Friday, 1 August 2014

Ensimmäinen mutta valitettavasti ei viimeinen kerta

Aion nyt jakaa teille jotain aika henkilökohtaista, koska koen asian olevan jakamisen arvoinen. Koin eilen töissä jotain hyvin hämmentävää, raivostuttavaa, ahdistavaa ja uutta. Se meni näin:

Nuori afgaanimieskollegani tuli työhuoneeseeni. Ensin hän puhui jotain yleistä projektiraporteista, joiden parissa olemme etäisesti työskennelleet. Sitten hän sulki avoimena olevan toimistoni oven takanaan, ja kertoi minulle että hän näki minusta unta muutama yö sitten. Säpsähdin heti ja ajattelin mitä hittoa, mutta ilmeeni ei värähtänytkään. Sanoin että excuse me, mitä. Mies, kutsutaan häntä vaikka Saeediksi, kertoi minulle, että ei ole voinut olla ajattelematta unta sen jälkeen kun se tapahtui, ja hän haluaisi kertoa siitä minulle.

Tässä vaiheessa sydämeni hakkasi täysillä ja minulle tuli sellainen tunne, että tapahtuuko tämä tosiaan. Onko tämä tosiaan totta, minä olen tässä ja kuuntelen häntä, omassa toimistossani. Halusin silti kuulla koko tarinan ja katsoa, miten tässä käy.



Saeed kertoi, kuinka hänen unessaan hän tuli työhuoneeseeni, kätteli minua ja kosketti poskeani. Hän oli kuulemma ehdottanut, että menisimme jonnekin kahdestaan, niin kuin kavereina. Minä olin kuulemma sanonut että se ei ole mahdollista, koska olemme kollegoita ja tämä on muodollinen työympäristö. Sitten olin kuulemma sanonut hänelle, että hän voisi tulla tapaamaan minua toimistooni töiden jälkeen kahdestaan kun muut ovat lähteneet. Siinä vaiheessa Saeed oli kuulemma heränyt täysin hiestä märkänä, eikä ole voinut olla ajattelematta asiaa sen jälkeen. Sen takia hänen piti tulla kertomaan asiasta minulle.

Tässä vaiheessa tuijotin Saeedia täysin hiljaa ja vakavana. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olen kokenut seksuaalista häirintää työympäristössä. Nyt jotkut teistä voivat ajatella, että big deal, tyyppihan periaatteessa näki vain unta, jossa kätteli minua ja halusi mennä kahdestaan kahville ja tuli kertomaan siitä minulle. Asia on kuitenkin täysin eri, kun asetan sen tämän maan kontekstiin ja kulttuuriin. Suomessa tätä olisi vastannut suunnilleen se, että projetiassisstentti Ville tulisi toimistooni ja kertoisi pornounestaan featuring me ja kuvailisi sitä hyvin yksityiskohtaisesti.

Afganistanissa ei ole edes soveliasta, että mies koskettaa tai kättelee naista, joka ei ole hänen vaimonsa tai sukulaisensa. Tässä kulttuurissa ei todellakaan ole soveliasta että mies ja nainen tapaavat keskenään, jos eivät ole naimisissa. Täällä ei myöskään ole todellakaan OK kertoa naiselle unestaan, josta herää täysin märkänä. Kaikki nämä käytökset ovat niin kaukana asiallisesta käytöksestä, että ne näyttäytyvät asialliselle käytökselle vain pienenä pisteenä horisontissa.

Siksi en voinut siinä hetkessä uskoa, mitä oikein kuulin. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen reaktiooni. Kysyin Saeedilta, miksi hän kertoi tämän minulle. Noo, hänen nyt oli vaan pakko kertoa kun se oli niin vahvasti mielessä. Okei. Kysyin, olisiko hän kertonut saman omalle pomolleen, joka on tohtori ja noin 45-vuotias nainen. Mutta kun ole koskaan nähnyt hänestä unta, hän vastasi. Mutta jos olisit, olisitko kertonut hänelle? kysyin. No juu, tietenkin. Epäilen suuresti. Kysyin Saeedilta, miksi hän tulee toimistooni ja kertoo minulle tällaisia asioita, koska tietää sen olevan absoluuttisen asiatonta ja kiellettyä tässä kulttuurissa. Vieraita naisia ei sovi edes kätellä - miksi kuvittelet että voit puhua minulle noin? Mitä odotat minulta? Sain vastaukseksi jotain epämääräisiä juttuja, että hän halusi vain kertoa minulle unestaan, koska se oli vaivannut häntä ja hän ei ollut voinut lopettaa sen ajattelimista.

