Thursday, 10 April 2014

Kabulin kymmenen kaunista kuvaa

Viime aikoina monet jutuistani ovat olleet vähän negatiivisia Kabulista, ja jotkut teistä kyselivät, aionko enää mennä takaisin. Haluan mennä takaisin. Vaikka Kabul on karu paikka, se on myös kaunis. Olen kerännyt tähän kymmenen kohdan todistusaineiston Kabulin kauneudesta, vaikka on Kabulissa paljon enemmänkin ihania juttuja.

1) Kesällä Kabulissa kukkii ruusut! Ruusuja on joka puutarhassa, puutarhoja joka puolella. Varsinkin Baburin puutarhassa näky on kaunis:




2) Darulamanin palatsin rauniot, lempipaikkani Kabulissa. Olen käynyt 1920-luvulla rakennetun palatsin raunioissa jo kolme kertaa ja ottanut paikasta satoja valokuvia, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa palatsista postausta. Pian.




3) Ne näkymät, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja vuoret ovat lumen peitossa. Kuva on otettu Darulamanin palatsista.




4) Kesällä Kabulin ravintolat ovat näinkin kauniita. Harmi vaan, että useimmat ihmiset eivät enää käy ravintoloissa viimeaikaisten taleban-hyökkäysten takia.




5) Kun talomme pihaan on juuri satanut lunta:



6) Kun bukharilämmittimen päällä voi lämmittää kaupungin parasta vegepizzaa. Pizza vähän paloi pohjasta, joten tämä on tarkkaa hommaa.




7) Tämä poika ja sydämenmuotoinen portti: <3




8) Tämä vanha maailmanpyörä Kabulin eläintarhassa. En uskaltaisi kyytiin enkä ole varma toimiiko se, mutta sitä on kiva katsoa alhaalta.




9) Kun paikalliset viettävät perjantai-iltapäivää kukkulalla pelaillen, teetä juoden ja leijoja lennetellen. Kun tätä katselee, voi vain ihastella afgaaneja, jotka ovat eläneet sodassa yli 30 vuotta ja jaksavat silti olla iloisia.




10) Näkymä ylhäältä auringonlaskun aikaan. Kaunista.



26 comments:

  1. Todella kauniita kuvia ja oli mukava lukea tallaista positiivista ja kaunista tekstia kaupungista josta yleensa kuulee valitettavasti vain ikavia uutisia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Laura! Kabulissakin on paljon kaunista, vaikka väkivalta ja sota tietty hallitsee uutisia.

      Delete
  2. Meinasin aloittaa kommentin täysin samoilla sanoilla kun yllä kommentoinut ystäväni. Ihania kuvia! Tuosta ysistä tulee heti mieleen Leijapoika-kirja. Juuri muutama päivä sitten YLEn mitätöntä uutista lukiessani totesin Lauralle, että voisivat palkata sut kirjoittamaan, niin saisivat jotain Afganistan-uutisia, joissa olisi oikeasti mielenkiintoista sisältöä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Annika kivasta kommentista! ja kiitti tosta linkistä, hehe mikä uutinen! :D vau.

      Delete
  3. Media huomioi vaan paatapahtumat, pommit ja kuoleman, ihmiset pyrkivat kuitenkin elamaan mahdollisimman normaalia elamaa paikassa kun paikassa, kauniita kuvia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitti Petra! niinhän se on, tosi hienoa, että vaikka ihmiset on kokenut tosi kovia juttuja ja liian kauan, silti ne jaksaa leikkiä, tanssia, nauraa.

      Delete
  4. Ihania kuvia! <3
    Kabulista löytyy näköjään paljon kaunistakin :)
    Viimeinen kuva oli hienoin kaikista :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos! juu löytyy sieltä vaikka mitä nättiä ja mielenkiintoista kun jaksaa vain katsella ympärilleen!

      Delete
  5. Löysin tänään sun blogin sattumalta ja oon nyt sitten käyttänyt kaikki tauot töissä lukiessani KOKO BLOGIN! Todella mielenkiintoinen blogi siis, heh :) Hatunnosto hurjan rohkeasta valinnasta koittaessasi tehdä jotain hyvää tässä maailmassa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitti Mirva, ihana kuulla että tykkäät ja kiva että löysit tänne! :)

      Delete
  6. Todella hienoja kuvia, ja uskomattoman rohkea nainen olet, että uskallat asua Kabulissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos noonis! Rohkea tai sitten vaan vähän hullu, hehe.

      Delete
  7. Uskomattoman upeita kuvia ja mahtavaa nähdä Kabulista jotain positiivissävytteistäkin kaiken pommi-iskuihin ja mellakoihin liittyvän uutisoinnin keskellä! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti Laura! Sieltä löytyy kyllä paljon kaunista.

      Delete
  8. Hei! Löysin blogisi vauva-palstalta ja olen onnellinen, että kerrankin sen paskafoorumin kätköistä löytyi jotain kivaa.

