Wednesday, 7 May 2014

Ensimmäisten päivien hämmennystila

Palasin Kabuliin, jee! Oli ihanaa olla takaisin Kabulin kaduilla. Mutta surullista, etten mennyt enää vanhaan kotiin vanhojen ystävien ja koirien luo. Matkalla lentokentältä uuteen kotiin räpsin kuvia panssaroidun auton ikkunasta. Ukkosmyrsky alkoi heti ekana iltanani täällä, ensimmäistä kertaa koin salamat ja jyrinän Kabulissa. Pienenä pelotti paljon, nyt ei enää yhtään.

taivas valmistautuu ukkoseen, minä uuteen kotiin.
Uusi työautoni on massiivinen ja siinä on myös massiivinen radioantenni.
Oli outoa astua tyhjään asuntoon ensimmäistä kertaa. Aika kolkon näköinen. Muistan ne kaikki hetket, kun olen uuteen kämppään muuttanut - ensiarvio, kylppäritarkastus, kämpän tulevan potentiaalin pohdinta. Tämä kämppä on ihan OK, pitkästä aikaa elämässäni ei ole kokolattiamattoja, mikä on outoa. Kun ne oli lattialla, vihasin  niitä, mutta nyt... jalat jäätyy! Valivali.

Aina kun olen muuttanut uuteen kämppään, minun pitää ihan ensiksi laittaa jotakin seinälle tai hyllylle tai vaihtaa lakanat, jotta paikan karmea kolkkous vähän hälvenisi. Nyt laitoin heti pöydälle Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä ostamani muumikuvan. Hieno, eikö? Toi ainakin hetkellistä lohtua.


Ennen kuin avasin matkalaukkua tai tein mitään muuta, oli pakko löytää kauppa. Hortoilin vain jonnekin suuntaan ja vihdoin löysin kasviskaupan ja pienen marketin. Työpaikkani on samalla alueella kuin asuntoni. Olo oli (ja on) samanlainen kuin aloitin yliopistossa - tuntuu kuin paikka olisi kampus, jossa ei vain ole yhtä hauskaa ja yhtä nuoria ja iloisia ihmisiä. Ekana päivänä haahuilen ympäriinsä, en tiedä missä on mitäkin, kyselen koko ajan tyhmiä ja kävelen vääriin paikkoihin. Yhdessä kulmassa on baari, toisessa kuntosali ja kauppa.

Elämän perustarpeet.

ensimmäinen illallinen, apaattinen.
Kaupassa käynti on jännittävä koe, kun saapuu paikkaan, jossa ei ole mitään. Tässä kokeessa huomaa, mikä mulle on tärkeää, ja se on ilmeisesti ainakin puuro, muki, leikkuulauta, maapähkinävoi, veitsi, pyyhe, juusto, maito ja coke zero. Ainut illallinen, jonka jaksoin tässä vaiheessa vääntää, näkyy yllä. Se kuvastaa myös nykyistä energiatasoani - aika alhaalla.

Ensimmäisenä työpävänä olin vielä enemmän pihalla kuin mitä olin kuvitellut. En muista nimiä, en ymmärrä kirjainlyhenteitä, kahvikuppeja ja kahvia ei kuulemma ole, pitää tuoda omansa, en tiedä veriryhmääni, joka on kuulemma jotenkin erittäin oleellinen tieto. Menin labraan testeihin ja nyt tiedän - A+! Olin jotenkin iloinen kun labramies antoi minulle todistuksen: jee, aaplussa! Ja papukaijamerkki!

En ymmärrä mistään vielä tässä vaiheessa paljon mitään. Kämpässäni ei ole paljon mitään. En tunne täällä ketään. En tiedä, miten käytetään radiopuhelinta. En tiedä, mitä töissä tehdään. Mutta huomenna alkaa viikonloppu ja vanhat rakkaat ystäväni tulevat kylään, ja se jos mikä tekee paikasta kodin tuntuisen, ainakin vähäksi aikaa. Ehkä asiat tästä selvenee.

12 comments:

  1. Jännittävää, mutta pitikö sinun jättää edelliseen kämppään kaikki jo hankkimasi astiat, pyyhkeet yms? Miksi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. juu, koska tavaroita on kertynyt ihan hirveesti ja olin tässä välissä Suomessa käymässä. Tavarat ovat kyllä vielä siellä, pitää vain hakea ne. Mutta kun tulin uuteen kämppään, se oli aika tyhjä, vaikka luulin että siellä olisi kaikki perusjutut.

      Delete
  2. Eka duunipäivä on aina ihan hirveä. Samoin myös eka yö uudessa kodissa, jossa ei ole ehtinyt vielä asettua taloksi. Kyllä se siitä... Parin viikon päästä on varmasti paljon helpompaa? :) <3

    ReplyDelete
  3. Tuo muumitaulu on kyllä aikaa mahtava. Pystötähteä odotellessa...

    ReplyDelete
  4. Olen jo vähän aikaa lueskellut tätä blogia, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kommenttini: Tsemppiä!

    ReplyDelete
  5. Onnea uuden työn johdosta!

    ReplyDelete
  6. Onnea uuteen työhön! Olen lukenut blogiasi melko pitkään ja nostan hattua rohkeudellesi, itsellä on kokemusta post-konfliktimaasta ja YK:ssa työskentelystä, mutta Kabul on jo ihan omalaisensa keissi, mutta mitä olen elämästäsi siellä lukenut, selviydyt varmasti mistä vain. Tsemppiä!

    ReplyDelete
  7. Heippa! Ekaa kertaa kommentoin myos vaikka hetken olenkin jo taalla pyorinyt. Paljon tsemppia uuteen duuniin! Itsekin aloitin tiistaina uudessa paikassa ja fiilikset on samanlaiset: ihan pihalla kaikesta, nimet unohtuu jne. parin viikon paasta varmasti alkaa jo sujumaan :)

    ReplyDelete