Thursday, 27 June 2013

Pää piiloon ja feministinen dilemma

Tasan viikko aikaa ennen kuin lentokone lähtee Dubain kautta Kabuliin, minä siellä mukana. Toissapäiväinen itsemurhaisku Kabulin keskustan "turvallisimmalle" alueelle on totta kai huolestuttavaa ja lisää pelkoa. Taliban on iskenyt melko tiuhaan tahtiin Kabuliin viime kuukauden aikana. Silti olen päättänyt ottaa tämän haasteen vastaan ja voin vain toivoa parasta.

Yksi asia, joka tulee Kabulissa muuttumaan aika radikaalisti, on pukeutumiseni. Ihoa ei saa paljastella, ja ulkosalla liikkuessa päähän pitää kietoa huivi. Kammosin tätä huiviasiaa hieman, sillä aina kun olen käyttänyt päähuivia esimerkiksi uskonnollisissa paikoissa, näytän enemmän venäläiseltä mummulta kuin 26-vuotiaalta naiselta. Sitten tajusin, että tätäkin asiaa voi treenata. Päähuivin voi väsätä kasaan monella eri tapaa, ja YouTubesta löytyy tähänkin pelastus.



Videon nainen näyttää todella tyylikkältä. Ei tullut mieleenikään, että tässäkin lajissa tekniikka ratkaisee lopputuloksen, ja että huivi kiinnitetään nuppineuloilla. Itse käytän hakaneuloja, koska haluan välttää verenvuodatuksen. Materiaali tietysti ratkaisee, kuinka tyylikäs lopputulos on. Videon nainen käyttää laadukasta pashminahuivia, omani on ostettu kolmella eurolla Itä-Lontoon markkinoilta.

Naisten vartalon peittelystä ja huivin käytöstä muslimimaissa voi olla montaa mieltä. Ymmärrän, että joidenkin mielestä kyseessä on naisia alistava traditio, jota minun feministinä pitäisi vastustaa. Kaverini ihmetteli, miksi aion käyttää päähuivia, koska niille pitää näyttää ettei naisten ei ole pakko peitellä itseään ja mukautua miesten määräyksiin. 


No todellakin aion käyttää päähuivia, koska olen ulkomaalainen ja haluan kunnioittaa maan tapoja. En halua herättää ei-toivottua huomiota. Saattaisin itseni jopa vaaraan, jos päättäisin lähteä markkinoille sortseissa pää paljaana.

Mielestäni huivin käyttö ei sinänsä ole naisia alistavaa - sen käyttö merkitsee eri naisille eri asioita ja sen merkitys riippuu kontekstista. Monien mielestä se on jopa vapauttavaa ja olennainen osa identiteettiä ja kulttuuria. Kolonialistit ovat usein käyttäneet naisten huivin poistamista tapana osoittaa länsimaisen kulttuurin paremmuus ja ihana vapaus. Näin kävi myös Yhdysvaltojen hyökätessä Afganistaniin syksyllä 2001. Lehdet olivat täynnä juttuja siitä, kuinka länsimaat "vapauttavat" ja "pelastavat" afgaaninaiset: "women are lifting their veils, finally seeing the sunlight", ja näin länsimainen liberalismi vetää naiset pimeydestä valoon.

Nyt 12 vuoden jälkeen naisten oikeuksiin keskittyvä huomio on jäänyt vähemmälle, ja se, ovatko afgaaninaiset nyt "vapaita", on hyvä kysymys. Monilta osin naisten oikeudet ovat ottaneet jopa takapakkia. Se burqan poistaminen ei ainakaan ole "vapauttanut" naisia, ja minun huivittomuuteni tuskin inspiroisi ketään.

Mitä mieltä olette, olenko huono feministi kun peitän pääni? Ei ainakaan tarvitse miettiä hiustyylejä aamuisin, ja bad hair day voi olla vaikka joka päivä.


Friday, 21 June 2013

Uusi elämä, uusi blogi

Irtisanouduin tänään töistäni Lontoossa. Se oli hieno hetki, koska sitä juhlistetaan cavalla ja sipseillä Tower Bridgen kupeessa. Se oli myös hieno hetki, sillä vihdoin jätän taakseni ahdistavan ja ikävän työympäristön, ja muutan suuntaa – Kabuliin!

Kippis Kabulille! Kuva: Marianne Mandujano
Olen saanut työtarjouksen afgaanifirmasta Kabulissa liittyen konfliktinjälkeiseen kehitykseen ja jälleenrakentamiseen. Uusi elämä Kabulissa alkaa kahden viikon kuluttua. Sitä ennen on noin miljoona asiaa hoidettavana, mutta tänään juhlitaan sillan valojen välkkyessä. Myöhemmin huolehditaan muista asioista, mm. kuinka pysyä hengissä Kabulissa ja miten elämä sujuu suurten muutosten edessä olevassa Afganistanissa.

Cavaa, sipsejä, ja vapaus.

Päässä pyörii monia kysymyksiä. Miten hijab puetaan oikeaoppisesti? Voiko Kabulissa ostaa juustoa? Miten selviän heinäkuussa alkavasta Ramadanista syömättä, juomatta & pyörtymättä kollegojen edessä? Miltä tuntuu, kun itsemurhaisku tapahtuu omassa naapurustossa? Millaisia ovat Kabulin ulkomaalaisbileet? Myydäänkö siellä salaattia? Pysynkö hengissä? Näistä ja muista jutuista aion bloggailla täällä. Kiitos käynnistä ja pysy matkassa!