Monday, 19 May 2014

Panttivankitilanteita ja tekohengitystä

Olen ollut tällä viikolla uuden työpaikkani kaikenkattavassa pakollisessa turvallisuuskoulutuksessa. Se on ollut elämäni ehkä tärkein koulutus. Eilen opittiin, miten voi parhaiten selviytyä pankkivankitilanteista. Ensimmäiset 15-45 minuuttia ovat kuulemma kaikkein tärkeimmät - jos niistä selviää, niin usein jää eloon. Pitää luoda hyvä suhde kidnappaajaan, ei saa itkeä tai rukoilla armoa. Ei saa puhua politiikasta tai uskonnosta, vaan pitää puhua äitistä ja lapsista. Pysyäkseen järjissään pitkiäkin aikoja vankeudessa, panttivankien on hyvä toistaa päässänsä kirjojen ja elokuvien juonia. On hyvä luoda oma rutiini.

Opettelimme myös käyttämään radiopuhelimia ja meidän piti harjoitella oikeilla skenaarioilla. Minun tapauksessani minut oli kidnapattu ja minun piti kutsua radiolla apua. Missäköhän kidnappaustilanteessa on sieppaajille OK että siepattu käyttää radiopuhelinta? Harjoitus oli kuitenkin mielenkiintoinen. Nyt tiedän radiopuhelinkieltä, "over" "out", "wilco", "roger" jne. Ei kuulemma kuulu koskaan sanoa "over and out", vaan vain "out" jos lopettaa radiopuhumisen eikä odota vastausta. Miksi elokuvissa on aina over and out? Vähänkö teki mieli sanoa niin.

Over and out!
Tänään opittiin ensiaputaitoja. Siis niin hyödyllistä! Kaikkien pitäisi käydä tällainen kurssi, en tiedä miksi en ole itse ennen käynyt. Opittiin miten elvytetään oikein. Sitähän näkee usein TV:ssä, mutta itselleni ainakin oli täysin uutta esimerkiksi se, että rintakehää pitää painaa noin viisi senttiä alaspäin ja melko nopealla rytmillä. Pitää painaa 30 kertaa rintakehään ja sitten kaksi puhallusta keuhkoihin. Hyvänä neuvona se, että rytmin voi ottaa Bee Geesin Stayin Alive -kappaleesta - hyvä muistaa!




Nyt tiedän myös, miten käytetään automated external defibrillator-laitetta (ei hajuakaan mitä suomeksi) jos yrittää palauttaa ihmisen sydämenlyönnit normaaliin tiheyteen. Opin myös, miten sitoa haavoja, jotka vuotavat verta, minkälaista erilaista verenvuotoa on olemassa, mikä on tourniquet ja miten sitä käytetään verenvuodon tyrehdyttämiseen. Nyt tiedän myös mitä tehdä, jos joku tukehtuu. Heimlich-ote!

Elvytysharjoittelunukke
Yksi minulle aivan uusi juttu oli nimeltään triage. Se on prosessi, jossa selvitetään, kuka tarvitsee eniten apua, kuka vähän vähemmän, ja kuka on jo kuollut jos kyseessä on esimerkiksi massakatastrofi. Jos ihminen ei esimerkiksi pysty kävelemään, eikä reagoi mihinkään, mutta hengittää vielä, silloin hänet laitetaan kategoria 1:een, eli niihin, jotka tarvitsevat nopeinta hoitoa, tai he kuolevat. Ihmiset, jotka pystyvät kävelemään, ovat viimeisessä kategoriassa eli saavat hoitoa viimeisenä. Tätä triage-systeemiä käytetään, kun ei ole tarpeeksi resursseja hoitaa liian isoa kriisiä. Tuntuu aika oudolta lajitella ihmisiä korteilla - sinä pääset sairaalaan eka, sinä vähän myöhemmin.

Ennen olisin ollut se, joka panikoi hätätilanteessa, eikä tiedä yhtään mitä tehdä (vähän kuten Mr Bean alhaalla). Nyt tiedän kaikki perusjutut ja niillä tiedoilla voin vielä ehkä joskus pelastaa jonkun hengen. En tajua, miksen ole aikaisemmmin opetellut näitä taitoja, suosittelen!


