Thursday, 3 April 2014

Vapauden juttuja

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, viimeiset päivät ja viikot eivät olleet Kabulissa kovin miellyttäviä. Lähdin lentokentältä pelon ja odotuksen tunnelmissa.


Nyt olen kotona pitkällä lomalla ja muun muassa näistä asioista olen muutaman päivän vapauteni aikana ollut jo ihan fiiliksissä:

Kadut: Kadulla käveleminen on niin siistiä! Sitä kaipaa paljon, kun liikkuminen on rajoitettua, tai aina jos liikun Kabulin kadulla, saan kuitenkin vähän pelätä että mitä tapahtuu. Täällä vain käppäilen ulkona ja hymyilen itsekseni sille hurmaavalle vapauden tunteelle (vastaantulijat varmaan miettivät, mitä aineita olen ottanut).


Leipä: Aivan ihanaa syödä kunnollista leipää! Siis ihan normaalia ruis- tai paahtoleipää, joissa on jotain siemeniä. Sitten kun tämän leivän päälle laittaa avokadoa, on juhlat. Kabulissa on tarjolla vain yhdenlaista kunnollista leipää (afganistanilaista valkoista naan-leipää), eikä avokadoja löydy mistään. Söin tätä leipää lentokoneessa matkalla kotiin, ja havahduin sen upeuteen:



Jukurtti: Kun saavuin Amsterdamin lentokentälle, tilasin Starbucksilla aamiaiseksi jukurttia, ja ah se oli ihanaa. Valkoista ja sileää.

Juustot ja viini: noin yleisesti vähän niin kuin elämän tarkoitus, ja kumpaakaan ei ole helposti saatavilla Kabulissa. Toinen on laitonta.

Ekat ostokseni: Kaikki mitä rakastin.

Lenkkeily: Suomessa voin vain kävellä ulos ovesta ja mennä tielle ja metsään lenkkeilemään! Ei tarvitse vain hölkkäillä taloa ympäri korkeiden seinien ja piikkilangan ympäröimänä.

Kaupat: On siistiä, kun voin mennä kauppaan ostamaan kaikkea, mitä haluan, ilman että panikoin itsemurhapommittajista: naamarasvaa, meikkejä, siideriä, vaatteita, avokadoja, leipää ja jukurttia.

Kahvilat ja ravintolat: Kahvilat ovat aina ihan parhaita paikkoja viettää aikaa. Kabulissa on muutama kahvila, mutta viimeaikaisten ravintolahyökkäysten jälkeen kukaan ei enää käy niissä joten tunnelma on aika masentava. Sama ravintoloissa: menen Kabulissa vielä ravintoloihin, mutta niihin on vaikea löytää seuraa, ja aika kolkkoa että ensimmäinen kysymys tarjoilijalta ei ole "mikä on päivän erikoinen", vaan "missä on turvahuone ja hätäuloskäynti?"


Helsingin Sea Horsen silakkapihvit - hyvät!


Päähuivittomuus: Olen tottunut jo päähuivin käyttöön ja se ei ärsytä, mutta on silti kiva että voi esimerkiksi laittaa hiukset ylös jos siltä tuntuu ja antaa pakkasen jäädyttää korvia jos siltä tuntuu.

Turvallisuus: Tämä on tietty yksi hienoimmista asioista. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, Kabulissa on ollut aika paniikki päällä viime aikoina. Täällä voin ottaa rennommin, nukkua yöt hyvin ja kävellä rauhassa. Silti olen havainnut jotain outoa - aina kun esimerkiksi kuulen vähän kovemman äänen liikenteestä tai rakennustyömaalta, ensimmäinen reaktio on pieni säpsähdys. Kestää ehkä aikansa tottua siihen, ettei kaikki yhtäkkiset kovat äänet ole pahoja. Kabulissa esimerkiksi kun avasin jokapäiväisen Coke Zero -tölkkini, monet säikähtivät ääntä, kun taas täällä voin avata tölkin ilman että tuotan ylimääräisiä sydämenlyöntejä kenellekään.

Ilma: Ilma on raikasta! Sitä on ilo hengittää.

Elämä: Elämässä on hienoja hetkiä Afganistanissa ja Suomessa, mutta molempien maailmojen hienouden usein ymmärtää vasta kun niihin ottaa etäisyyttä.

