Sunday, 16 February 2014

Kabulin moraali missä oot?

Kabul on ihmeellinen paikka monella tapaa. Näin ystävänpäiväviikonlopun kunniaksi haluan kirjoittaa Kabulin rakkauskuvioista ja sen semmoisesta. Kabulin moraali on melko jännä juttu - se on useimmiten aika heikko ja omituinen ja loistaa poissaolollaan.

Monissa kehitysmaissa ja sotamaissa on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä - YK:n väkeä, avustustyöntekijöitä, neuvonantajia, konsultteja, sotilaita, poliiseja, toimittajia. Näin myös täällä. Olen havainnut, että verrattuna muihin maihin, joissa olen asunut, täällä on ihme meininki romanssijuttujen suhteen. Sellainen mentaliteetti, jota voisi kuvata hyvin vaikka sanonnalla what happens in Kabul stays in Kabul. 

Niin rankkaa.

Monilla (ei siis suinkaan kaikilla, mutta aika monilla) tuntuu olevan seuravaanlainen ajatuksenkulku:

Kabulissa on rankkaa. Koko ajan saa pelätä elämän ja raajojen puolesta. Tämä kaikki voisi päättyä milloin tahansa. Pitää elää nyt. Carpe diem. No regrets. What happens in Kabul.

Kun tähän ajatusmalliin lisää sen, että tämä on ns. non-family duty station, eli tänne ei saa tuoda perheitä mukana, on asetelma valmis. Monet pettää ja viettää kaksoiselämää, vaikka heillä olisi Ranskassa tai Australiassa tyttö- tai poikaystävä, vaimo tai aviomies. Koska: täällä nyt vaan on asiat niin ja on niin rankkaa ja it happens.  Hölynpölyä, sanon mä. Ihan yhtä lailla voi päättää ettei petä vaikka olisi Kabulissa tai Korsossa. Luulen, että tämän kaupungin poikkeustilanne antaa joillekin hyvän tekosyyn käyttäytyä kuin paskiaiset.

Sama ajattelu toistuu usein sodissa - jotkut sotilaat ja rauhanturvaajat ajattelevat että pettäminen ei ole niin paha kun nyt on poikkeustila, niin rankkaa ja bäng bäng joka puolla. On myös ihan ok käyttää köyhiä paikallisia prostituoituja, nehän itse koko ajan tyrkyttää, plus me autetaan niitä rahallisesti, siis win-win tilanne oikeastaan, hyväntekeväisyyttä jopa. Vaimot on niin kaukana, pakko olla jonkun kanssa, muutenhan siihen varmaan kuolisi.

Vaikka turvallisuustilanne on huono, en pysty ymmärtämään, miten joidenkin on ihan pakko toistuvasti pettää puolisoaan asian helpottamiseksi. Ei se taliban sillä katoa, paikka on silti sama, terroriuhka on aika todellinen, romanttisella ravintolaillallisella voi tapahtua massamurha.

OK rant over, hyvää myöhäistä ystävänpäivää murut. Rakastakaa aidosti ja valehtelematta. Pus.

Lamppu Kabulin keilahallissa.

20 comments:

  1. En ole ikinä ymmärtänyt mikä pettämisestä tekee niin pahan asian ja mitä se muille kuuluu, miten elää? Koskaan se pettäminen ei ole keneltäkään pois, joten en käsitä, miksi täysin ulkopuolisten pitää asiaan puuttua. Jos joku haluaa pettää vaikka siellä Kabulissa tai Korsossa, antaa hänen niin tehdä. Hän on tämän tien valinnut. Jokainen tavallaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toinen osapuoli voisi olla vähän eri mieltä - paitsi jos asiasta ollaan sovittu etukäteen, mutta silloin se ei olisi edes pettämistä.

      Delete
  2. Ulkomailla asuneena muistan miten minuakin ihmetytti, miten tavallista oli ex-pat-miehille (ilmeisesti nyt puhuit kuitenkin miehistä?) pitää paikallisia tyttöystäviä ja jopa avovaimoja. Nämä saivat sitten häipyä kuvioista siksi aikaa, kun "oikea" vaimo tuli käymään lomalla. Itsellä oli jotenkin ankea olo kun tiesi eikä kuitenkaan saanut tietää mitään. En tiedä, olisinko yhtä ankara nyt vanhemmiten, kaikilla on omat syynsä. Jotkut vaimot jopa tykkäsivät kun mies ei asunut kotona jatkuvasti vaan oli tienaamassa tosi hyvin ulkomailla. Ehkäpä vaimoilla oli omat rakastajat kotimaassa? Jotkut liitot pysyvät koossa vain sillä, että pariskunta on erossa pitkiä aikoja. Elämä vaarallisissa maissa lisää adrenaliinia ihmissuhteisiin ja tekee kaikesta romanttista.

