aika vahvoilla.. Niin iso organisaatio, vaatii paljon että sitä pyöritetään. Saan työssani paljon enemmän vastuuta ja työtehtäviä kuin varmasti saisin päämajassa, niin se on tietenkin hyvä juttu. En ole päässyt vielä ns. kentälle, vaikka sekin aika koittaa pian toivottavasti. Haluaisin kyllä ehdottomasti matkustaa enemmän eri maakunnissa! Tähän asti työ on ollut paljon toimistosta tehtyä + erilaisia tapaamisia ja tapahtumia esim ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen, eri YK-tahojen jne kanssa. Olen kyllä supertyytyväinen työhöni, tykkään paljon töiden tekemisestä ja töihin menemisestä, mikä on aivan mahtavaa. Olisi kamala vihata töitä ja sinne menemistä, kun siellä suurin osa ajasta kuitenkin menee (olen ollut ihan kamalissa työpaikoissa ennen, oppii arvostamaan kivan työn merkitystä :))

      Delete
  8. Tosi hyvä kirjoitus tämä! Minä olen itse työelämässä ottanut jotenkin itsestäänselvyytenä, että totta kai minun mielipiteeni on yhtä arvokas kuin miespuolisten työkavereiden (joita on 98% työkavereista). Suomalaisten kanssa työskennellessä on ollut hyvin vähän ongelmia, ja ulkomaillakin olen selvinnyt aika vähällä varmaankin siksi, että puhun itsevarmasti enkä pyytele sanomisiani anteeksi. Lopputulos on, että harvemmin kukaan enää nykyisessä työyhteisössäni suhtautuu minuun alentuvasti (mitä alussa vähän esiintyi), vaikka olen porukan nuorimpia ja ainoita naisia, mutta olen ollut huomaavinani, että selän takana kyllä välillä ihmetellään "tiukkuuttani"... ja en tosiaan ole yhtään tiukempi kuin moni mieskollegoistani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Jenni! Tosi hyvä, ettet ole kohdannut tällaista omassa työssäsi. Tuo "tiukkuus" ja miten helposti naiset nähdään "tiukkoina" "hyökkäävinä" "epäkohteliaina" jos olemme vain suoria ja puhumme asioista kiertelemättä on niin raivostuttavaa, sain taas tällä viikolla kokea tätä.

      Delete
  9. Tämä ei nyt mitenkään liity postauksen aiheeseen, mutta mua kiinnostaisi tietää alkoholista Afganistanissa. Jossain blogisi alkupäässä kirjoitit, että maahan saa viedä pari pulloa alkoholia ja jossain toisessa postauksessa mainitsit, että ravintolassa tarjoillaan "salaa" olutta kahvikupeista. Instagrammissasi kuitenkin on monia kuvia, joissa vilahtaa alkoholi.

    Mistä tämä alkoholi siis tulee, onko se kaikki tuotu itse mukana kun on käyty Afganistanin ulkopuolella? Onko Afganistan oikeastikin "kuiva" ja tämä yksi ravintola suunnaton poikkeus, vai onko alkoholin salatarjoilu yleisempääkin? Juovatko paikalliset ollenkaan alkoholia? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka! Juu ihan totta, tämä on kuiva maa siinä mielessä, että alkoholia ei saa ostaa kaupoista tai ravintoloista. Tiedän kuitenkin joitain afgaaneja, jotka juovat, ja aina sitä on jostain pimeästi saatavilla. Tietyt ravintolat tarjoilevat alkoholia, mutta kipein hinnoin (huono pullo viiniä 80 dollaria, pieni olut 12 dollaria) - en ole ikinä tilannut alkoholia ravintolassa. En tiedä mistä he saavat alkoholinsa. Sitten lähetystöt ja YK pystyvät tilaamaan alkoholia suoraan alueillensa ulkomailta. Itselleni tuo 2 pullon raja riittää aika hyvin, sillä käyn ulkomailla aika usein (esim. juuri pari viikkoa sitten toin kaksi litraa giniä, siitä saa aika monta G&T:tä). Instagrammistani voisi tosiaan päätellä, että kulutan täällä paljon alkoholia, vaikkei ole totta - olen vaan innoissani aina jos saan jossain hyvää viiniä täällä, että siitä harvinaisuudesta on pakko ottaa kuva :)

      Delete
  10. Teet tosi tärkeää työtä, ihailen sitä, ja myös tarmoasi ja rohkeuttasi! Ja tuo biisi on ihan mahtava! :)

    ReplyDelete
  11. Tuo päälle puhuminen ja päsmäröinti on miesselittämistä. Tässä siitä mainio katsaus: http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/kolumnit/3211092/miesselittaja-maarittelee-asiat-muiden-puolesta

    - Minna Uu

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos linkistä, aivan mahtava! Juuri näin! Mansplaining!

      Delete
  12. Meillä menee kotona nämä ideoiden jakamiset ja varastamiset aika tasan; toisella on hyvä idea, johon saa vain hymähtelyä vastaukseksi ja sitten myöhemmin sama idea tulee vastapuolen suusta "omana". Ärsyttävää, mutta pikkuhiljaa olen tullut siihen tulokseen, että parisuhteessa se on ihan sama kumman idea se alunperin oli :)

    Äänellä on tässä asiassa iso merkitys, olen huomannut itsestäni, että jutellessani uusien ihmisten kanssa puhun varsin matalalla äänellä. Välillä saatan jälkikäteen tajuta selittäneeni asian aivan väärin, mutta toinen on silti sen ottanut faktana vastaan. Mulla suurin ongelma tulee siinä, kun saan ohjeita ja vastaan ymmärtäneeni, niin koko juttu selitetään uudelleen. Joku äänensävy on pakko olla pielessä, tai ilme, sillä tätä tapahtuu eri ihmisten kanssa. Tai sitten olen käynyt liian usein varmistelemassa asioita jälkikäteen ;)

    Olen lueskellut blogiasi nyt alusta ja saatan kommentoida näihin vanhoihin viesteihin vielä ennen kuin pääsen nykypäivään. Valtavan mielenkiintoista luettavaa, pidän kirjoitustyylistäsi myös kovasti. Olen itse monikulttuurisessa työpaikassa jossa pikkasen välillä kulttuurit kohtaavat kolisten, siksi tekeekin hyvää saada vähän kontrastia.

    -Sinhi

    ReplyDelete