Sanoin suoraan, että tämä on täysin sopimatonta, ja että hän tietää sen. Sanoin, että en todellakaan halua kuulla tästä, minun ei tarvitse kuunnella tällaista työpaikallani ja että hänen pitäisi lähteä. En usko, että sisäinen kiehuntani ja silmieni kovuus tarpeeksi selkeästi viestitti Saeedille, kuinka raivoissani olin. Hän vielä kiitteli minua kun lähti toimistostani.



Pysyin kovana sen ajan kun hän oli läsnä. Kuitenkin, kun ovi meni kiinni, aloin itkeä. Minua raivostutti, ja raivostuttaa vieläkin nämä:

a) Se, että minua ei kunnoiteta työpaikallani. Vastaavaa ei varmaankaan tapahtuisi 45-vuotiaille pomoille, joilla on auktoriteettia.
b) Se, että joku voi tulla toimistooni, puhua minulle näin ja saada oloni hyvin ahdistuneeksi ja likaiseksi.
c) Se, että joudun kokemaan tällaista ahdistelua työpaikallani. Muualla yhteiskunnassa sitä on jo tullutkin, mutta että töissä.
d) Se, että länsimaisena naimattomana naisena tässä kulttuurissa olen näköjään aina kevytkenkäinen ja moraalisesti löysä.

Täällä länsimaisia naisia, ja varsinkin niitä, joilla ei ole aviomiestä, säälitään tai oudoksutaan. He ovat monien mielestä automaattisesti hyvin innostuneita sekstailemaan ihan kenen kanssa tahansa. Miksi Saeed olisi tullut toimistooni ja kertonut minulle fantasiastaan, jos hän ei odottanut että on olemassa joku mahdollisuus että ehkä vastaisin hänen lähentelyynsä? Mikä oli hänen tarkoituksensa?

Kun Saeed oli lähtenyt, olin vähän aikaa vähän sekaisin. Oliko minua oikeasti juuri seksuaalisesti häiritty työpaikallani? Googlasin työpaikkani säädökset ja häirinnän määritelmän, ja varmistuin asiasta. Kysyin kahdelta Kabulissa asuvalta kaverilta neuvoa, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Molemmat ovat sitä mieltä, että asiaa ei kannata raportoida esimiehille, koska siitä ei koidu mitään hyvää. Joko mies saa varoituksen, ja toimiston ilmapiiri muuttuu kireämmäksi ja hän voi alkaa levitellä minusta juttuja ja vääntää asian aivan toisinpäin. Jos hän saa potkut, menettää kokonainen perhe aika ison tulonlähteen tässä köyhässä maassa ja silloinkin toimiston muut miehet vihaisivat minua.

Asia on aika vaikea, koska feministinä olen aina sitä mieltä että oikeus pitää toteutua ja minkäänlaista seksuaalista häirintää tai väkivaltaa ei voi tai saa ohittaa olankohautuksella. Ymmärrän kyllä kavereideni neuvojen pointin. Toinen neuvoi, että jos tämä tapahtuu vielä kerran, niin sitten pitää kertoa esimiehille. Nyt riittäisi pelkkä varoitus Saeedille, että jos hän haluaa pitää työpaikkansa, hänen ei kannata toistaa samaa. Mutta eikö yksikin kerta ole tarpeeksi? Nyt minua raivostuttaa vielä enemmän se, että joudun miettimään näitä asioita.

Noudatan ehkä kaverini neuvoa, ja raportoin esimiehelle jos näin käy uudestaan. Aika dilemma, koska tässä ei ole hirveästi hyviä vaihtoehtoja. Olen kuitenkin asiasta sen verran raivoissani, että jos joku vielä tulee ahdistelemaan, en tiedä pystynkö pysymään vakavana ja asiallisena. Se jää nähtäväksi.

25 comments:

  1. Valitettavasti kyseinen käytös on kovin yleistä monissa arabimaissa. Usein myös paikallisten tyttöjen on suostuttava miesten ehdotuksiin, mikäli haluavat pitää työpaikkansa tai sitten lähdettävä työstä pois. Ymmärrän, että hätäännyit tilanteessa, mutta hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida jo siinä vaiheessa, kun mies sulki oven ja sinun olisi pitänyt poistua huoneesta eikä jäädä kahden hänen kanssaan.