10 comments:

  1. ensiaputaidot on tärkeitä! kansalaistaitoja. oikein pahoissa tilanteissa kuulemma nuo triage 1 kategorian loukkaantuneet eivät saa hoitoa ollenkaan. jos loukkaantuneita on satoja tai tuhansia, niin hoitoon pääsee vaan ne, joilla on joku mahis selvitä ilman, että sitovat paljon hoitoresursseja. muistaakseni tämä tuli esiin jossain japanilaisessa suuronnettomuusharjoituksessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. ihan totta, siinä meidän triagekortissa ekassa mustassa "0" kategoriassa oli ne, jotka eivät hengitä, ja eivät hengitystien avaamisenkaan jälkeen hengitä. Mielestäni tämä olisi varmasti vaikeaa oikeassa tilanteessa, en tiedä osaanko arvioida tarpeeksi nopeasti, onko joku kuollut vai vain täysin tajuttomana, sitten voisin antaa noita "0" kortteja ihmisille, jotka ovat vielä elossa.

      Delete
  2. Koitahan pysyä yhtenä kappaleena siellä maailman turuilla ja toreilla. Vaikka taitaa se pääsy noille toreille ja turuille olla hiukan kortilla.
    Jakselehan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos! turuille ja toreille onneksi vielä pääsee, mutta aika niissä on rajoitettu! :D

      Delete
  3. Kuulun näihin ei ensiapukoulutusta saaneisiin henkilöihin. Aina olen ajatellut, että haluaisin kurssin käydä, mutta aina se on käymättä. Työnantajakaan ei ole minua kurssille lähettänyt. Mutta toivottavasti osaisin tehdä jotain tarpeen niin vaatiessa. Sen olen oppinut, että se joka huutaa kovimmin, ei tarvitse apua niin nopeasti kuin se joka on ihan hiljaa. Jos on voimia huutaa, voi selviytyä vähän pidemmäkin odotuksella. Toivottavasti en joudu tilanteeseen, jossa niitä taitoja tarvittaisiin. Ja ne missä olen ollut niin olen ollut hyvä soittamaan paikalle apua! Ja pysyn kyllä rauhallisena. Vapina tulee vasta myöhemmin.
    Perjantaina yksi pojistani rysäytti autolla moottoritien keskikaiteeseen nukahtaessaan rattiin ja kun soitti minulle tilanteesta niin minä vain selitin rauhallisena, että aja nyt sieltä kotiin kaikessa rauhassa ja katsotaan autoa sitten kotona. Onneksi mies ymmärsi, että ei. Nyt lähdetään hakemaan poika pois sieltä. Ei häntä voinut laittaa enää ajamaan sinä iltana. Mitään henkilövahinkoa ei tullut ja auton vauriot ovat vähäiset. Onneksi on iso auto ja hyvät pellit. Mutta kyllä se kaveri aika kovasti järkyttyi! Niin tosin äitikin, kunhan ajattelin asiaa enemmän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Sari, kui kauhea, pelottavia tollaset autovaarat, onneksi mitään ei tapahtunut. Oli tosiaan hyvä ettei hän enää siitä lähtenyt ajamaan, kuitenkin varmaan aika järkyttynyt. Ja ihan oikein, usein just ne, jotka makaavat hiljaa tarvitsevat eniten apua. Jos ihminen pystyy huutamaan ja huitomaan ja kävelemään, avuntarve ei ole kovin suuri. Sain tänään yhden skenaarion roolipelissä näytellä hullua ihmistä, joka vain panikoi ympäriinsä ja huusi kaikille, kun automme osui miinaan ja muut loukkaantuivat. Tietenkin olin se viimeinen, joka saisi hoitoa ja pääsisi sairaalaan.

      Delete
  4. Se on suomeksi ihan vain defibrillaattori :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos! paljon järkevämpi sana suomeksi!

      Delete
  5. Ensiapukurssi on kyllä hyvä kaikkien käydä, mutta muistan, että jotkut asiat kurssilta olivat vähän luokka "kuinka todennäköistä on että näitä ikinä joutuu käyttämään". Tyyliin jostain kiristyssiteistä sanottiin, että joo, niitä voi käyttää jos ollaan vaikkapa sotatilanteessa ja jollakulla on lähtenyt kranaatti-iskussa käsi irti, ja kun me harjoiteltiin ensiapua purjehdusreissuja varten, ei tämä vaikuttanut hirveän todennäköiseltä. Sulla siellä sen sijaan taitaa ikävä kyllä olla olennainen tieto...

    ReplyDelete
    Replies
    1. hehe, no juu kyllä itsekin mietin välillä että kuinkahan todennäköistä tämä nyt on... Mutta silti hyvä tietää, ihan kaiken varalta. Ja tällaiset kurssit ovat myös aika hauskoja!

      Delete