18 comments:

  1. Ymmärrän tunteesi! Vaikka en ole turvallisuuden puolesta ollut samassa tilanteessa kuin sinä, niin nuo muut allekirjoitan täysin myös omakohtaisesta kokemuksesta! Suomeen etäisyyden ottaminen tuo yllättävääkin uutta ulottuvuutta omaan elämään - kun tajuaa mitkä kaikki asiat ovat Suomessa itsestäänselvyyksiä, ja miten hyvin yksikertaisetkin asiat loppujen lopuksin on. :)

    Toisaalta, hazardimaa-kokemukset voivat myös aiheuttaa kulttuurishokin kun tulee takaisin Suomeen. Kaikkeen outoonkin näkymään alkaa ajan kuluessa tottua...

    Mukavaa lomaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Aino! Tosiaan, joskus lomassa siisteintä on se kun tajuaa mitä kaikkea pientä arvostaa. Silti olen jo mielellään menossa takaisin vaikka täälläkin on ihanaa.

      Delete
  2. Voi käydä ostamassa kasvorasvaa ilman pelkoa itsemurhapommittajista - upea havainto. Ja niin totta. Ihanaa, että oot turvassa <3

    ReplyDelete
  3. Upeaa kuulla, että olet täällä Suomessa turvassa. Vaikka välillä tuntuu, ettei täälläkään ole niin turvallista, mutta Kabuliin verrattuna varmasti on. Mukavaa lomaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Sari! Ja juu kyä täälläkin välillä pelkään, pimeillä kaduilla ja silleen.

      Delete
  4. Hienoa, että pääsit turvallisesti Suomeen! Mietityttämään kyllä jäi ne ihmiset, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Miten elää ihminen, joka on koko ikänsä asunut Kabulissa ja jolla ei ole mitään muuta paikkaa? Jonka arki on pommien pelkoa, mutta ei tiedä muustakaan? Onko se silloin oikeasti arkipäiväisempää? Tuskin.

    Palaatko sinä vielä Kabuliin?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä surullista että useimmat eivät pääse pois vaikka haluaisivat, tiedän monia jotka hakee viisumeita ja oleskelulupaa Eurooppaan ja usaan, harva pääsee. Menen vielä takaisin kabuliin ens kuussa.

      Delete
  5. Ajattelin tänään sinua(kin), kun kävin viisivuotiaan kanssa kaupassa. Ensin jätin sen pitkäksi aikaa leluosastolle, kun tein ruokaostokset. Sitten lähetin sen vielä kassalta hakemaan karkkihyllystä lupaamaani, mutta unohtunutta, lakupötköä. Tätä ei voi monessakaan maassa tehdä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aivan totta! Monissa maissa ei voi edes päästää lapsia yksin kouluun, mikä on surullista.

      Delete
  6. Niin kauniisti sanottu tuo viiminen kohta! Sulla on todella pysäyttävä ja mieleenpainuva blogi, ihanaa, että olet turvassa ja turvallista matkaa kun sen aika tulee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kivasta kommentista ja kiitos kun olet mukana lukemassa! :)

      Delete
  7. Jokaisen suomalaisen pitäisi osata arvostaa kotimaataan niinkuin sinä! Kaikilla vain ei ole sitä vertailukohtaa Suomelle...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu asioita arvostaa ihan erilailla kun ne menettää!

      Delete
  8. On Kabulissa vaan hurjat oltavat! Huh huh, kun katsoo uutisia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. juu, ihan hirveästi kehitystä ei ole tapahtunut vuoden 2001 jälkeen kun Taliban syrjäytettiin, monet tiet ovat vielä huonossa kunnossa, paljon on köyhiä ja työttömiä.. Mutta on se silti myös monin osin kaunis kaupunki!

      Delete
  9. Hyvä, että pääsit turvallisesti Suomeen. Maailmalla reissatessa oppii arvostamaan kotimaata. Olen jonkun verran matkustanut kehitysmaissa ja kotiin palatessa on tuntunut typerältä valittaa myöhässä olevasta junasta tms. Täällä on asiat kuitenkin todella hyvin ja listauksesi antoi minullekin ajattelemisen aihetta. Mukavaa lomaa, nauti :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos Melisa! ihan totta! on kuitenkin helppo unohtaa nämä kaikki kivat jutut nopeasti ja valittaa turhista asioista.. pitää yrittää muistaa, miten onnekkaita täällä ollaan.

      Delete