    Pettäminen ON toiselta pois, jos se toinen luulee että ollaan uskollisessa suhteessa. Sitä, pitääkö ulkopuolisten siihen puuttua, en osaa sanoa, en ainakaan itse sitä tekisi. Prostitoitujen ostamista en ole ikinä hyväksynyt enkä käsittänyt.

    Anonyymi, onko sinua koskaan petetty? Vasta sen kokeneena voit huitaista sille kintaalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miehet ja naiset molemmat pettävät, mutta täällä on ylivoimaisesti enemmän miehiä kuin naisia.

      Ei tietenkään mitään pahaa jos molemmille asia on OK ja näin ollaan sovittu että eletään - mua ärsyttää ihmiset, joiden tarvitsee elää kaksoiselämää ja valehdella asiasta. Se on itsekästä ja ei ollenkaan reilua sille, joka on kotona odottamassa. Jos kyse olisi esim siskostani tai hyvästä ystävästäni, totta kai puuttuisin asiaan, ja todellakin toivon että he tekisivät saman minulle.

      Delete
  3. Moraali on yksi asia terveys toinen. Uskottomuuden sietoraja kulkee minulle siinä, jos minä sairastuisin uskottoman partnerini löysisien sukupuolisuhteiden takia eli jotuisin kärsimään myös ruumiillisesti. eikä vain henkisesti.. http://en.wikipedia.org/wiki/Sexually_transmitted_disease
    Olin tosi hämmästynyt, kun huomasin että suomenkielinen wikipedia kuittaa aiheen muutamalla sanalla. Eikö sukupuolitaudeista saa Suomessa puhua? Kysyvätköhän miehet noilta "sivuvaimoiltaan" tai prostituoidulta paikallisilta, ovatko nämä varmasti terveitä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tällaisistakin tarinoista olen kuullut ystäväpiiristä, nainen huomasi saaneensa sukupuolitaudin, mutta mies vielä intti että ei ole pettänyt.. Myöhemmin sitten myönsi, että on jo joku puoli vuotta pitänyt toista tyttöystävää eri kaupungissa.

      Delete
    2. Jaah mielellään saisin selville ennen kuin olisin sairastunut, vaikkapa aidsiin....

      Delete
  4. Ensimmäinen anonyymi vastaa: Joo, on petetty ja olen pettänyt. Uskon siis tietäväni, mistä puhun. Se ei todellakaan ole keneltäkään pois, jos pettää. Ainakaan silloin, kun tämä ns. petetty ei saa sitä tietää. Ja usein ei saakaan, ellei sitten nämä totuudetorvet mene laulamaan asioista, jotka eivät heille kuulu. Turha mennä pahoittamaan kenenkään mieltä, jos kuvittelee elävänsä mallikkaassa liitossa, jossa ei petetä. Ketään ihmistä ei voi muuttaa, eikä toisen vuoksi kukaan voi muuttua, ellei sitä itse halua.

    Miksi ihmeessä ulkopuolisia kiinnostaa ne tuntemattomat miehet/naiset, joiden kumppanit haluaa pettää? Miksi tässä tapauksessa pidetään niin huolta näistä tuntemattomista, kun tässä maailmassa on paljon muitakin, vakavampiakin huolenaiheita ja ihmisiä, jotka kaipaavat sitä apua?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Maailmassa on kyllä monta vakavampaakin epäkohtaa, niistäkin joskus kirjoitan.

      Juuri tänään vierailin huumeriippuvaisten hoitolaitoksessa, siellä oli aika monta huolenaihetta ja apua kaipaavia ihmisiä.

      Delete
  5. "Ei ole keneltäkään pois, jos pettää (eikä jää kiinni)" on kyllä typerin yleistys, jonka olen pitkään aikaan kuullut. Yksittäisesimerkit eivät paljon auta, kun jokainen tilanne on omanlaisensa ja vastakkaisia kommentteja löytyy taatusti paljon, että eipäs aleta päättää tällaisia toisten ihmisten puolesta. Ja huom, itse elän ns. avoimessa parisuhteessa, jossa ulkopuoliset "suhtoset" on sallittu eli minulla riittää kyllä ymmärrystä siihen, että joku ei halua olla koko elämäänsä tiukan monogamisessa suhteessa. Luottamuksen pettäminen on kuitenkin todella vastenmielistä ja itse ainakin olisin melko lailla huolissani itsestäni, mikäli sellainen ei hetkauttaisi suuntaan tai toiseen - oli sitten pettäjän tai petetyn ominaisuudessa.