    Olen todella kiinnostunut Afganistanista, mutta ajatukseni siitä perustuu pitkälti kirjallisuuteen (Tuhat loistavaa aurinkoa, Leijapoika ja Kabulin kirjakauppias). Muistan kun kerran lensin Afganistanin yli ja katselin loputonta vuorijonoa miettien, millaista siellä on elää. Blogisi avaa vähän asiaa, kiitos siitä!

    Jos saa toivoa, niin mielelläni lukisin vieläkin pidempiä ja syvälle kujille ja toreille meneviä postauksia. Miten tavalliset ihmiset siellä elävät? Mitä he syövät, miten kasvattavat lapsiaan, mitä tekevät vapaa-ajallaan? Tunnetko paljon paikallisia perheitä, vai liikutko ulkomaalaisten kanssa? Saatko/voitko kulkea vapaasti julkisilla paikoilla ilman paikallista opasta/turvahenkilöä? Kiinnitetäänkö sinuun paljon huomiota? Oletko kokeillut burkhaa? Miltä sen sisässä tuntuu? Millaisia kaupunginosia Kabulissa on? Millaisia ihmisiä?

    Anteeksi, mielessäni on tuhat kysymystä ja ehkä olet joihinkin vastannut jo blogissasi. Itse en voi koskaan matkustaa noin vaarallisiin paikkoihin, sillä olen perheenäiti ja minua tarvitaan kotona. Kiitos blogistasi, se on mennyt nyt bookmarkseihini!

    Maria s

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Maria, kiitti kivasta palautteesta ja tosi kiva että olet löytänyt tänne! Hyviä aiheita, monesta on ollut tarkoitus kirjoittaakin mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Asun ja hengaan lähinnä muiden ulkomaalaisten kanssa, mutta töissä suurin osa on afgaaneja, ja joidenkin afgaanityökavereiden kanssa olen myös ystävystynyt paremmin ja he ovat kutsuneet koteihinsa ja olemme käyneet mielenkiintoisissa paikoissa yhdessä. Omistan kaksi burkhaa, pitäisikin kirjoittaa niistä lisää. Liikkuminen on vapaata, en kyllä yksin menisi mihinkään paitsi ruokakauppaan ja joihinkin kahviloihin, mutta jonkun kaverin, naisen tai miehen, kanssa voi liikkua. Ei se kuitenkaan kovin turvallista ole, varsinkin nykyään turvallisuustilanne menee heikompaan suuntaan. Kiiti paljon ideoista, postailen näistä pian :)

      Delete
  9. Kauniita kuvia! Löysin blogisi äskettäin ja pakko oli lukea heti läpi. Minua kiinnostaisi tietää, että mikä oli koulutuksesi? Itseäni kiinnostaisi tehdä samanlaisia töitä tulevaisuudessa, mutta onneksi on aikaa vielä miettiä kun olen vasta lukiossa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! :) Kävin lukioni Forssassa, ja siellä tein vaihto-oppilasvuoden Minnesotassa Yhdysvalloissa Rotaryn kautta. Tein kandintutkintoni Sussexin yliopistossa Brightonissa Englannissa (sisko meni sinne ja sitten ajattelin että määkin menen), sen jälkeen opiskelin maisteriksi London School of Economics and Political Science -yliopistossa. Koko tutkintoni keskittyi kansainvälisiin suhteisiin ja keskityin myös paljon gender ja tasa-arvoasioihin yliopistossa. Kv-suhteet on tällaiseen työhön aika sopiva, sillä voi tehdä aika paljon eri juttuja. Itselläni ei ollut mitään tietoa, mitä haluan tehdä elämässäni kun lähdin lukiosta, enkä ollut varma maisterintutkinnonkaan jälkeen, mitä oikeastaan haluaisin tehdä työkseni.. se vaan hiljalleen selvenee, ihme kyllä! :)

      Delete
  10. Ihailen rohkeuttasi,mutta miksi menet takaisin?Tilanne siellä tod vaarallinen.Eikö kuitenkin henki ole kallein?-sanna-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Sanna! Onhan siellä vaarallista, mutta työ on myös hyvin mielenkiintoista. Ja sielläkin voi usein elää ihan melkein suht normaalia elämää, tai ainakin yrittää :)

      Delete
  11. Hei Sini.
    Minäkin eksyin tänne jonkun toisen blogin kautta.
    Luin kaikki postauksesi ja on tosiaankin mielenkiintoista luettavaa.
    Olisiko mahdollista saada kuvia asunnoltasi? Olen utelias tietämään, että minkälaisissa oloissa olet vapaa-ajallasi.
    Jatkoja odotellen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi SatuSanna! Kiitos kommentista ja kiva että eksyit tänne! Voisin juu kirjoittaa huoneestani, yleensä olen välttänyt kuvien julkaisemista talosta ihan turvallisuussyistä.

      Delete
  12. Sini, kiitos ihanista kuvista ja blogistasi, iski hirvee Kabuli-ikava paalle. Stay safe. Pia Heikkila

    ReplyDelete