Monday, 23 June 2014

Leijaraivo

Tiedättekö sen tunteen, kun joku suhteellisen vähäpätöinen asia saa täysin raivon partaalle? Sitten ärsyttää vielä enemmän se, miksi antaa pienen asian raivostuttaa, jolloin raivo kasvaa entisestään. Tänään tulin töistä kotiin, ja huomasin heti että siivoojani oli rikkonut rakkaan leijani. Prkl!


Ketutti aivan suunnattomasti vaikka tiedän ettei hän sitä tahallaan tehnyt. Tämä ei ole vain mikä tahansa silkkipaperikolmio, joka roikkuu seinälläni, vaan hyvin rakas leija, johon liittyy tärkeitä muistoja. Vielä enemmän aloin kiehua, kun näin että siivooja oli yrittänyt teipata leijaa toiselta puolelta. Jos olisin itse saanut teipata sen, olisin osannut teipata sen toiselta puolelta niin, ettei reikiä näy. Teippiä on mahdotonta poistaa silkkipaperista. Kirosin jo koko tyypin mielessäni. Sitten yritin ns. take the high road, suhteuttaa tämän asian muihin elämän epäkohtiin ja rauhoittua. Löin lenkkarilla seinää ja lähdin kuntopiiriin tunniksi. Vieläkin ärsyttää, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja leija saa roikkua rikkinäisenäkin.


Leija on peräisin yhdeltä hauskalta lauantai-iltapäivältä Kabulin kukkulalla, jossa ostin tämän upeimman leijan ikinä, hyvää popcornia ja katselin kun afgaanipojat lennättävät leijojaan. En tiedä miten he saavat ne pysymään ehjinä kun käyttävät niitä itse tarkoitukseen eikä vain seinäkoristeena, ihailtavaa.

Reikäinen leijani ja epätoivoinen teippipaikkausyritys ärsyttävät, mutta yritän leijaa katsellessani miettiä tästä edespäin sitä, että pitäisi vaan osata chillata enemmän. Ei antaa pienten asioiden vaikuttaa elämään, joilla ei oikeasti ole mitään vaikutusta elämään. Osata sanoa useammin "so what" ja "ihan sama". Kohauttaa olkia enemmän ja välittää vähemmän ihan kaikesta pienestäkin. Antaa asioiden olla. Cut some slack. Keskittyä suurempaan kuvaan. Laskea kymmeneen. Kanavoida energiaa. Unohtaa. Tässä paljon lupauksia ja projektia tälle vuodelle.

Kaunis se on silti.

Saturday, 21 June 2014

Valkoisen kaupungin vaalisotku

Hyvää juhannusta Kabulista! Sain juhlia sitä suomalaisten kanssa, ensimmäinen kerta seitsemään vuoteen kun juhlin juhannusta. Täällä oli vähän kivempi sää kuin Suomessa, mutta tunnelma ei kuitenkaan yltänyt Suomen tasolle, vaikka oli sauna, Fizz-siideriä ja Turun Sinappia.

Kabulin juhannusruuhka.
Tänään on niin sanottu "white city", valkoinen kaupunki, joka ei tarkoita sitä että tänne on satanut lunta kesäkuussa niin kuin Suomessa. Valkoinen kaupunki on paikallista kansainvälisten organisaatioiden kieltä, joka tarkoittaa turvallisuustilanteen tasoa. White city tarkoittaa, ettei kukaan saa lähteä kotoa mihinkään eikä saa liikkua kaupungilla. Turvallisuusriski on korkeammalla tänään presidentinvaalien takia, joiden toinen kierros käytiin viikko sitten. Vihreä kaupunki taas tarkoittaa, että kaikki OK ja saa jatkaa elämää ihan normaalisti.