    Anonyymille tiedoksi, että ulkopuolisia mietityttävät tuntemattomien ihmisten pettämiset sen takia, että meille on kehittynyt empatiantaju.

    Itse postaukseen kommentoisin, että sitten pettää jos on pettääkseen, mutta voisiko olla edes rehellinen itselleen ja olla keksimättä tuollaisia "mutta kun on niin vaikeeta!" -tekosyitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti hyvästä kommentista Surku! Tosiaan, jos kaikki ovat samassa paatissa ja asioista ollaan sovittu, ketään ei kuseteta tai huijata.

      Totta sekin, että olisi paljon parempi ettei keksisi ihme tekosyitä, mutta ainakin tällaisissa omituisissa paikoissa on helppo vedota rankkaan elämään ja yleiseen ilmapiiriin, joka altistaa pettämiselle.

      Delete
  6. Onpa aika surullista etta joku jaksaa tallaisesta kirjoituksesta hermostua silla mielella etta pettamisestakö ei saisi puhua vai sita ei saisi tuomita? Ehka ma olen vahan vanhanaikainen mutta ihan kaiken moraalin löyseneminen maailmassa ei ole kovin hyva juttu ja asenne, etta mitapa mun pettaminen kuuluu muille, ei tunnu kovin inhimmilliselta. Se nimittain saattaa satuttaa monia.

    Pettamisen lisaksi olen nahnyt etta moni muukin asia löystyy komennuksilla olevilla, auton rattiin on helpompi lahtea kannissa kun ' se nyt vaan on maan tapa' yms. Olisiko kyseessa ilmiö etta lahtee homma vahan lapasista monella saralla?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta Petra, usein tutut säännöt höllenee ulkomailla, ihan lomallakin sen huomaa - monet käyttäytyy paljon idarimmin kuin miten käyttäytyisi kotona. Voidaan helpommin ehkä ajatella, että tietyt säännöt ei nyt koske mua kun kotimaa kun taakse jäi, free spirit.

      Delete
  7. Olin ihan ällikällä löyty kun kaveri kertoi vastaavasta menosta expat-piireissä mm. Sudanissa ja Irakissa. Toisaalta samaa menoa pienemmässä mittakaavassa tapahtuu yleensä ihan jo vaihtari- ja Erasmus-aikoina. Olen kyllä ihan samoilla linjoilla sun kanssa, enkä kyllä ymmärrä tai hyväksy tuollaista menoa, vaikka asuisikin sotatantereella. Mielenkiintoinen ja tätäkin aihetta käsittelevä kirja on muuten Emergency sex and other desperate measures, true stories from a war zone. Kannattaa tsekata, jos et sitä entuudestaan tunne :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti kommentista aNNiKa! On kyllä ihme meininki. Tuo kirja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, jos se vihastutti YK:nkin! pitääkin tsekata.

      Delete
  8. Vasta löysin tän sun blogin ja pakko vaan kommentoida, että mahdottoman mielenkiintoiselta vaikuttaa! Innoissani selasin muutaman postauksen läpi, täytyy vaan palata asiaan paremmalla ajalla. Mukavaa helmikuun jatkoa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitti, kiva että löysit tänne! Mukavaa helmikuuta sulle myös! :)

      Delete
  9. Tervehdys! Hyvä kirjoitus ja hienoa, että peräänkuulutat moraalia riippumatta olosuhteista ja ympäristöstä. Olen hetki sitten löytänyt blogisi ja arvostan työtäsi siellä, tosi mukava lukea ajatuksella ja huumorillakin kirjoitettuja huomioitasi sieltä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Saga ja kiitos mukavasta kommentista! :) Kiva että löysit tänne!

      Delete
  10. Tuo moraalinen puute on hyvin tavallista ainakin militaryssa.... oman miehen tyon kautta sita on nahnyt ja kuullut mita uskomattomampia juttuja. Mutta toisaalta, ei se ole aina se deployed service member yksin "syyllinen", vaan kotona "kiltisti" odottavat puolisotkin nayttavat hyvin loytavan viihdyketta...... :(

    ReplyDelete