    Itse olen opetellut arabimaissa tavan asioida ja kulkea ilman, että katson suoraan keneenkään mieheen päin saati sitten hymyilisin tai olisin tuttavallinen vieraille miehille, joita en todella hyvin tunne enkä jää kenenkään kanssa kahden huoneeseen. Uskon, että olet kyllä näin toiminutkin. Eräs tutun tutun sukulaismies Suomessa vieraillessaan tosissaan luuli, että suomalaisessa puistossa vähäpukeisina aurinkoa ottavat naiset odottavat, että joku tullisi naimaan heitä.

    Useimmilla arabimiehillä (en kyllä tiedä ovatko afgaanit arabeja, joten suo anteeksi, jos nimitys on väärä) on se mielikuva, että eurooppalaiset naiset haluavat koko ajan ja ovat vapaata riistaa ja valmiita siihen niin kuin mainitsitkin.

    Olen pahoillani puolestasi ja mielestäni sinun pitäisi keskustella jo tästä kerrasta esimiehesi kanssa, jotta tapahtuneesta ollaan tietoisia silläkin ehdolla, että siitä tulisi seurauksia miehelle. Varsinkin, kun Afganistanissa miesten ja naisten kanssakäyminen on vielä tiukempaa kuin muissa arabimaissa, mikäli vielä tapahtuu jotakin, voidaan syy vierittää nopeasti sinun niskoillesi, että olet flirttaillut hänen kanssaan tms., jos et heti ole kertonut tapahtuneesta esimiehelle. Seuraavalla kerralla hän ei ehkä tyydy pelkkään keskusteluun!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Afganistan ei ole arabimaa, mutta kuvailemasi käytös on hyvin yleistä. Tietenkin hälytyskellot soivat jo siinä vaiheessa, kun tyyppi sulki oven takanaan, mutta luonteeltani olen kuitenkin sellainen että vaikka tietäisin mitä kaikkea paskaa sieltä on tuleman, minun on pakko saada kuulla tämä.

      Kun tulin Afganistaniin, olin myös lukenut siitä, ettei ole soveliasta katsoa miehiä ikinä kadulla tms, vaan pitää katsoa aina maahan ja jonnekin muualle. Tein näin ehkä ensimmäisen viikon täällä, mutta sitten tietynlainen "ihmisyyteni" puski päälle ja koin, että ihmisiä pitää tervehtiä tai edes tunnnustaa heidän olemassaolo. Yritän kuitenkin pitää tämän aika hillittynä, ja nykyäänkin vain nyökkään ja sanon hiljaisen "salam aleykum" tervehdyksen vastaantulijoille, ilman hymyä. Koen, että menetän osan itsestäni, jos alan kohdella ihmisiä niin kuin heitä ei olisi olemassa minulle.

      Töissä olen kaikille mukava, varsinkin ehkä enemmän niille, jotka työskentelevät alemmassa asemassa esim. siivoojina, autonkuljettajina tai assistentteina, koska usein kukaan länkkäri ei tervehdi heitä tai sano "hyvää huomenta" tai "kiitos" - koen tämän tylynä käytöksenä. Siksi yritän olla ystävällinen, mutta ymmärrän myös, että tällainen ystävällinen käytös tuo mukanaan ei-toivottuja tilanteita. Siinä onkin vaikea päätös - alanko olemaan tyly kaikille paikallisille miehille ja käyttäytymään niin kuin heitä ei edes olisi useimmissa sosiaalisissa tilanteissa, vai säilytänkö "minuuteni" siinä että yritän kohdella ihmisiä tasavertaisesti ja kohteliaasti? Haluan kuitenkin paikallisten miesten käsittävän, että naiset ovat ihmisiä oikeuksineen siinä missä kaikki muutkin.

      Delete
    2. Tähän vielä lisäyksenä, että kiireisillä kaduilla ja kaupoissa en siltikäään katsele ihmisiä silmiin ja moikkaile, mutta työympäristössä kyllä. Olisi myös aika vaikeaa tehdä töitä toimistoissa, joissa melkein kaikki on miehiä, jos heille ei juttelisi normaalisti ja tervehtisi heitä.