Yksi ehdokkaista, Abdullah Abdullah, ilmoitti tällä viikolla irtautuvansa koko vaaliprosessista. Hän uskoo, että vaalikomissio, vastaehdokkaan Ghanin tiimi ja nykyinen presidentti Karzai ovat järjestäneet vaaliprosessin häntä vastaan. Hän ilmoitti torstaina, että koko vaaliprosessi on täysin korruptoitunut, monissa maakunnissa on tungettu ylimääräisiä Ghanin äänilipukkeita (jopa kaksi miljoonaa) bokseihin, ja hän ei tule hyväksymään vaalitulosta mikä tahansa se olisikin. Sen jälkeen monet Abdullahin kannattajat ovat alkaneet protestoida koko vaaliprosessia kaduilla. Tänään sadat Abdullahin kannattajat  marssivat Kabulissa huutaen sloganeita kuten "puolustamme ääniämme viimeiseen veripisaraan"ja "kuolema Karzaille", "kuolema Ghanille".

Abdullah Abdullahin vaalijuliste

Tilanne kärjistyy täällä entisestään. YK on huolissaan ja on kehottanut molempia osapuolia osallistumaan vaaliprosessiin täysin. Täällä pelätään, että rauhallisetkin protestit voivat muuntua nopeasti väkivaltaisiksi. Kyseessä on myös etninen ongelma, sillä Abdullahin pääkannattajat ovat tajikeja, jotka ovat toiseksi suurin etnisin ryhmä, kun taas Ghanin kannattajat ovat pääosin pashtuja, maan isoin etninen ryhmä. Pelätään, että asetelma muuntuisi jopa jonkinlaiseksi etniseksi konfliktiksi. En osaa ottaa kantaa, kuinka paljon Abdullahin väitteillä vaalivilpistä on pohjaa, mutta on surullista mihin suuntaan vaaliprosessi on mennyt tällä viikolla. Yleisesti ajateltiin, että vaalien toinen kierros meni hyvin ja suhteellisen rauhallisesti, mutta nyt yksi ehdokkaista on täysin hylännyt koko prosessin. Afganistan ei saanutkaan kovasti kaivattuja vapaita, rauhallisia ja demokraattisia vaaleja ja vallanvaihtoa.

Yhden ehdokkaan vaalijuliste - hän ei päässyt toiselle kierrokselle

Jos palataan white cityyn ja kireään turvallisuustilanteeseen ja mitä se tarkoittaa minulle - tänään ei ole tapahtunut mitään isoa hyökkäystä, vaikka yksi itsemurhapommittaja räjäytti itsensä ja yritti tappaa poliitikon aamuseitsemältä. Valkoisessa kaupungissa on ihan kivaa se, että joku käskee jäämään kotiin. Lauantai kuluu mukavasti jazzia kuunnellen, kahvia ihanasta uudesta muumimukistani hörppien, mangoja syöden ja Breaking Badia katsellen - uusi addiktioni. Näissä tunnelmissa, ihan OK keskikesä.



Breaking Bad - parasta tällä hetkellä.




Thursday, 12 June 2014

Vapauteni sade

Olen ollut tällä viikolla Helsingissä työmatkalla ja tänään on satanut kunnolla koko päivän. Kun kävelin sateessa pitkin Katajanokkaa, ajattelin ensin, että onpa ärsyttävää. Sitten ajattelin, miten ihanaa ja vapauttavaa oikeastaan on kun a) märät hiukseni saavat lennellä tuulessa auki ihan minne tahansa eikä tarvitse korjailla päähuivia ja b) saan kävellä kadulla ihan rauhassa, ilman pelkoa muusta kuin siitä, meneekö sadevesi kenkieni läpi.


