Saturday, 27 July 2013

Kaipauksia

Jätin Lontoon elämän taakse kolme viikkoa sitten, ja näitä asioita olen muun muassa ikävöinyt:

Juustoja, salaattia (varsinkin rucolaa), liesituuletinta, juustohöylää, normaalia purkinavaajaa, kahvia, kahvinkeitintä, tilliä, vapautta, hummusta, kylmempää säätä, sadetta, jukurttia, polkupyörää, kuorimattomia vihanneksia, puistoa, turvallisuutta, kirjoja, kauniita ja tuoreita vihanneksia, kierrätystä, kortilla maksamista, kadulla kävelemistä, marjoja, isoa ruokakauppaa, elokuvateatteria, blenderiä, lehtiä, vessanpönttöjä joihin saa laittaa vessapaperia, farkkuja, toreja, julkista liikennettä, maitoa, siivilää, punaviiniä, kahviloita, turvavöitä, bataattia, hanavettä, rauhaa, liikennevaloja.

Tasapainottelua.


Jotta tämä ei menisi ihan valitukseksi, niin pitää myöntää että olen myös kolmen viikon aikana saanut paljon uutta. Olen saanut mielettömän mahdollisuuden työskennellä näin mielenkiintoisessa ja haastavassa paikassa ja mahdollisuuden osallistua edes jollain tavalla tämän maan jälleenrakennukseen. Olen saanut uusia kavereita, tuoreita mangoja aamuisin, koulutusta vastaavaa työtä, oman kylppärin ekaa kertaa elämässä. Mielettömän kauniita ja karuja maisemia, ystävällisiä paikallisia, koiran, naan-leipiä, afganistanilaista ruokaa, koskettavia tositarinoita, darin kielen sanoja. Iranilaista fetajuustoa, lentäviä leijoja ja brunsseja. Ymmärrystä.

Kun katselen kaupunkia katolta ja näen tämän maiseman, en voi olla ajattelematta kuinka onnekas olen, että saan olla täällä. En tiedä kuinka kauan saan olla, mutta nyt katselen tätä maisemaa ja tunnen vain kiitollisuutta. (Vaikka juustohöylä ja rauha maassa olisi myös kiva.)


Leija Kabulin yllä.



7 comments:

  1. Uskon, että siellä on paljon asioita joita on hieno oppia ja maisemat näyttää upeilta, mutta varmasti on paljon myös niitä asioita joita kaipaa. En minäkään tulisi toimeen ilman juustohöylää....mutta omaa koulutusta vastaava työ on kyllä mahtava juttu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. no juu, kyllä on jo alle kuukauden aikana kertynyt aika paljon juttuja, joita on ikävä. Tiesin kyllä jo etukäteen, että tosi montaa asiaa alan kaipaamaan, sama homma oli kun asuin Intiassa. Olisi pitänyt pakata mukaan ainakin se juustohöylä! ja joku simppeli kahvinkeitin!

      Delete
  2. Juustohöylän ostin ensimmäisellä expa-viikollani, onneksi möivät sellaisia isossa kaupassa. Tuon purkinavaajapointin ymmärrän myös! Tuli itselle kovin luolamies-olo, kun en saanut säilyketölkkiä auki "ulkomaisella" purkinavaajalla. Puolisen tuntia väänsin, käänsin ja veivasin kunnes pyysin äitiä postittamaan sen-suomalaisen-perusavaajan. Nyt aukeaa.

    Onnellista oleilua uudessa kotikaupungissasi!
    -Annu

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Annu!

      joo, siis mä en ymmärrä yhtään niitä ulkomaalaisia purkinavaajia - ne on ihan tajuttoman isoja ja hämmentäviä! Mutta aina kun olen ulkomaalaisille näyttänyt suomalaista purkinavaajaa, ne on ihan yhtä hämmentyneen näköisiä eikä ymmärrä miten sitä käytetään!

      Delete
    2. Näinpä! Mun kämppis on jo luovuttanut ja tulee tölkki ja avaaja kourassa luokse: voisitko avata? :) Silloin tuntee itsensä niin kovin tarpeelliseksi. ;)

      -Annu

      Delete