Saturday, 31 May 2014

Päivän sydäri ja kahvionni

Tänään ukkosti aika rajusti. Kun olin katsomassa televisiota ja haarukoimassa maissia suuhuni, ulkona räjähti ihan tajuttoman kovaa. Ensimmäinen ajatukseni oli (tietty) että nyt joku on heittänyt jonkun räjähteen tänne. Sydän hakkasi täysillä, kädet tärisivät ja maissit lensivät tietokoneen päälle. Menin ovelle ja yritin miettiä, mitä kannattaisi tehdä. Onneksi tajusin ettei kukaan reagoinut asiaan eikä kukaan ole juoksemassa pommisuojaan. Sain melkein sydärin, tiedättekö sen äänen kun salama iskee johonkin ihan lähelle? Kauhea räsähdys ja pamaus.

Ukkonen oli melkein-sydäriä lukuun ottamatta muuten miellyttävä kokemus.

Toinen ajatus tältä päivältä: kahvi. Se on vaan niin hyvää ja pelastaa joka päivän. Kun pakkasin tavaroitani tänne tullessani, mietin hetken voinko pakata mukaan espressokeitintäni ja maidonvaahdotinta, jotka painavat muutaman kilon ja jotka juuri ostin Stockmannilta koska siellä oli 50% ale. No, onneksi ymmärsin jo silloin, että parempi ottaa mukaan kahvikone kuin kasa ylimääräisiä vaatteita. Kiitos myös viisaan äitini avusta tässä vaikeassa päätöksenteossa. Olen niin iloinen siitä, että se on täällä. Joka aamu se odottaa ja palvelee.

Joku päivä ostan vielä oikein kunnollisen espressokoneen ja kahvipavunjauhajan. Vaikka tämä Nespresso-kone on suhteellisen kevyt, helppo käyttää ja tekee hyvää kahvia, ei ole kiva olla riippuvainen niistä metallikapsuleista, joita ei saa ruokakaupoista. Tulee myös liikaa roskaa ja maailma ei kiitä. Tuo maidonvaahdotin sen sijaan on ihan parasta ikinä, sillä saa samettista ja täydellistä vaahtoa koticappucinoon vain nappia painamalla.

Päivän pelastajat, kiitos teille.
Alhaalla on kuva joka-aamuisesta cappucinostani. Se on parasta kahvia, mitä olen ikinä Afganistanissa juonut. Olen jo monta kuukautta katsellut tätä kahvikuppia ruokakaupassa. Se on aivan äärettömän kitch ja bling bling, vaaleanpunainen kultaisilla kukkakoristeluilla. Silti heti ensimmäisenä päivänä kun sen kohtasin, tiesin että se kuuluu minulle. Nyt vihdoin ostin sen ja olemme erottamattomat.


Siskoni blogissa on mielenkiintoinen postaus maailmanympärimatkan hinnasta, ja mihin sitä rahaa oikeastaan kannattaa/haluttaa käyttää. Itse olen sitä mieltä, että ainakin hyvään kahviin ja matkustamiseen. Kahvista en tingi ikinä, se tuo liikaa hyvää mieltä. Entäs te, mihin kulutatte mielellään rahaa? 

18 comments:

  1. Meilla rahaa kuluu matkustamiseen - paljon...... ja ylipaataan nauttimiseen finer things in life kuten hyvat ravintolat, erilaiset tapahtumat (urheilu, concerts, .....).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen kanssa sitä mieltä että elämyksiin ja palveluihin kannattaa satsata.. Vähän aikaa sitten oli Hesarissa juttu, jonka mukaan tavaran ostaminen ei tee ihmisiä onnelliseksi, vaan nimeonmaan juuri palveluiden.. Kuitenkin koen että jonkun roinan ostaminen tekee ainakin minut vähän onnellisemmaksi, kuten just tuo kahvikone :)

      Delete
    2. Kylla minakin pidan kauniista tavaroista ..... lopetin kahvin juomisen melkein pari vuotta sitten, mutta silloin kun sita join, niiin kylla minulla oli ihan state-of-the-art coffee maker Italiasta. Kuluuhan sita rahaa myos kivoihin vaatteisiin ja koruihin, home decor juttuihin..... olen ihan samaa mielta, etta on siina tavaroidenkin hankkimisessa oma onnellisuutensa :)

      Delete
  2. Ruoka, hyva ruoka tekee onnelliseksi. Kotiaitina olosuhteiden pakosta 3 vuotta joten monesta asiasta on jouduttu tinkimaan mutta hyvista ja laadukkaista ruokatuotteista en tingi, kesan ekat çanakkalen tomaatit, bursan mehukkaat persikat ja pehmea siivu vuohenjuustoa saavat niin hyvalle mielelle. Niin enka tingi kohtuu hyvasta viinista silloin kun sita tekee mieli.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ruoka ja viini ovat kyllä mullakin yksi tärkeimmistä. Mieluummin kulutan hyvään ruokaan ja ravintoloihin kuin vaatteisiin. Nyt alkoi tekeen mieli vuohenjuustoa, täällä ei myydä sitä. :(

      Delete
  3. Onneksi selvisit vain säikähdyksellä!