      Delete
  2. Todella epäasiallinen käytös!!! Kuka ihmeessä tulee sanomaan märästä unestaan naiselle josta on nähnyt kyseisen unen...ihan törkeetä!!!! Luuleeko ne oikeasti että kun kyseessä on länsimaalainen nainen niille saa ja voi mennä puhumaan "suoraan" ... Itse olen Afghanistanilainen ja (BAMM!!) meillä ja kyseisellä herralla on sama sukunimi ( hahaaa LAME...) harmillista että joudut kokemaan tuollaista käytöstä. Sinuna menisin suoraan esimiehelleni ja kertoisin tapahtuneesta...En usko että joudut syyllistymään flirttailusta yms... jos menet kertomaan.... koska jos olisit ollut "mukana" ethän tuntisi oloasi epämukavaksi jos joku tulee pervoilemaan :)...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntui kyllä hyvin törkeältä. Ymmärrän kyllä, että olisi toisaalta järkevää mennä kertomaan esimiehelleni tästä asiasta, mutta toisaalta ymmärrän kavereideni pointin - mitä sillä voitetaan? Kuka hyötyy? Varoitus ja puhuttelu tyypille, tai potkut, mutta joka tapauksessa minullle ei tästä koidu mitään hyvää.

      Delete
  3. Argh! Jos mies uskoo kerrasta eli ei tule toista kertaa häiritsemään, niin minusta asian voisi antaa olla. Jos häirintä toistuu, niin sitten ilman muuta ilmoitus esimiehelle. Loppu viimeksi sinun itsesi kannalta on tärkeintä, että häirintä loppuu ja saat tehdä rauhassa työsi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen samaa mieltä.. jos tulee toinen kerta, en voi olla varma että pystyn olemaan niin vakava. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koin tällaista, joten myös tietynlainen oppimiskokemus.

      Delete
  4. Voi harmitus. Minäkin ajattelisin, että jos hän jatkaa tuota, niin sitten ilmoitusta eteenpäin. Nyt sinä pidit kuitenkin puhuttelua hänelle, joten toivotaan että se pysäytti hänet.

    Eilen illalla katsoin uusintana tulleen dokumentin Rakkauden vuoksi tuomitut. Siinä oli Afganistanin naisvankilan väestä juttua. Siitä, kun on rakastunut väärään tyyppiin, siirtynyt liian aikaisin seksisuhteeseen, halunnut lähteä aviomiehen luota pois jne. Pikkuisen pisti jotenkin keittämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä on täällä aivan mielettömän iso ihmisoikeusrikkomus - monet naiset ja tytöt joutuvat vankilaan koska karkaavaat kotoaan esim. sen takia, että joku pahoinpitelee kotona, tai että haluavat olla jonkun miehen kanssa, jota perhe ei hyväksy. Tällaiset jutut muistuttuvat minua aina siitä, kuinka onnekas olen, että olen syntynyt Suomessa ja että äitini on paras ikinä.

      Delete
  5. Onpa ikavaa, tuosta jaa inhottava fiilis :( Tasta tuli mieleen entinen työpaikka Turkissa, jossa oli seka suomalaisia etta turkkilaisia, eras turkkilainen mies kayttaytyi aina flirttailevasti ja epaasiallisesti suomalaisia naisia kohtaan muttei turkkilaisia, oli todella arsyttavaa, lisaa vetta myllyyn antoivat Suomesta lahetetyt työntekijat joiden mielesta kaytös oli vain huvittavaa. Ihan nain pitkalle ei tama mies mennyt mutta mieleen jai muutama ikava tilanne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No höh, vähänkö mua ärsyttää naiset jotka vain hihittelevät ahdistelulle ja joiden mielestä se on vaan ihan kivaa. Eivätkö kaikki naiset tajua että tässäkin on kyse valtasuhteista, miksi alistua jonkun toisen tytöttelylle tai ahdistelulle? Kaikkia pitäisi kunnioittaa, oli sitten töissä tai missä tahansa.

      Delete
  6. Jos vielä tulee tilanne, joka saattaa kehittyä tuohon suuntaan, laita puhelimesi äänittämään keskustelu. Joko häiritsijä tulee toisiin ajatuksiin, tai sinulle ainakin jää dokumentti, kuka sanoikaan ja mitä.
    Mirja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Mirja, kiitti vinkistä, pitääkin muistaa tämä. Ja oppia käyttämään puhelimeni äänitysfunktiota, olen vielä aika pihalla sen älypuhelimen kanssa.

