Sunday, 19 January 2014

21 elämää

21 ihmistä kuoli perjantaina kun Taliban hyökkäsi suosittuun ravintolaan. Se on isoin isku ja menetys ulkomaalaisille työntekijöille Kabulissa sen jälkeen kuin sota alkoi vuonna 2001. Kaikki ovat järkyttyneitä, tapahtumia on vaikea ymmärtää.

Kelaan päässäni, miten syön rakastamassani ravintolassa hummusta ja pitaa, kauhon päälle vähän tabboulehia, ja yhtäkkiä ulkona räjähtää ja pian sisään ryntää kaksi miestä AK-47 -kiväärit käsissä ja alkavat ampua ihan jokaista. Miehillä on mukanaan karttoja ja energiajuomia. He ampuvat niin kauan, että kaikki ruokailijat ovat kuolleet. Pakenen pöydän alle, kun en muutakaan voi. Ei armoa, vaan Talibanin "marttyyritaistelijat" eivät säästä henkeäkään, koska kyseessä on Talibanin virallisen tiedottajan mukaan "ulkomaalaiset tunkeilijat".

Ruumiit makavat pöytien alla verta valuen. Joku laittaa kuvan myöhemmin Twitteriin. Näen kuvasta tutun ravintolan kaluston, puumateriaalin, tutun tuolin. Tuolla istuin monta kertaa. Mutta en perjantaina, ja nyt olen vielä tässä.

Libanonilaisen ravintolan herkkuja - puolet näistä on tuotu pöytään pyytämättä, ilmaiseksi. Raflan omistaja kuoli hyökkäyksessä, suojellessaan asiakkaita. Kuva: Sini 1001 Kabul


Olutta kahvikupista. Taverna-ravintolassa tarjoiltiin alkoholia, yksi syy jonka Taliban mainitsi selittäessään hyökkäystä. Kuva: Sini 1001 Kabul


Talibanin virallinen puhemies, joka on myös Twitterissä, kertoo maailmalle, että isku oli täysin oikeutettu koska Taverna-ravintolassa oli ulkomaalaisia ja siellä tarjoiltiin alkoholia -  invaders used to dine with booze and liquor in the plenty.

Tiedottaja myös väittää, että isku olisi kostoisku kaksi päivää aiemmin tapahtuneelle ISAF-joukkojen iskulle, jossa kuoli myös afgaanisiviilejä. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että Taliban-verkosto voisi suunnitella näin mittavan operaation vain kahdessa päivässä. Hyvää ja asiallista analyysiä hyökkäyksestä löytyy Täällä

Mitä tämä tarkoittaa ulkomaalaisille työntekijöille Kabulissa? Töissä pidettiin tänään kriisipalaveri, ja parhaillaan mietitään, tehdäänkö meille uusia liikkumisrajoituksia. Monet organisaatiot varmasti lyhentävät jo entiseltään minimaalista listaa sallituista ravintoloista ja paikoista. Meille tulee kotiin uusi hälytyskello, jota vartijat voivat soittaa jos jotain tapahtuu portilla. Meidän liikkumisesta tullaan pitämään koko ajan kirjaa. Loppujen lopuksi tällaiset turvamenetelmät eivät auta merkittävästi - kyse on tuurista, väärässä paikassa väärään aikaan. Menin ravintolan ohi kaksi tuntia ennen räjähdystä. Pomoni söi siellä illallisensa ja lähti pois puoli tuntia ennen terroristien sisääntuloa. Mitä jos kokeilla olisi kestänyt kauemmin valmistaa ruoka? Mitä jos hän olisi vielä ottanut toisen teen? Mitä jos?

Kukaan ei halua mennä tällä hetkellä ravintoloihin ja take away -firmoilla menee hyvin. Minun on vaikea nukkua, sillä herään monta kertaa yössä erilaisiin ääniin, joiden kuvittelevan olevan pommi tai sisään päässyt terroristi. Kun koirat alkavat haukkua kello neljä yöllä, mietin kuka on ulkona ja miten pääsen pakoon. Ikkunoissakin on nyt kalterit, joten en ainakaan siitä.

Pelko varmasti hälvenee ajan kanssa, Kabul palaa "normaaliin". Aion mennä vielä ravintoloihin, mutta valitsen ravintolat paremmin - pienempiä, tuntemattomampia ravintoloita. Niin kuin afgaanit ovat sanoneet viime aikoina, if we lived in fear, we couldn't live at all. Elää pitää.

14 comments:

  1. tää on NIIN väärin! miks oi miks? en voi ku puistella päätä...

    onneks löysin aikoinaan sun blogin: tätä kautta munki maailman kuva avartuu huomattavasti ja hesarin uutiset myös ennen tuntemattomasta kabulista aukee ihan eri tavalla.

    en voi toivottaa sulle muuta, ku onnea ja hyvää tuuria elämääsi! olisipa maailma parempi paikka asua...

