Saturday, 5 July 2014

Vuosi nuoruudestani

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun saavuin ensimmäistä kertaa Afganistaniin. Muistan sen päivän aika hyvin: epäröin siskolleni vielä Lontoon lentokentällä, että onkohan tässä järkeä ja kannataakohan mennä. Lentokoneessa heräsin Afganistanin vuorien yllä - sitä näkyä en unohda ikinä. Olin aivan paniikissa Kabulin lentokentällä, enkä tiennyt missä on parkkipaikka. Pelkäsin, onko kukaan vastassa. Olihan siellä onneksi Fawad-kuski firman logo paperissa, ja kivi vierähti sydämeltä. Lentokentällä vastaani käveli ensimmäistä kertaa elämässäni burkaan pukeutunut nainen, säikähdin näkyä. Se oli niin outoa - olin lukenut Afganistanista uutisissa ja yliopistossa, ja oli vaikea tajuta, että olin nyt siellä.

Afganistanin yllä, Day 1.

Kavereita ja varjoja.

Markkinoilla.

Ensimmäinen Afganistanin blogipostaukseni oli bileistä, joihin minut oli kutsuttu heti ensimmäisenä iltana. Ihan hullua, että siitä on muka vuosi. Muistan sen illan todella hyvin, muistan ihmiset, joita oli siellä, juttuja, joista puhuttiin. Minulle mm. sanottiin, ettei täällä voi kävellä kadulla tai mennä ostaan vihanneksia kaupasta, koska "tämä ei ole Eurooppa". No, aika hyvin silti pääsin vuoden aikana näkemään ja kokemaan paikkoja, kävelemään siellä ja täällä pitkin kaupunkia päivällä ja aamuyöllä, ostamaan leipää, vihanneksia, leijoja, astioita, vaatteita ja kaikkea muuta kaunista.



Vuoteen on mahtunut aika paljon. Olen vaihtanut työpaikkaa ja toteuttanut pitkäaikaisen unelmani urasta YK:lla. Olen tehnyt koko vuoden myös viestintään liittyviä hommia, vaikka en ole päivääkään opiskellut alaa yliopistossa. Eeva Kolu kirjoitti muuten juuri erittäin hienon blogipostauksen koulutuksesta ja ammateista ja elämän valinnoista. Hän myös toteaa, että Suomessa elää melko vahvana ajatus, että ihmisten pitäisi aina valmistua johonkin tiettyyn ammattiin, esim. toimittajan pitäisi opiskella jotain mediaan tai kirjoittamiseen liittyvää tai kääntäjien nimenomaan kääntämistä. Oma juttu voi löytyä niin monilla muillakin tavoilla, monet asiat voi oppia työtä tekemällä ja verkostoituminen on tärkeää - sen olen huomannut myös tänä vuonna.

Kaunis iltapäivä helmikuussa.

Vanhassa toimistossani. Tykkäsin violeteista seinistä. Fanitan myös noita uuni-lämmittimiä, niissä on tunnelmaa ja hyvät savun aromit.

Afganistanin vuoden aikana olen tavannut monia aivan mahtavia ja mielenkiintoisia tyyppejä, solminut uusia ystävyyssuhteita, oppinut aivan mielettömästi työmaailmasta, käynyt afgaaniystävien häissä, ollut mukana lukemattomissa mielenkiintoisissa ja ärsyttävissä keskusteluissa, pelännyt itsemurhaiskuja, saanut elämäni ensimmäisen oman kylppärini, kävellyt burka päällä, hiihtänyt Bamyanin maakunnassa, tavannut afgaanipopparin, matkustanut Afganistanin sisällä ja muualla. En voi edes muistaa, mitä kaikkea on tapahtunut, mutta onneksi on tämä blogi, josta voi välillä käydä tarkistamassa.

Kiitos sinulle, että olet täällä mukana jutuissa ja lukemassa. Toinen vuosi Kabulin postinumerossa 1001 alkaa än yy tee NYT.




27 comments:

  1. Kiitos itsellesi, että olet avannut meille maailmaa, johon muutoin olisi todella vaikeaa eläytyä! Antoisaa mutta turvallista jatkoa sinne. :)

    ReplyDelete
  2. Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi!

    ReplyDelete
  3. Ihania muisteloita ja hienoja kuvia :) Upeeta, kun päivittelet. Sanoinkuvamattoman kiinnostavaa päästä lukemaan sun arjesta siellä.

    Ja samaa mieltä Eeva Kolun kirjoituksesta!

    ReplyDelete
  4. Kiitos todella mielenkiintoisesta blogista. Löysin tämän eräs uneton yö kun etsin uutta lukemista blogilistaani. Luin samantien kaikki postaukset ja aamulla kun heräin niin selitin suu vaahdossa miehelleni mitä kaikkea uskomatonta olinkaan lukenut :D heh. Vaikka itsekin on tullut koluttua jos jonkinmoista maailmankolkkaa niin täytyy sanoa, että en voi edes kuvitella millaista elämä siellä onkaan. Hassua myös se, että itselläni on ollut haaveena YK:lla työskentely(tosin tässä vasta opiskelijana ollaan...) juuri ehkäpä jossain haastavammassa maassa, mutta saa nähdä mihin sitä elämä loppujen lopuksi heittää. Kuitenkin tämä blogi kolahti ja lujaa! Ei muuta kun keep up ja keep safe !