      Delete
  7. Todella ikävää, että jouduit kokemaan tuollaista. Jos mies lähestyy sinua toistamiseen, on parasta ottaa asia puheeksi esimiehen kanssa. Olen muuten ihan täällä Suomessa joskus törmännyr siihen, että jos on ystävällinen miespuoliselle työkaverille, hän saattaa olettaa heti jotain muuta. Siinähän sitten yrittää selittää, että en ole kiinnostunut hänestä mutta mielestäni on kohteliasta olla ystävällinen muita kohtaan..argh!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Melisa, juu todellakin pitää sitten ottaa pomon kanssa puheeksi jos näin käy vielä. Mutta jos jonain päivänä jossain työssä se ahdistelija olisikin pomo, sitten olisi vielä vaikeampaa kun ei oikein voisi viedä asiaa hirveän helposti eteenpäin. Olen myös törmännyt tohon monessa maassa, että itseni mielestä olen vain ystävällinen ja mukava ihmisille, mutta jotkut miehet käsittävät tämän niin, että minun on pakko saada heidät. Voi elämä.

      Delete
  8. Kyseinen käytös on ilmeisesti aika yleistä arabimaissa/lähi-idässä. Itse työskentelin aiemmin Qatarissa ja näin suomalaisena vaaleatukkaisena sinkkunaisena minua pidettiin jopa "huorana" (paikallisilla miehillä valitettavan usein ainoa tietämys vaaleista naisista pohjautuu länsimaiseen pornoteollisuuteen) eli kun en ollut naimisissa olin ns. kaikkien saatavilla. Jos kerroin kuvitteellisen mieheni asuvan Suomessa sain vastauksesi vain tympeän "so what". Ilmeisesti myös tämä kuvitteellinen mieheni oli huono mies, kun hän päästi naisensa kulkemaan yksin vieraassa maassa. Tästäkin syystä olin "free to all". Ja näitä lähentely - yrityksiä tuli milloin autolla ajaessa liikennevaloissa, kauppakeskuksissa, juoksulenkillä jne. Jossain vaiheessa kyllästyin tähän toimintaan ja ystävieni neuvosta hankin itselleni sormuksen nimettömääni, mikä hillitsi miesten lähestymistä huomattavasti. Tai ainakin näytettyäni sormusta miehet perääntyivät "hey, are you single??" - kysymyksen jälkeen ja pyysivät anteeksi jatkaen matkaansa.

    Tuona aikana opin myös kulkemaan ns. laput silmillä, vaikka aluksi tuntui väärältä olla hymyilemättä tai tervehtimättä ihmisiä; siivoojia, kauppiaita yms. Mutta valitettavasti useimmat miehet kokivat jo pelkän tervehdyksen saati hymyn suoranaiseksi flirtiksi ja kutsuksi johonkin muuhun huh. Jollain tasolla täytyi siis kovettaa itsensä, että niin miesvaltaisessa paikassa pystyi elämään ilman turhaa ahdistumista.

    Se tosin täytyy sanoa, että koskaan nämä miehet eivät kuitenkaan tulleet kosketusetäisyydelle, vaan pitivät turvallisen välimatkan. Toisin kuin esimerkiksi välimerellä/turkissa, missä miehet usein flirttailevat koskettamalla, mikä taas aiheuttaa itsessäni täydellisen inho-reaktion.

    Joka tapauksessa toivottavasti asiaasi saadaan selvyys tai, että mies ymmärtää asian laidan yhdestä kerrasta. Vaikeita tilanteita nämä.

    - Katri

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Katri, kiitos kommentistasi ja kokemuksen jakamisesta. Tällainen ajattelutapa on kyllä valitettavan yleistä, itse kohtasin sitä myös Intiassa asuessani. Monien käsitys valkoihoisista naisista tulee vain pornoleffoista.

      Jotkut kaverini täällä ovat myös laittaneet sormuksen nimettömään ja keksineet itselleen aviomiehen. Itse en halua tehdä niin, vaikka se ehkä elämää helpottaisikin - en halua, että jonkun pitää tavallaan jo "omistaa" minut että joku toinen voi jättää minut rauhaan.

      En tosiaan hymyile ja moikkaile kadunmiehiä ja kauppiaita, mutta töissä ja tässä työalueella on vähän vaikeaa olla laput silmillä, kun pitää kuitenkin tehdä töitä näiden tyyppien kanssa. Aaaah Turkissa mun menisi kyllä varmasti hermot sekunnissa!!

