SOCIAL MEDIA

Thursday 27 November 2014

Ajatus

Eilen ravintolassa kuulin aika mieleenpainuvan ajatuksen. Jostain syystä pöytäkeskustelu ajautui kuolemaan, ja yksi miehistä selitti, ettei pelkää kuolemaa. Miksi pelkäisin, hän kysyi, koska:

When death is there, you are not there.


                   When you are there, death is not there.


Eli kuolema ja sinä ette ikinä kohtaa, koska silloin kun kuolema tulee, et ole enää täällä. Silloin kun olet täällä, kuolema on poissa. Kohtaamista ei ole, ei ole pelkoa. Aika kiva ajatus, mutta pelkään silti kuolemaa, koska tykkään tosi paljon elää.

Kabulissa on ollut tällä viikolla melkein joka päivä pommitus jossain: itsemurhaliivipommittajia, magneettisia pommeja, autopommeja. Juuri äsken pommi räjähti taas noin kilometrin päässä samalla tiellä, jossa asun ja työskentelen. Talibanien moottoripyöräpommittaja räjäytti itsensä Brittien suurlähetystön auton vieressä. Kuolleita on, mutta vielä ei tiedetä kuinka monta.

Kuljen tällä tiellä melkein joka päivä, ja tietenkin usein olen huolissani juuri tällaisista pommittajista ja pälyilen epäilevästi autoja, joissa on vain yksi mies, ja moottoripyöriä ja polkupyöriä, joissa on laatikoita tarakalla. Taas tänään olen hyvin surullinen näistä uutisista ja turhista kuolemista, mutta samaan aikaan myös niin iloinen, että olen elossa.


12 comments :

  1. Onpa kaunis ja lohdulinen ajatus, vaikkakin pelottavaa että tässä ajatuksessa siellä pitää elää. Onneksi olet kunnossa, tulet aina mieleen näistä uutisista. Kiitos blogistasi ja siitä, että annat kasvot rohkealle työlle, jota kaltaisesi kriisialueilla tekevät.

    Anni

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anni kivasta kommentistasi! Surullista että tilanne koko ajan vain huononee täällä.

      Delete
  2. Sorry kun mä tartun aina epäolennaisuuksiin, mutta alkoi kiinnostaa: mikä on magneettinen pommi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on sellainen magneettinen improvised explosive device joka kiinnittyy helposti esim. auton alaosaan, ja sen voi räjäyttää myöhemmin kaukosäätimellä. Esim. liikenneruuhkissa joku voisi kiinnittää sen autoon, ja se räjähtää vasta myöhemmin silloin kun kiinnittäjä haluaa.

      Delete
  3. Tuo lause on kyllä todella lohduttava. Mutta täälläkin olen huolissani lukenut noita pommitusuutisia ja taisi siinä kaksi kuolla brittejä tuossa itsemurhapommituksessa. Ymmärrän hyvin, että sinulle tulee pelkoja siellä. Voimia tuleviin päiviin! Sinun kuuluukin olla iloinen, että olet elossa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sari. Yksi britti kuoli iltapäivän pommi-iskussa, ja ainakin 4 afgaania. Illalla oli taas uusi isku ulkomaalaisten kansalaisjärjestön majataloon :(

      Delete
  4. On kyllä varmasti raskasta elää sellaisissa oloissa, joissa koko ajan on vaara ja kuolema läsnä. Eniten ajattelen lapsia, joilta on riistetty mahdollisuus iloiseen ja huolettomaan lapsuuteeen, koska he joutuvat koko ajan pelkäämään. Hattua kyllä nostan sinulle ja kaikille kaltaisillesi, jotka omaa turvallisuuttaan uhmaten lähtevät tuollaisiin paikkoihin auttamaan lähimmäisiään!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lapset eivät osaa pelätä samalla tavalla kuin aikuiset, paitsi jos ovat nähneet ja kokeneet hyvin läheltä sitä, miten kuolema yht'äkkiä voi korjata satonsa. Lapset myös osaavat taidon elää joka hetkessä, esim. silloin kun lennättelevät leijaa ja unohtavat kaiken muun ympärillään paitsi sen pienen alati liikkuvan pisteen tarkastelun taivaalla.

      Delete
    2. Kiitti kommenteista! Monet lapset elävät täällä aika surkeissa oloissa, mutta suurin osa aikuisistakin on vain nähnyt ja kokenut konfliktia elämänsä aikana, jo yli 30 vuotta jatkunut tappelut.. Ei näytä siltä että rauhaa olisi tulossa vähään aikaan. TAAS uusi hyökkäys ulkomaalaisten taloon alkoi pari tuntia sitten. JOKA PÄIVÄ. Itse olen tietenkin onnekas, koska voin koska vain lähteä, mutta paikalliset eivät.

      Delete
    3. Onko anonymous-vastaaja myöskin Kabulista? Kiinnostaa siksi, että onko kommenttisi taustalla nimenomaan kokemusta sikäläisistä lapsista, joiden tiedän rakastavan nimenomaan leijan lennättämistä. Olen lukenut yhden Eurooppaan muuttaneet kabulilaisen naisen omaelämäkerran ja myöskin katsonut yhden mielenkiintoisen elokuvan, joka kertoo erään sikäläisen leijanlennättäjän tarinan. Kenties ne konfliktit ovat jatkuneet jo niin kauan, että ihmiset eivät enää osaa ilmankaan elää, vaan pitävät sitä normaalina asiantilana. Todella surullista!

      Delete
    4. Kommenttini taustalla on todellakin parinkymmenen vuoden aikainen asuminen Afganistanin naapurimaassa, jossa lapset etenkin maaseudulla vielä muistuttavat 'tavallisia' afganistalaisia lapsia. Tällä tarkoitan sitä että he joutuvat jo lapsesta asti näkemään kaikkea sellaista mitä kaupunkilaislapset eivät ehkä näe, esim. lampaan tai vuohen teurastusta.

      Delete
  5. Olen hiljattain löytänyt sinun blogin pariin ja on antoisaa ja aikamoista lukea näin erilaiseen kulttuuriin päätyneen suomalaisen ajatuksia arjesta. Kiitos siitä! Koskettaa kyllä kovasti sydäntä kuvitella elämää siellä, kun ihmisten eriarvoisuus ja sen minimoiminen on omakin sydämenasia.
    Mietin vain, että etkö kaipaa sielä pois ollenkaan vaaran takia? Tai oletko ajatellut koska muutat muualle?
    Vai onko se vaara vaan yksi arjen osa-alue?.. asiathan ei tunnu niin suurilta kun elää niiden keskellä, kun jos katsoo niitä ulkopuolisena..


    ReplyDelete