    ReplyDelete
    Replies
    1. kiitos Pinja että olet lukemassa, mukava kuulla että jutut kiinnostaa :)

      On tätä vaikea käsittää, ja niin paljon on tuurista kiinni mitä elämässä sattuu. Ei voi kuitenkaan alkaa liikaa tätä miettimään, ahdistuisi vain.

      Delete
  2. Hui! Luin tuosta iskusta Hesarista, ja olit kyllä heti mielessä. Varmasti aikamoinen järkytys kaikille teille siellä! Onneksi olet kunnossa! Ei voi muuta kuin ihailla teitä kaikkia, jotka vaaroista huolimatta teette tärkeää työtä siellä.

    Ei pidä tietenkään unohtaa, että ympäri maailmaa lukemattomat ihmiset elävät yhtä vaarallisissa olosuhteissa vailla varaa valita. Jotenkin se tulee meille kaikana tapahtumista asuville länsimaisille näkyväksi vasta sitten, kun jotain tapahtuu länsimaalaiselle siellä.

    terv. vakilukija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heippa puolitie, kiitos kommentista! Oli kyllä aikamoinen järkytys, iskun vakavuus ei heti auennut, mutta Twitterin kautta koko karmeus vähitellen alkoi selvitä.

      Totta, länkkäreillähän on täällä aika helppoa, koska jos asiat menevät aivan viemäriin esimerkiksi huhtikuun presidentinvaalien takia, meidän on helppo pakata laukku, ottaa rahaa ja passi mukaan ja lähteä lentokentälle. Paikalliset eivät saa viisumeita mihinkään eivätkä voi paeta. Paikalliset siviilit myös kärsivät eniten näissä Talibanin iskuissa, nytkin heitä kuoli kahdeksan, ja joka pommituksessa kuolee ainakin turvamiehiä ja ovivartijoita, jotka ovat pääosin paikallisia.

      Delete
  3. Eksyin siskosi blogin kautta tänne joku aika sitten. On ollut mielenkiintoista lukea itselle tuntemattomista asioista.

    Ja kun eilen kuulin tästä hyökkäyksestä mietin heti, miten lähelle sinua isku on osunut. Liian lähelle, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan kohdalle. En pysty edes kuvittelemaan niitä tunteita ja ajatuksia, mitä nyt joudut käymään läpi. Voimia seuraaviin päiviin!

    Turvallista eloa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Tea, kiitos mukavasta kommentista!

      Isku on kyllä vaikuttanut koko kaupungin ilmapiiriin, monet ulkomaalaiset ovat peloissaan, olen jo kuullut yhdestä joka aikoo lähteä kotiin tämän takia. Järkytyksestä kestää jonkin aikaa toipua, mutta uskon että ihmiset palaavat normirutiineihinsa kun aikaa vähän kuluu. Pahinta on se pelko, kun ei koskaan tiedä missä ja milloin seuraava hyökkäys tapahtuu, mutta jos sitä alkaa miettiä ihan koko ajan niin tulee hulluksi eikä voi tehdä töitä tai mennä ulos. Pitää vaan yrittää pysyä positiivisena ja toivoa parasta.

      Delete
  4. Talibanin kanssa ei mikään sovittelu auta. Heidän mielestään isku oli oikeutettu, ja koska he tulkitsevat pyhää kirjaansa siten, että toisuskoisten tappaminen suo taivasosuuden, voi olla varma että itsemurhapommittajia on jonossa. Heidän mielestään ulkomaalaiset ovat tunkeilijoita, riippumatta siitä miten tärkeää työtä he tekevät. Tämä on kyllä sen luokan ympyrälogiikkaa että en tiedä, onko mitään tehtävissä. Blogisi on uskomaton, mietin vain, miten hirveää perheelläsi ja ystävilläsi on lukea näitä? Olet urhea nainen, mutta onko minkään työn hinta tämän arvoinen?

    Muistelen Kodin Kuvalehdessä kirjoittanutta naiskolumnistia, joka oli töissä Pakistanissa, mutta pakkasi laukkunsa kun yksi pommi-isku liippasi liian läheltä.

    Kirjoitin tämän äitinä, jonka oma tytär on juuri lähdössä töihin toiselle puolen maailmaa, onneksi ihan rauhalliseen ja turvalliseen maahan. Huoli jäytää rintaa kuitenkin jo nyt. Voimia perheellesi ja suojelusta sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Silhouette, kiitos rohkaisevasta kommentista!

      Täällä on ollut suhteellisen turvallista tähän asti, joten perhe ei ole hirveästi ollut huolestunut tilanteesta. Kun tulin tänne, luulin että täällä on niin vaarallista ja pommit lentelee, että kuolen varmaan ekan viikon aikana. Sitten olikin tilanne paljon parempi mitä ajattelin ensin. Kaikki, jotka tänne tulevat kuitenkin tiedostavat riskit ja sen, että Taliban on aktiivinen - - kuitenkin, kun on hiljaista niin pitkään on helppo tuudittautua turvallisuuden tunteeseen.