    Itse priorisoin usein matkustamisen. Toki on vaikea tavallaan ottaa kantaa tässä vaiheessa, kun elämiseen ei mene rahaa (asun vielä äidin luona), mutta kyllä se matkailu on se, mikä minut tekee onnelliseksi. Viime syksynä olisin varmaan muuttanut pois kotoa ja käyttänyt säästöt siihen, jos olisin ollut järkevä. Sen sijaan lähdin viideksi kuukaudeksi tansaniaan, ja en kyllä ole katunut hetkeäkään! :) eli matkailu on todellakin se minun juttuni! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Matkustaminen on kyllä ihanaa, siinä näkee ja kokee niin paljon. Ja voi syödä kaikkia ihania ruokia, joita ei muuten tulisi kokeiltua! Jouduin ottamaan lainan kun halusin matkustella kolme kuukautta Aasiassa yliopiston jälkeen kun ei ollut yhtään tuloja. Mietin, että onko järkevää kuluttaa rahaa matkustamiseen kun voisi töihinkin mennä, mutta nyt olen niin sitä mieltä että ratkaisu oli oikea. Silloin rahaa ei ollut yhtään niin laina oli pakko ottaa, mutta nyt kun on töissä sen rahan maksaa aika nopeasti takaisin.

      Delete
  4. Meillä käy joka toinen viikko kodinhoitaja tekemässä viikkosiivouksen. Tämä on kyllä sellainen palvelu, josta en halua luopua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä ihanaa, kun koti on järjestyksessä eikä tarvitse itse huhkia imurin ja mopin kanssa tunteja vaan voi käyttää ajan johonkin kivempaan. Mullakin käy siivooja (se on täällä aika lailla normi), mutta vaikka asuisin Suomessa satsaisin silti varmasti kodinhoitajaan joka tulisi kerran viikossa tai joka toinen viikko.

      Delete
  5. Meilläkin on Nespresso, enkä koe kapseleiden roskaavat. Laitamme ne metallinkeräykseen ja alumiiniahan voi kierrättää lähes loputtomasti. Pikemminkin muovikapselit menisivät sekäjätteeseen (=kaatikselle). Nespresson latte macchiaton vaniljasiirapilla on arjen luksusta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä että ne voi kierrättää! Täällä ei ole kierrätyssysteemiä :( Niissä kapseleissa ärsyttää myös se, että niitä ei saa kaupasta ostettua helposti vaan pitää mennä Nespresso-kauppaan tai tilata netistä. Mutta hyvää espressoa sillä tulee!

      Delete
  6. Matkustamiseen laitan mielelläni rahaa ja omaan hyvinvointiin esim. hierojalla käyn säännöllisesti. Kahden lapsen äitinä tulee tietysti priorisoitua lasten tarpeisiin. Viime vuosina olen vähentänyt materian ostoa, tavaraa kertyy nurkkiin muutenkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmmm en ole vielä hieronnasta innostunut, jotenkin se tuntuu aina kivuliaalta eikä kivalta! Ehkä pitää löytää hyvä hieroja. Mä olen aikamoinen tavaran hamstraaja, en osaa heittää vanhoja tavaroita pois vaan niitä on aika paljon säilössä äitin luona.. :) Nykyään yritän ostaa vähemmän tavaraa ja enemmän kokemuksia, kun ei ole mitään paikkaa, johon laittaa tavaraa.

      Delete
  7. Täällä ei ole vielä kunnon ukkosenilmaa ollut, mutta olisin taatusti itse varmaan jo juossut pommisuojaan tuossa sun tilanteessasi.
    Mun ylimääräiset rahani (jos niitä joskus olisi) menisivät kyllä kirjoihin. En vaan voi sille mitään, että aina kun haluan ostaa jotain kivaa, löydän itseni kirjahyllyltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ukkosilmassa on kyllä oma hyvä tunnelmansa, jos se ei pelästytä kuoliaaksi. Itse tykkään ostaa Suomessa ollessani paljon lehtiä! Suomalaiset naistenlehdet ovat tosi hyviä.

      Delete
    2. Olen samaa mieltä naistenlehtiemme tasosta. Niitä on ihana aina välillä lueskella, mutta sitten pitää saada käteen kirja ja mielellään ensimmäisenä, jotta siinä on se uuden kirjan tuoksu ja rapina. AH!

      Delete
  8. Anteeksi, jos pilaan hyväntuulisen päiväsi. Olen siis seurannut blogiasi hetken, kovin on mielenkiintoista lukea, miten asiat nyt ovat (verrattuna Khaled Hosseinin fiktiivisiin kertomuksiin..).

    Tämä jenkkien vankivaihto http://www.hs.fi/ulkomaat/Vankivaihto+raivostuttaa+USAssa+ja+Afganistanissa/a1401682469243 tuli nyt mieleeni, kun selailin seuraamiani blogeja. Miten tämä on sinusta näkynyt Kabulissa, mediassa ja elämässä ylipäätään? Kiitos vastauksestasi jo etukäteen. Tämähän voisi olla jopa postauksen arvoinen....? :)

    /roosa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka Roosa, mietinkin aikaisemmin että haluaisin kirjoittaa tästä mutta töissä on ollut niin kiire ettei ole aikaa istua alas ja kirjoittaa yhtä järkevää postausta! Itse en ole nähnyt tai kuullut tähän vielä mitään reaktiota täällä. Luin itse tämän sotilaan vapautuksesta, ja tuli kyllä tippa linssiin, kun ajattelin sitä tunnetta, joka tyypille varmaan tuli kun tajusi että pääsee pois. Hän ei myöskään enää osaa kunnolla englantia, mikä on mielenkiintoista. Ymmärrän silti ihmisten suuttumuksen siitä, että miksi yhden amerikkalaissotilaan henki on niin arvokas, että pitää päästää muutama vaarallinen ex-Talibanjohtaja vapaaksi. Itseäni vähän huolestuttaa se, kun vuoden päästä he voivat lähteä Qatarista pois ja heitä ei enää vahdita niin tiiviisti.

      Delete