      Delete
    2. Turkkilaisessa kulttuurissa flirttailu koskettamalla ei ole mitenkaan soveliasta enka ole koskaan tallaiseen tilanteeseen joutunut, eri asia on sitten Alanya, jossa paikalliset saannöt eivat enaa pade. Flirttailu on Turkissa silmapelia, jos esim. bussissa tms. yleisella paikalla kokee olonsa ahdistuneeksi miehen ollessa liian lahella, voi siita nostaa metelin ja tilanne hoituu aika nopeasti.

      Delete
  9. Hyi, miten inhottavaa! Tuo ei olisi kivaa missään ja varsinkin kun tietää, ettei se kuulu lainkaan tuohon kulttuuriin. Enpä kyllä usko, että moni täälläkään tulisi kertoilemaan millaisia unia näkevät, johan se olisi häirintää Suomessakin. Mutta vaikea on sanoa, mitä kannattaisi tehdä, kun tilanne voi aivan varmasti kääntyä päälaelleen kuten kaverisi sanoi. Toivottavasti tilanne nyt rauhoittuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä harvinaisen epämiellyttävää! Eikä ole kovin kiva töissä nähdä ko. henkilöä.

      Delete
  10. joo terveisia vaan YK:n palveluksesta Ita-Afrikasta taalla hei. Naimaton twenty something woman, vapaata riistaa kaikille vaikka olisinkin naimisissa ;) (en siis ole) mutta naimisssa olo ei taalla pidattele miehia ja pettaminen on vain seksia. Tyopaikalla tosin paikalliset eivat uskalla edes lankkareihin pain suurinpiirtein katsoakkaan joten ongelmana on lahinna aivan jatkuva huutelu, fyysinen ahdistelu ja esim vaikka sylkeminen kun kavelee "sex yes?" kysymysten ohi. Tosin taytyy todeta etat vaikka en suomessa ole vuosikausiin asunut, hiljaisten suomalaismiesten brownie points on noussu ihan kohisten ;) Meinaan etta naurattaa kun mulle sanotaan etta paikalliset miehet kunnioittavat naisiaan, epailen. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, kuulostaa kamalalta! Oikeesti, mitäköhän miehet odottavat tähän "sex yes?" -kyselyyn? "Yes please, that is just what I was after, let me run down to the grocery store, I'll be right back and we can do it right here. 2 minutes."

      Täällä onneksi kadulla ei kukaan tulisi ahdistelemaan (tai aika harvoin).

      Delete
  11. Onko työpaikalla ollenkaan mahdollista keskustella noista kulttuurieroista ?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllähän niistä voi keskustella, mutta tässä tapauksessa olisi aika vaikeaa ilmoittaa asiasta esimiehelle (syistä jotka mainitsin jo yllä). Sanoin kyllä ahdistelevalle miehellekin, että tämä ei ole ollenkaan soveliasta hänen kulttuurissaan ja hän tietää sen itsekin.

      Delete
  12. Moikka, kiitos tosi tärkeästä ja henkilökohtaisesta kirjoituksesta. Oot rohkea, kun jaksat kohdata haastavia tilanteita siellä viikosta toiseen ja jaat niitä myös meidän kanssa.

    Mietin tätä asiaa paljon ja mä olisin jotenkin taipunut siihen suuntaan, että kertoisin esimiehelle. Muutos lähtee aina minusta ja tästä hetkestä, joten pakkohan se on uskoa, että sillä on jotain vaikutusta, edes tippa meressä. Onhan se ikävää, että mies menettäisi työn ja perhe elantonsa, mutta ehkä hänen olisi pitänyt miettiä sitä ennen, kuin tulee kertomaan unistaan sinulle? Yksilön etu vai arvojen puolustaminen, ei koskaan helppo ja mustavalkoinen valinta kuitenkaan. Kuten nyt on kyllästymiseen asti toisteltu eri puheissa, if not us, who and if not now, when.

    Ymmärrän myös sun näkökulman ja ratkaisun ja kunnioitan sitä. Mun on helppo huudella Suomesta käsin, kun en edes ollu tilanteessa ja ole kulttuurin ympäröimänä siellä. Kaikkea hyvää sinulle sinne ja tuleviin seikkailuihin myös :)

    /T

    ReplyDelete