      Rakastan tätä maata ja näitä ihmisiä, en halua vielä lähteä. Työ on mielenkiintoista ja täällä oppii niin paljon elämästä, maailmasta ja muista kulttuureista. Voihan tietenkin olla, että kaikki riistäytyy käsistä tänä keväänä vaalien aikaan ja sitten voi tulla lähtö. Nyt aion kuitenkin yrittää nauttia täällä olostani, aika ainutlaatuinen tilaisuus kuitenkin.

      Delete
  5. Tuo uutinen tuosta hyökkäyksestä kyllä pysäytti! :/ Ehkä siksi, että oon jo pitkään haaveillut Afganistaniin lähdöstä, sillä siellä ihmiset tarttee niin paljon apua.. Mutta kun, entä jos itselle käykin niin huono tuuri, että osuu Talibanien tielle. Tää maailma on niin paha, että välillä ahistaa. Me tarttettais tänne niin paljon lisää rakkautta ja erilaisten näkemysten suvaitsemista. En tarkota tällä sitä, että talibanien tekoja ja näkemyksiä pitäis suvaita, en todellakaan. Niin kauan ku uskontoa käytetään syynä ihmisten tappamiseen, ei se voi olla mitään oikeaa uskoa. Tuskin Allah haluaa, että syyttömiä ihmisiä kuolee....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta puhut, mutta eiks se niin ole ettei pelossa voi elää? Pitää vain toivoa parasta, ja kaikkea pahaa voi sattua myös ihan kotona ja kotikadulla. Maailmassa ei ole silleen mitään järkeä, hyville ihmisille tapahtuu kamalia asioita koko ajan.

      Fundamentalismi on vaarallista, on se sitten kristillistä tai islamilaista. Täällä on kuitenkin suurin osa ihania ihmisiä, keskitietä kulkevia muslimeja, jotka eivät hyväksy Talibaneja, fundamentalismia ja terrorismia. Uskon että tästäkin maasta tulee vielä vahvempi jonain päivänä.

      Delete
  6. Hei Sini! Löysin itseni blogiisi muutama viikko sitten. Tykkään! :) On hienoa miten kirjoitat Afganistanista, sen kauheudesta ja kauneudesta.

    Voimia arkeen! Toivottavasti pelko laantuu! Afganistan tarvitsee kv-yhteisön tukea.

    Aino (www.ainofriman.blogspot.fi)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei Aino! Kiitos kommentista ja kiva että löysit tänne!

      Mielenkiintoinen blogi Kosovosta, kiitos kun linkkasit. Kävin Kosovossa vuonna 2008, ihana maa.

      Delete
  7. Hei Sini, olin todella järkyttynyt kun kuulin uutiset pommi-iskusta. Sinä tulit ensimmäisenä mieleeni, ja vaikka en sinua henkilökohtaisesti tunnekaan, niin mieltä painoi oletko turvassa. Uutisissa ja lehdissä olikin sitten juttu, ettei kuolleiden joukossa ollut suomalaisia. Kaikki ovat kansalaisuudestaan huolimatta tärkeitä ja se, että 21 ihmistä menetti henkensä on vaan niin turhaa. Pelottavaa myös, että ulkomaalaisten kimppuun hyökätään ja ravintolaan, jonka on pitänyt olla turvallinen. Tosin kun Afganistanista on kyse, niin mikään paikka ei varmasti ole 100 %:sen turvallinen. Pelon kanssa ei voi elää, täytyy vaan jatkaa eteenpäin. Toivon sinulle voimia ja toivottavasti tilanne rauhoittuu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Melisa, kiitos! Ihan liikutun tästä kun lukijat välittää. <3

      Se tässä onkin järkyttävää, että isku oli niin odottamaton, piiitkäään aikaan ei ole ollut hyökkäystä länkkärien suosimaan ravintolaan. Yleensä ravintoloissa ajattelin että olen aika turvassa, mutta ei enää. Surullista on, että olen kuullut jo kolmesta tyypistä, jotka aikovat lähteä Afganistanista perjantaisen iskun takia. Yksi oli kuulemma ollut iskun aikaan lomalla, ja oli soittanut töihin ettei voi tulla enää takaisin, sanoi vaan että lähettäkää mun kamat tänne ja en enää ikinä astu jalallani Afganistaniin. Just tätä terroristit haluaa, että länsimaat jättäisivät maan. He varmasti onnistuvat tavoitteissaan jos tällaisia iskuja tulee vielä muutama lisää lyhyen ajan sisällä.

      Kiitos vielä ihanasta kommentista, hyvää vuoden jatkoa sulle!

      Delete