Wednesday, 5 March 2014

15 tunnin työpäivä

Täällä on ollut aika hiljaista viime aikoina, koska olen liikaa töissä. Viimeisen kahden viikon aikana on ollut ihan normaalia, että lähden töihin kello 7.15 aamulla ja palaan kotiin noin klo 9-10 illalla. Eilen oli töissä kahdeksasta yhteentoista.

Onko tässä mitään järkeä? No ei oikeastaan. Mietin, miksi minusta on tullut tyyppi, joka tekee noin 25 tuntia ylitöitä ja viikonlopputyötä viikossa ilman minkäänlaisia ylityökorvauksia. En haluaisi olla se tyyppi. Olisi tosi kiva olla sellainen ihminen, joka laittaa koneen kiinni kun kello lyö viisi ja menee johonkin muualle tekemään jotakin kivaa. Mutta kun en vain voi. Työtehtäviä on paljon, ja ne on saatava tehtyä kunnolla loppuun. Ymmärrän myös, että koska en ole lääkäri tai kenenkään psykiatri, kukaan ei kuolisi jos vaikka lähtisinkin kotiin kahdeksan tunnin jälkeen.


Olen aina ollut tunnollinen tyyppi ja minun on vaikea sanoa ei jos joku pyytää minua tekemään töissä jotain. Olin luvannut kirjoittaa ylimääräisen analyysiraportin tämän kuun loppuun mennessä toiselle projektille, mutta tällä viikolla uskaltauduin sanomaan, etten voikaan tehdä sitä. Joku voi vähän suuttua, mutta ei siihen romahda, ja he varmasti löytävät jonkun muun tekemään työt.



Afganistanissa on myös ehkä helpompi tehdä paljon ylitöitä, koska täällä ei ole ihan hirveästi vapaa-ajanaktiviteetteja. Käymme samoissa ravintoloissa, käyn uimassa ja kuntopiirissä ja katson kotona Homelandia. Viikonloppuisin on joskus juhlia ja harvojen nähtävyyksien kiertelyä. Koska muuta tekemistä ei hirveästi ole, on helpompi selittää itselleen, että tällainen työskentely on ihan normaalia. Silti väsyttää ihan liikaa, ja vaikka teen töitä 4-5 tuntia päivässä enemmän kuin mistä minulle maksetaan, eivät työt silti vähene. Niitä tulee lisää sitä mukaa, kun niitä tekee. Varsinkin jos tekee työnsä hyvin, saa usein monia extratyötehtäviä ja projekteja hartioilleen.

Parasta olisi siis ehkä olla aika laiska ja mennä sieltä, missä rima on matalin. Mutta kun en pysty! Miksi! Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa - läppäri kiinni kello viisi, työ pois ajatuksista, ei stressiä. En osaa, mutta parhaillaan opettelen.

Tänään järjestimme ison tapahtuman huumeiden vastaisen ministeriön kanssa kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi. Tapahtuman järjestäminen oli supermielenkiintoista mutta myös hyvin kaoottista. Afganistanissa monet asiat sovitaan aivan viime tinkaan, ja kukaan ei ole ikinä ajoissa perillä missään. Jos ohjelman pitäisi alkaa kello 9, hyvä jos se alkaa kello 10. Koko eilinen päivä meni konferenssiohjelman viimeistelyssä, puhujien varmistamisessa, kuvien ja bannereiden viimeistelyssä ja ministeriön pyyntöihin vastaillessa. Illalla kello kahdeksan ehdimme hotelliin järjestämään viimeiset asiat. Olimme toimistolla kello yhteentoista tulostamassa papereita ja pakkailemassa konferenssikansioita. Lopputulos oli hyvä - tapahtuma oli menestys ja kaikki tyytyväisiä. Minä väsynyt, mutta onnellinen.

Tässä vaiheessa on siis kaksi mahdollisuutta. A) pitää saada lomaa tai B) pitää oppia olemaan itselleni kivempi, höllentämään kriteereitä ja sanomaan ei.

Tapahtuma meni hyvin, vaikka ikävä kyllä en voinut ymmärtää darinkielisiä keskusteluja. 
Nätti hotelli, hyvä meininki.


7 comments:

  1. Nuorena jaksaa ja ymmarran kylla etta kun aktiviteetit ovat vahan vahissa, on helppo uppoutua töihin. Jossain vaiheessa kannattaa kuitenkin laittaa hihnat kiinni, mulla on entinen työkaveri ja yksi parhaimmista ystavista tasta esimerkkina, tunnollisuus ja korkea työmoraali seka stressi töista aiheuttivat sairastumisen aika pitkalti, sen myöta joutui sitten pysahtymaan kun tuli leikkaukset ja pitkat sairaslomat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. ihan totta puhut. Mun kaveri myös kertoi kämppiksestään, joka Hongkongissa ei tee mitään muuta kuin töitä ja joutui juuri sairaalaan. Aivan kamalaa, toivottavasti ei mene siihen pisteeseen tämä touhu.