Tähän vielä yksi mielenkiintoinen kulttuurijuttu. Sain tietää vasta muutaman kuukauden Afganistanissa jo asuttuani, että naisen märät hiukset tarkoittaa sitä, että hän on juuri harrastanut seksiä. Tämä menee lokeroon "asioita, joita olisin toivonut että joku olisi maininnut ennen kuin muutin muslimimaahan". Olen myöhemmin kuullut että tämä on yleinen käsitys monissa maissa. Olen varmasti antanut aivan loistavan kuvan itsestäni mentyäni useana aamuna töihin suihkunraikkaana ja hiukset puolikuivina. Toivottavasti ulkomaalaisten kanssa töissä olevat ovat tottuneet länsimaisten märkiin hiuksiin, jotka johtuvat vain siitä ettei aamuissa ole aina tarpeeksi aikaa.

Sittemmin olen ostanut föönin.

Helsingissä sataa sataa ropisee, mutta kukat kukkivat.

Wednesday, 4 June 2014

Siksi nainen ei voi olla presidentti

Afganistanissa asuessani olen saanut käydä monia mielenkiintoisia keskusteluja paikallisten kanssa. Olen sitä mieltä (tai ainakin haluan olla), että kulttuurierot ovat hieno juttu, joka rikastuttaa elämää. Näin melkein aina onkin, mutta joskus olen käynyt keskusteluja, jotka lähinnä vain raivostuttavat eivätkä saa minua ajattelemaan että hei, ihanaa tämmönen monikulttuurisuus. Näin kävi esimerkiksi silloin kun kaikki toimistoni miehet olivat sitä mieltä että kivitys tuomiona on ihan ok ja oikeutettua.

Tänään kävin taas yhden mielenkiintoisen teehetkikeskustelun kollegani kanssa. Puhuimme tasa-arvoasioista ja naisten oikeuksista Islamissa ja Koraanissa. Islam takaa naisille paljon oikeuksia. Koraanin mukaan naiset ja miehet ovat tasavertaisia, naiset saavat tienata omaa rahaa ja voivat käydä töissä ja tehdä bisnestä. Kollegani kuitenkin mainitsi, että on yksi asia, jota naiset eivät voi ikinä tehdä: olla presidentti.



Kysyin miksi. Sain vastaukseksi, että no koska naisilla on joitain tauteja. Kun kysyin mitä tauteja, ymmärsin hänen selityksistään että hän tarkoitti kuukautisia. Kysyin, miten tämä vaikuttaa millään tavalla naisten johtamiskykyyn ja taitoon olla maan presidentti. Maailmassa puolet ihmisistä ovat naisia. Kerroin, että meillä Suomessa oli pitkään naispresidentti, ja hän hoiti asiansa hyvin. Angela Merkel on yksi vaikutusvaltaisimmista poliitikoista maailmassa. Mutta miehen mukaan tämän maan uskonto ja kulttuuri ei hyväksy sitä, että nainen olisi presidentti, koska naisilla on kuukautiset.

Hän vakuutti, että kyse on biologisesta faktasta - naiset ovat kyllä  tasavertaisia kaikin puolin miesten kanssa ja voivat tehdä vaikka mitä, mutta presidentiksi heistä ei ole biologian vuoksi. Kun tivasin, miksi sitten Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa voi olla hyviä naispresidenttejä, sain vastaukseksi sen, että se on uskontoon kuuluva juttu täällä Afganistanissa. Jutussa ei siis oikeastaan ole mitään järkeä - ensin hän väittää että biology is destiny, mutta sitten samaan hengenvetoon sanoo, että tämän maan uskonto on eri, siksi se homma ei vaan käy, mutta Euroopassa se on ihan normaalia.

Hän oli myös sitä mieltä, että naiset eivät ikinä pärjäisi presidentin hommassa, koska he armahtaisivat kaikki vangit, eivät voisi teloittaa ketään ja muutenkin hoitaisivat vaan paljon lapsia.

Joskus olen mukana väittelyissä, joissa tajuan ettei niistä voi selviytyä voittajana tai saada toista kyseenalaistamaan logiikkaansa. Silloin on hyvä dipata keksi teehen ja alkaa puhua säästä. Palaan asiaan ehkä myöhemmin.