Friday, 8 August 2014

Valehteleva tarra

Tällä viikolla bongasin kaupungilla tällaisen Toyota Corollan:



"No job (tai jab), no money, but always happy", sanoi taksin takaikkuna. Kivaa optimismia. Tarra valehtelee. Minua epäilyttää ihmiset, jotka hokevat, ettei raha tee onnelliseksi. Köyhänäkin voi muka olla tosi onnellinen ja elämä on kivaa. Ymmärrän kyllä ettei raha yksinään tee ketään onnelliseksi, jollei ihmisellä ole muita perusasioita kunnossa, kuten terveys, ihmissuhteet ja toimiva kahvinkeitin.

Mielestäni rahalla ja onnellisuudella on kuitenkin tosi paljon tekemistä keskenään. Rahalla en voi ostaa kavereita, terveyttä ja rakkautta, mutta voin ostaa asioita, jotka lisäävät onnellisuustasoani: hyvää ruokaa, matkoja, hyvää kahvia, nättejä huonekaluja, lahjoja, hyvän koulutuksen, elokuvalippuja, hammaslääkäripalveluja mukavilta ihmisiltä, parempaa WC-paperia. Lehdissä on aina välillä juttuja tyypeistä, jotka ovat täysin peeaa, kuten tällä viikolla eräs isä Hesarissa. Nämä jutut ovat masentavia. Köyhyys ja niukka toimeentulo harvemmin tuovat onnea. Se mikä ei tapa, vahvistaa - höh! Köyhyys ei aina tapa, mutta enemmän se kyllä usein murentaa kuin vahvistaa. Olen elänyt monta vuotta minimipalkalla ja ollut onneton typerissä työpaikoissa, ja en osaa sanoa, miten paljon se on vahvistanut. En myöskään tiedä, miten onnellista elämää kabulilaiset siivoojat elävät 150 dollarin kuukausipalkalla.

Voikohan se olla totta, tämän taksin statement - täysin persaukinen ja ilman työpaikkaa, mutta onnellisuus pysyy? Tai jos tätä hokee itselleen tarpeeksi usein, ehkä uskoo siihen itsekin?

Olen muuten huomannut viimeaikoina rahasta yhden asian. Yleensä ihmiset, joilla on rahaa aika törkeän paljon, ovat enemmän pihejä kuin ne, joilla rahaa on vähemmän. Ne, joilla on vähemmän, antavat enemmän. Mistäköhän tämä johtuu?


12 comments:

  1. Olen huomannut saman etta monesti köyhemmista oloista tulevat ovat rennompia rahan jakelun suhteen kuin rikkaat. Turkissa olen myös tavannut liian paljon rikkaita ihmisia, jotka ovat tavalla tai toisella sekopaita ja pinnan alla aika usein onnettomia, riittava maara rahaa tekee minut onnelliseksi, ei haittaa jos joutuu juoksemaan tarjouksien perassa mutta jos joutuu luopumaan liiasta, voin sanoa olevani aika onneton.

    ReplyDelete
    Replies
    1. juu olen samaa mieltä, kuulemma myös monet tosi rikkaat huolehtivat koko ajan kun pelkäävät menettävänsä rahat. Kaikkea riittävästi, se on hyvä.. mutta monille kuitenkin sitä mukaa kun he rikastuvat, monet standardit nousevat, sitten mitkään määrät eivät oikein riitä siinä vaiheessa.

      Delete
  2. Voisiko tuo erilainen suhtautuminen rahaan olla ennemminkin seuraus? Ellei nyt jotain rikkaita perijöitä lasketa mukaan, suurin osa ihmisistä aloittaa elämänsä PAna. Ne nykypäivän rikkaat ovat varmaan nuorempanakin olleet pihempiä ja keskittyneet keräämään rahaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä pointti! Mutta olen huomannut tämän saman esim niillä, jotka ovat vaan perineet kaikki rahat tai joiden suvussa on paljon rahaa. Olen myös huomannut että töissä ne, jotka tienaavat jotain kolme kertaa enemmän kuin minä, antavat paljon vähemmän palkkaa siivoojille ja yleisiin keräyksiin jos vaikka joku tarvitsee sairaalahoitoa.

      Delete
  3. Luulenpa, että ihmiset, jotka antavat vähästäänkin jotain tietävät, mitä se antaminen merkitsee sille vastaanottajalle. Kun itse omaa kokemusta siitä, millaista on olla PA, tietää varsin hyvin, kuinka ison vaikutuksen se voi tehdä vastaanottajan elämään. Rikkailla tätä kokemusta ei ole.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmmm voi hyvinkin olla näin, selittäisi paljon.

      Delete
  4. Ehkäpä se kenellä on paljon rahaa, kokee itse ansainneensa rahansa (kovalla työllä, ottamalla elämässään riskejä tmv) ja että se kenellä ei ole rahaa, on itse syypää rahattomuuteensa (laiskuudellaan, kouluttamattomuudellaan tmv). Täällä jenkeissä ainakin tämä mentaliteetti on ikävä kyllä valloillaan ja se näkyy tässä yhteiskunnassa ihan kaikkialla. Esim koulutuksessa: koko maan koulujen ja yliopistojen oppimistulosten keskiarvot ovat aivan surkeita: Se ei tunnun haittaavan varakkaita, koska rahalla saa kuitenkin oman lapsen maailman parhaaseen yksityiseen yliopistoon. Sitten näistä kouluista valmistuneet ja edelleen rikastuneet lahjoittavat rahaa (saadakseen verovähennyksiä) näiden PARHAIDEN koulujen toimintaan, ei suinkaan surkeiden oppilaitosten tilanteen parantamiseen. Se on käsittämätöntä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jenkeissä on kyllä ihan käsittämätön meno tässä. Koulutus on siellä ihan mielettömän kallista, varsinkin jos menee "hyvään" yksityiseen yliopistoon ja vielä grad schooliin.. sitten jos on jotain kolme lasta, pitää maksaa kaikkien koulutuksesta joku ainakin yli miljoona yhteensä. Kreisiä.

      Delete
  5. Vanha sananlasku sen jo sanoo; hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan. Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. En usko siihen, että raha tekee onnelliseksi, mutta helpottaa se kovasti elämää kun tulot on siedettävät ja säännölliset. Tosin niukallakin tulee toimeen ja silloin kummasti löytää elämästä myös niitä asioita, joista voi olla onnellinen myös köyhänä. Oma perheemme on elänyt välillä pitkiä työttömyysaikoja ja muutenkin pienillä tuloilla, joten tiedän sen ahdistuksen kun rahaa ei ole ja seuraavaan rahapäivään on vielä aikaa. Pienet lapset tai oikeastaan isommat lapset ovat suuri kuluerä,johon ei enää anneta avustuksia ja silloin se elämä vasta on kallista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan totta, helpottaa kyllä mielettömästi vaikkei sillä onnea saisikaan. Itsekin olen elänyt työttömänä ja pienillä tuloilla, mutta kuvassa ei ole perhettä hoidettavana, joten ihan eri sfääristä sekin juttu.

      Delete
  6. Samaa mieltä kuin Sari, ettei raha onnelliseksi tee, mutta helpottaa kummasti arkea. Toki palkkapäivänä kokee joskus onnen hetkiä, kun kaikki ei mene laskuihin vaan rahaa jää perheen yhteiseen kivaan tekemiseen tai säästöön. Onnellisuus koostuu niin monesta pienestä asiasta :)

    ReplyDelete
  7. Ettei tuo Toyota vain olisi malliltaan Corona eikä Corolla? :)

    ReplyDelete