      Delete
  2. Mun mielestä esimiesten tehtävä on valvoa, etteivät ihmiset tee liikaa töitä. Ja jos joku ei ehdi tehdä kaikkia töitään suunnilleen työajalla, niin sitten pitää palkata lisää väkeä. Onneksi mun pomot on aina olleet aika tiukkoja ylitöiden tekemisen kanssa. Se on sitten tietty eri asia, mitä kotona tekee.

    Hongkongissa olen kyllä ajatusteni kanssa aika yksin, monelle tuntuu oikein olevan kunnia-asia se, että ovat myöhään toimistolla ja pysyvät hereillä kahvin voimalla. Vaikka kyllä pitkiä päiviä tietty jonkin aikaa jaksaa.

    Niin ja laiskuuden ja huolettomuuden ja jatkuvien ylitöiden tekemisen välilläkin on jotain :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. hehee, tässä se Hongkongin kamu! ongelma nimenomaan on se ainakin nyt, ettei töissä ole tarpeeksi työntekijöitä hoitamaan kaikkia projekteja.. sitten "tehokkaille" tyypeille annetaan lisää töitä. Kaksi työntekijää lähti juuri projektista ja rekryprosessi kestää.. Ja sekin vie aikaani, oikeiden tyyppien etsiminen on aika työlästä.

      Ihan totta että ei ihan laiskaksikaan tarvitse ryhtyä.. joku kultainen keskitie :)

      Delete
  3. Hankipa sellainen kirja kuin "Kiltti tyttö ei pääse pomoksi - 101 tapaa hävitä miehelle". Sinä olet nyt häviämässä miehille aika monella tavalla. Työelämässä tunnollisia puurtajia ei palkita kuin lisätöillä.

    Teille ei ikinä palkata lisäväkeä, koska työt sujuvat noinkin. Ihmiset saattavat valittaa, mutta tekevät silti. Pitkät päivä silloin tällöin ovat ihan paikallaan, mutta joustamisen on oltava molemmin puolista. Venymisen vastapainona on saatava ylimääräistä vapaata.

    - ei enää kiltti tyttö, vaan tiukka täti, joka on opetellut sanomaan "voin kyllä tuon homman tehdä, mutta sitten tämä toinen homma..." Siitä että on työssään hyvä pitää saada palkinnoksi mahdollisuus vähän valita mitä tekee, ei vain lisätöitä edellisten päälle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmasti aivan totta! On vain niin vaikeaa sanoa, etten voi tehdä jotain, jos joku pyytää - jotenkin petyn itseeni. Ongelma on myös se, etten tee ylitöitä aina muiden takia, vaan myös itselleni - en ole tyytyväinen itseeni, jos joku juttu ei ole tehty hyvin.

      Huomaan myös, että vaikka teen nykyään paljon pitempiä päiviä, olen sata kertaa onnellisempi kuin olin Lontoossa, jossa minulla oli kamala pomo ja kamalan ahdistava työpaikka, jossa olin tasan klo 9-6 joka päivä, en tehnyt yhtään ylitöitä. Huomaan, kuinka tärkeä asia työ on elämässä, vaikuttaa aika lailla kaikkeen.

      Delete
  4. Moi, ehkä voisit (siis jos kiireiltäsi ehdit) antaa muutamia vinkkejä. Olen syksyllä 2014 50 täyttävä mies, jolla on hirveä kipinä lähteä ihan aluksi Kabuliin, Heratiin ja muihinkin kiinnostaviin kaupunkeihin Afganistanissa. Katsoin lentoja ja näyttäis siltä että edestakainen Hel-Dub-Kabul-Dub-Hel maksaa jotain € 650. Mutta mun ajatukseni on myös tehdä vaikka vapaaehtoistyötä esim. lasten päiväkodissa/koulussa/sairaalassa tms..olen tosin koulutukseltani KTM mutta sillä tuskin on suurta väliä..onko siellä mahdollista tehdä tollista ulkomaalaisena, ja mikä tuntuma sinulla onko siellä mahdollisuuksia saada ns. perhemajoitusta, sillälailla sais varmaan parhaiten maasta irti...Kiitos jos jaksat vastata...p.s ehkä huomasit Huffington Postissa oli artikkeli "naisena yksin ganistanissa matkalla - sellainen vähän pro USA angle"...no anyway - Markku Hakonen; markku.m.hakonen@gmail.com, Facebook

    ReplyDelete