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Sarppa ja iso kiitos niin kivasta kommentista! Ihana kuulla, että pidät blogista ja että se on kolahtanut! :) mahtavaa!

      Delete
  5. Minunkin täytyy yhtyä muihin tämän blogin hehkuttajiin :) Tykkään kovasti tästä niin erilaisesta blogista. Elämäsi Afganistanissa on niin tavallisuudesta poikkeavaa ja kuvaat sitä niin hyvin, että tähän blogiin ei voi olla jäämättä koukkuun. Kiitos, kun annat meidän kurkistaa maailmaasi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Elina, kiitos että olet mukana lukemassa! Niin kivoja kommentteja. x

      Delete
  6. Kiitos itsellesi kun kirjoitat! Sekä sun että siskosi blogit on tosi kiinnostavia. Kestä hengissä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiits Zepa! Sisko on kyllä aika veteraani jo näissä hommissa, sen blogiin mäkin olen koukussa! :)

      Delete
  7. Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Jatka samaan malliin! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Säppä kommentistasi! Uusi vuosi, tästä on hyvä jatkaa.

      Delete
  8. Vuoden siis olen jo matkaasi seuraillut, ehdottomasti jatkan lukijana edelleen :) Kiitos kun bloggaat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista, ihanaa että olet seuraillut! :)

      Delete
  9. Komppaan kaikkia edellisiä, mahtava blogi ja kiitos että olet jaksanut kirjoitella :) Pysyn varmasti lukijana niin pitkään, kun jaksat tätä blogia pitää (mikä toivottavasti on pitkään..)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Marika, samat sulle! :) Eiköhän blogi pysy pystyssä niin kauan kun pysyn täällä pystyssä.

      Delete
  10. Onko siitä jo vuosi..? Islannin kautta löysin jo silloin tänne ja mielenkiintoista on ollut seurata. Kummallista, miten vuosi sujahtaa näin. Tsemppiä alkavalle vuodelle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, itsekin on vaikea tajuta että siitä on jo vuosi! Ja kiitos!

      Delete
  11. Hyvaa vuosipaivaa Afganistaniin ja kiitos mielenkiintoisista postauksista! Sykahdyttava yhdistelma nuo vuoret ja valkoisena hohtava lumi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Irina! :) Tuo Kabulin lumihuippuiset vuoret ja sininen taivas on kyllä yksi mun lempinäkymistä maailmassa. On jo nyt ikävä talvea!

      Delete
  12. Kiitokset kiinnostavasta blogista. Kiinnostavan aihepiirin lisäksi tykkään tavastasi kirjoittaa. Ei jaarittelua, vaan sopivan napakka teksti.

    Olen tuosta Eve Kolun tekstistä samaa ja eri mieltä. Hänellähän oli jo akateeminen loppututkinto, kun hän haki tiedotusoppia lukemaan. Toimittajan työ on yksi niistä töistä, joissa ei ole oleellista, että on joku tietty tutkinto, mutta on hyvä olla joku tutkinto. Yliopistotutkinto ei ole mikään ammattitutkinto (paitsi lääkäreillä), vaan antaa valmiuksia hakea ja käsitellä tietoa. Kirjoittamaankin oppii kuin huomaamattaan, me matemaatikotkin viimeistään graduvaiheessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Riitta! :)

      Ihan totta, oli hänellä kai kandi kääntämisestä silloin. Mutta siistiä huomata, kuinka pitkälle hän on päässyt ilman maisterin tutkintoa ja ilman mitään suoranaisesti journalismiin liittyvää opiskelua. Toivoisin että nuoret, jotka mietiskelee ja stressaa hirveästi opinnoistaan tajuaisi sen mitä Kolu sanoo - että ei se aina ole niin tärkeintä tulevan uran kannalta mitä opiskelee, vaan myöskin että miten opiskelee ja mitä muuta tekee elämässään.

      Delete
    2. Eikös tiedotusoppi ole kuitenkin tieteenalana melko nuori? Jos en ihan väärin muista, niin esimerkiksi Suomen Kuvalehden päätoimittajana on ollut teologi.

      Delete
  13. Onko siitä tosiaan jo vuosi, kun aloitit tämän blogin... Time flies when you are having fun �� Olen seurannut alusta asti elämääsi Afganistanissa ja tämä on tosiaan yksi kiinnostavimmista blogeista, joita olen löytänyt. Muistaakseni löysin tieni tänne Annikan blogin kautta. Vuoden varrella on saanut pelätä miten sinulle käy hullujen pommittajien keskellä ja välillä saanut hymyillä kulttuurieroille. Jatka samaan tahtiin ja pidä huolta itsestäsi!

    ReplyDelete
  14. Kiitos kuluneesta vuodesta!
    On ollut todella mielenkiintoista seurata. Jatkoja odotellen.

    ReplyDelete